IRC-Galleria

Tein ihan sairaan vaikean ranskan aineen valmiiksi. Hahaa. Sen jälkeen ei pieni maailmanvalloitus tunnu missään.

Käytiin tänään T:n kanssa istuskelemassa Minna Canthin patsaalla ja käveleskelemässä puistossa. Omenankukat tuoksuivat. Toivottavasti ehdin Pohjanmaalle ennen kuin ne satavat takapihan puista maahan. Älkää menkö pois, odottakaa minua!

Väsyttää hyvin paljon. Kirjoitan joka lauseessa vähintään yhden sanan väärin, sormet eivät osu minne niiden pitäisi. Olen masentunut. Olen ahdistunut. Olen onnellinen. Olen. Olen. Selkään sattuu.

Kertakaikkiaan taidan rakastaa sinua.

Mutta miten suusi muistuttaa tänään kukkaa
kielelläsi ihana siitepöly ja minun
aah mutta miten tänään olet kaunis kuin
jokin sateenmuovaama jälki muistissa

Sinähän, voi en saattaisi
kun minähän, niin, minäkin,
minä olen rakastunut
ja juonut liikaa.

Kun sitten kävellään yläkaupunkiin,
versoo pisaroista kadunrakoon käenkaalta
suolaa suolaa
mutta en minä ole surullinen, en,
vähän kai vain pelokas, kun sinä, siinähän sinä,
JA MINÄ IHMETTELEN MITEN?
ja minä omistan koko maailman,
Kuningatar,
yö minut kruunaa ja sinä.

_n.