IRC-Galleria

Viikko vierähtänyt edellisestä käynnistä ja kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Ei niin positiivistakaan näin lähtökohtaisesti. Torstaina aamuvuorossa oli aika apeat tunnelmat, kun kesän alussa tulleita irtisanottiin ja itsekkään ei tiennyt miten tulee käymään. Lähdin ajelemaan vapaille sillä tiedolla, että ensiviikko töitä ja sitten viikko pekkasia. Ennen kuin Kuusamoon olin kerennyt soi puhelin, että ei oo töitä, muttei päällikkö halua irtisanoakaan, vaan lomautus tästä päivästä lähtien ja ei tietoa milloin on hommia. Siinä hetki että perkele, mutta hei nythän minä sain mahdollisuuden hoitaa itseni kuntoon. Perjantaina soittelin muutaman puhelun ja talvi saattaapi mennä Kuopiossa ja Tahkolla töissä. Itseäni vain ihmettelen, että eikö yleensä pitäisi olla jotenkin masentunut tai jotain tälläisesta. Olo on kuitenkin kuin olisi tilaisuus tarjottu tehdä jotain parempaa. Että kaikille, jotka joutuu tänä talvena vastaavan kohtaamaan, AJATELKAA POSITIIVISESTI. Tilaisuus on tarjottu. Elkääkä jääkö ainakaan kämpille makaamaan ja odottamaan parempaa huomista, tehkää se itse..

Että semmoista

Oletko minulle taivas ja maa

Maa mihin juureni upotan

Maa josta taivaaseen kasvaisin

Sinulle minä ravintoni tuottaisin

Jotta paratiisin sinulle saisin

Olen hiiri
tyhjässä huoneessa
listat metallia
seinät harmaat
kukaan ei näe minua
mikä onni ja helvetti

Takaisin Siilissä ja huh huh olipa ryyp...mökkireissu rukan avajaisiin kavereiden kanssa. Lunta ei ollut, mutta eipä se nyt ollutkaan niin olennaista. Yllä sitten meiningistä paljon kertova kuva ;)

Voi voi tätä maanrakennusalaa. Ensin sitä jatketaan työsopimusta ja nostetaan palkkaa, sitten peloitellaan, että vuoden vaihteeseen mennessä talosta lähtee 150 työntekijää. Sitten kun menee tiedustelemaan että mitenkähän mahtaapi olla hommia, sanotaan että kyllä sitä talveksi on, ole vain täällä. Ja taas toisaalta peloitellaan, että jos virheitä sattuu niin kenkään tulee. Ei saa enään tulla yhtään kirjattua tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti ja sille jolle tulee saa lomautuksen josta ei kutsuta takaisin. Että semmoista. Toisaalta työnä tämä voisi olla ihan ok ja työpaikkakin jopa hyvä, jos vain työpaikkahenki olisi hyvä. Tietyssä porukassa työstä jopa nauttii ja taas tietyssä porukassa on valmis irtisanomaan itsensä. Saatanan Savolaiset ;)

Kyllä Kaainnuulaiset on eri hyvvie immeisie

Kuuntelen

Kuuntelen yhä

Kuuntelen tarkemmin

Kuuntelen kaikkea kaikkialla

Kaikki voisivat huutaa

mitään ei kuulu

on hiljaista

Pää vaatii vapaata Vapaata VAPAATA aataaaaaaaaaaaa

Noh huomenna vapaalle

ei muuta

Ei ole pakko, jos siis ei halua..

Siinä vasta erilainen elokuva

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=134510

Aikahyvin sattui, kun olin lauantai iltana kuopiossa käymässä katsomassa KUMMELIA
ja sen jälkeen kävin yhden baarin ovella jututtamassa pokefirman pyörittäjää. Tuli keskustelua
Siilinjärvestä ja sanoi että muuta nopeasti pois, siellä on vain nistejä, juoppoja ja muita typeriä.
Lisäsin että myös uskovaisia. Sanoi että NIINPÄ. Eivät hoida kyseisen paikan järjestyksenvalvontaa
kun on paikka niin perseestä ja koko paikkakunta. Kävin sitten parilla kyseisessä paikassa ja tupakka-
laista ei ollut tietoakaan ja meininki kutakuinkin samaa kuin Kuhmossa (siis tosi junttia) paitsi henkilökunta
oli perseestä Siilissä.

Täältä tähän

Niin niin nii muutaman kerran sitä on vain tajunnut että tämmöistä, tiedäthän sinä.. Tajuaa että tämmöistä tämä sitten on. Se on se sitten nollakohta, ainakin mun mielestä. Kaikki siitä eteenpäin on sitten semmoista, tiedäthän sinä.. Tajuaa jotain sitä sellaista että tätä se niin kuin on ja kaikki eteenpäin on sitä samaa, ainakin siihen asti kun tajuaa taas jotain. Enkä nyt meinaa mitään että tajuais jotain päivittäistä enkä edes vuosittaista, tiedäthän sinä.. niin kuin hatarilla mielikuvilla vaikken muistakkaan ensimmäinen on ollut se syntymä ku vitusta on ulos tultu ja joku on todennu että on se kyllä tai jotain sinnepäin. Ajatellu että tästä se sitten lähtee, vaikken oo oikeesti ajatellu vaan geenit silleen, tiedäthän sinä. Toisena se on se kun on tajunnut kuolevansa. Menny nyt esittämään elämää suuremman kysymyksen, kuolenkohan minä joskus ja joku siinä jossain erehtynyt lausumaan, että eiköhän me kaikki, tiedäthän sinä. Kolomas kerta taitaapi sitten olla se kun ensimmäinen kerta, että tätä se sitten on. Vaikkei sitä miehen työksi voinukkaan sanoa, tiedäthän sinä, niin ettehän te kaikki. Neljäs tuli sitten äskettäin silleen yllättäen todeten tämmöistä tämä eläminen sitten on, rakastamista vihaamista ja silleen. Tätä sitä sitten tehdään niin pitkään kun tehdään, tiedäthän sinä. Enempää en sitten tiedäkkään, ehkä se oli kaikki tässä.