IRC-Galleria

Nukkuminen vieraspatjalla lattialla, työputki, jossa viimeinen viikonloppu tiskintakana kumarrellen, rankat treenit ja päälle 300km ajamista. Noh.. Kyllä tuo "terveeltä" menis, mutta ku alaselässä on pitkäaikaisia jumeja nikamissa. Siinä syy ja seuraus välilevyn sisäinen repeämä. Kun kaikki nikamat ei liiku normaalisti, liikkuvat joutuu sitäkin suuremman rasituksen alle. Eipä siinä sitten muuta tarvita. Saipa katsoa MM kisat ilman työesteitä ;) Nyt kumminkin paranemaan päin ja oikealla "treenillä" kuntoon ja parempaan iskuun. Nyt kun on tullut oltua elämäni ensimmäistä kertaa kunnolla saikulla, huomasin että on eroa työnantajalla ja työnantajalla. Vuokrafirmalla on ihan hyvä olla töissä, muttei kannata sairastella, kun eipä niillä ole velvollisuutta maksella sairasajan korvauksia. Noh Kelastahan saa, mutta kahden viikon omavastuuajalaa, jolloin ei tule senttiäkään. Oppia ikä kaikki.. Paraneminen jatkukoon

Näin jälkikäteen tuli vietettyä varsin sairas wappu. Oli kavereiden kanssa Rukalta huoneisto varattuna ja avaimet haettuna perjantaihin asti. Sitten alkoi selkä kipeytyä ja ammattilaisen hierontakaan ei auttanut. Keskiviikko iltana ei enään jalat kantaneet, vaikkei alkoholilla ollut mitään osuutta asiaan. Perjantaihin asti meni lattialla maaten. Perjantaina sitten ensiapuun ja piikit perseeseen. Ei paljoa auttanut. Keskiviikkona tulee kaksi viikkoa sairastamista ja vitutusta täyteen. Eipä ole ennen sairastaminen vituttanut näin paljoa, varsinkaan kun ei tiedä mikä kivut aiheuttaa. Nyt on Alangon Vittu ku vituttaa kohdallaan. Huomenna taas lääkäriin ja fysioterapeutille, saas nähdä tuleeko muuta apua kuin että pistävät vahvempia nappeja ja lausunnon.. tule viikon päästä uudestaan.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Vaikka siellä talvi on vain muisto, niin uskokaa että täällä vietetään parasta talvea. Ei kun lomalle vain Rukalle. Vielä ehtii muutaman viikon ajan nauttia parhaasta talvesta. Laskettelua auringonpaisteessa muutaman asteen pakkasessa ja kelkkakelejäkin vielä löytyy muutaman viikon ajan. Täältä tähän.

Unettomia öitä valvoessa sitä mieli vaeltaa jos missäkin. Illalla katselin Pusher nimisen leffan. Päähenkilö oli mitätön paska huumediileri, joka luuli itsestään liikoja, muttein vain huomannut hyvyyttään saada lähimmäiset välittämään itsestään. Henkilö oli välittäville lähimmäisilleen kylmä ja sulki tunteet pois, käytti heitä vain hyväkseen. Henkilöitä jotka eivät välittääneet hänestä paskan vertaa hän arvosti ja kuunteli. Hän eli vain itselleen ja välittömättömille ihmisille. Niin ei ollu onnellinen loppu. Paska mitä minä tätä kirjoitan, nukkua pitäisi. Niin ei tule uni. Televisiosta tuli ohjelma, jossa puhuttiin unista. Viime aikoina on tullu töitä tehtyä unissaakin. Tulee nuo poke hommat uniin.

Aika tappaa ja sen huomaan ku tää netti on niin hidas että ajan huomaa ja otsikotkin tulee mieleen. Harmi ku en oo thaitheilia. Tuli tossa viikonloppuna kohdattua asiakas joka oli humalaisen raivossa. Jos olis ollu kamera sillä hetkellä ku se vieressä katsoi suoraan silmiin, puri keltaisia hampaita irvistäen yhteen ja hoki mitä nyt hokikaan. Varmaan ois saanu jotain tosi suomalaista juntteutta tallennettua siihen hetkeen. Toivottavasti itse ei koskaan joudu samaan olotilaan. Kaikkea sitä tulee mieleenkin punkuissa. Näin muutama viikko takaperin aika jännän unen, tuli tossa mieleen. Suomessa oli annettu liikkeellepano käsky ja kirje oli tullu minullekin että pitäs lähteä asemiin. Ajattelin että ei saatana tässähän pitää asennoitua tappamaan ettei tule tapetuksi, ei perkele miten tässä nyt näin kävi. Sitten ku olin hakenu isän haulikon mukaan että jos ei oo kaikille aseta antaa ja tein lähtöä niin exä tuli vilkuttaa että tervemenoa ja pärjäile. Ennen kuin heräsin unessa juoksi perässä vaaleahiuksinen tyttölapsi, epäselväksi jäi vaan että kenenkähän pentu se oli. Nyt unta kokeilemaan ja huomenna hommiin.

Aloitinpa taas kahden kuukauden tauon jälkeen poke hommat. Perjantai oli tuollainen kevyt tuntuman otto. Tänään sitten KK:hon tapahtumaan hommin. Saas nähdä mitä taas tulee ku viime tapahtumassa missä olin ni järjenjättöisiä kyllä riitti.

Voi juma mitä punkkua!!!!! Hihii Enpä oo tähän asti ottanut punkulla pöhniä voi juma mikä pöhnä.. ihan ihme hippeli hoppeli olo. Nyt mä jummarran ku puhuvät punkku pöhnästä. Hiihoo sorry for everybody mikä jumalten juoma.irc ir

Olet varmaan lohduttanut surkeeta ystävääsi muistuttamalla ettei hänellä nyt niin huonosti ole asiat. Mahdollisesti olet lohduttanut jotakuinkin näillä sanoin. Ystävä hyvä :) elät hyvässä maailmassa, sinulla on rakas perhe ja välittäviä ystäviä. Joillakin menee paljon huonomminkin tässä maailmassa ja sinulla menee itse asiassa varsin hyvin.

Ajatushan on varsin kaunis. Haluat helpottaa surkean ystäväsi tuskaa kertomalla hänelle ettei hänen tilanne ole nyt niin surkea. Mutta oletko ajatellut asiaa seuraavasti. Jotta surkean ystäväsi tilanne helpottuisi sanomisestasi, hänen täytyy nähdä nykytilanteensa parempana kuin monilla muilla. Eli tähän kunigas näkemykseen hyvinvoiva osa maailman ihmisistä perustaa hyvinvointinsa tiedostetusti tai tiedostamattomasti.

Sinänsähän on hyvä ettet ole maailman huono-osainen, MUTTA väitän että juuri tämä ajatusmaailma pitää nykyistä maailmanrakennetta yllä. Meistä yksilöistä koostuva hyvä osainen paskamassa maailmasta päättää. Perustamme oman hyvinvointimme siihen, että on ihmisiä joilla menee huonommin. Jos emme tiedosta olevan olemassa ihmisiä joilla menee huonommin, katsomme olevan huono-osaisia.

Kun meillä hyväosaisilla ei ole keinoja parantaa omaa elämäämme, emme myöskään halua huononpi osaisten tilanteen paraneva, koska silloinhan meillä menisi huonommin. Kun me ja surkea ystäväsi alkaa ymmärtää, ettei surkeutemme ole niin syyseuraus suhteessa muihin surkimuksiin, meillä alkaakin mennä paremmin.

En kirjoita runoja
En ole taiteilija
En laula
Tällainen minä
Olen tavallinen
Liian kiltiksi sanottu
Silti vakava
Miksi niin vihainen
Avoimesti kerron asioita
Mutta niin sulkeutunut
Tätä minä olen
Muutun ja muuksi en tule
En tiedä

Katson jo kolmannen kerran kelloa, on 2:38 yöllä. Väsyttää muttei nukuta, ei vain tule uni. On aivan hiljaista, jos olisin kuuro se olisi varmaan tälläista ajattelen. Välillä kuurouden keskeyttää narahtelut ja nitinät vanha talon tuskissaan vääntyilessä. Nousen ylös sängystä ja laskeudun alakertaan. Ei tarvitse laittaa valoja päälle valon tulviessa ikkunoista sisään. On täysikuu ja pilvettömältä pakkastaivaalta kuun sininen valo heijastuu lumiseen pihaan näyttäen yön epätodellisuuden. Juon muutaman lasillisen vettä ja istun keittiön pöydän ääreen katsomaan kuinka puiden ja rakennusten öiset varjot peilautuvat lumen pintaan. Katselen pellon toiseen päähän veljeni talon mustia ikkunoita. Muut nukkuvat tietämättöminä öisen luonnon esittelystä. Kiinnitän katseeni tumman sinisenä hehkuvaan taivaaseen, kuin sininen hetki joka kestää koko yön. Erotan kuun ja tähtien valaisemalla taivaalta pienenä pisteenä liikkuvan satelliitin. Jään seuraamaan tätä ajatonta liikettä ja jostain mieleeni muistuu talvi 2001. Olin armeijassa sissileirillä, oli yö ja täysikuu. Olin yksi metsässä. En kyllä muista miksi, metsässä ei saanut liikkua yksin. Olin kelkalla liikkeellä ja pysähtynyt syömään, en tiennyt tarkkaan missä olin. Trangialla lämmitäessäni ruokaa seurasin kuinka puiden varjot tanssivat lumessa vienon tuulen puita viedessä. Muistan pelänneeni tätä epätodellista ja samalla niin luonnollista tapahtumaa. Taisin perustella itselleni kaikkien niiden pelkäävän enemmän minua kuin minä niitä. Päätän lähteä ulos, josko tuntisin saman tunteen mikä mieleni valtasi. Laitan kengät jalkaan, päälläni on vanha gollege asu. Pihalla on melkein hiljaista, samat narahtelut ja nitinät rikkovat hiljaisuutta nyt vain pakkasen puremina. Pakkanen nipistelee ihoani vaatteiden läpi kuin armeijassakin. Katselen kuun kalmamassa valossa rakennusten pimeitä ikkunoita ja pakkasen jäädyttämiä puita. Naapuristakaan ei kuulu mitään. Kaikki odottavat aamua. Lähden kävelemään tietäkohti, kuun valo heittää varjoni suoraan eteeni. On aavemaista ajattelen ja tunnen armeija-aikaisen tunteeni. Nyt ei vain ole pakko ja palaan takaisin sisälle. Juon vettä, nousen yläkertaan ja alan kirjoittaa tätä 3:15.