sä otit mun rakkauden vastaan
nyt enää kuulen sun äänesi unien takaa
ja taistelen harhoja vastaan
kertosäe:
Pilvet piirtää sun kasvot, tuuli kuiskaa sun nimesi
jäät sointuna kauniina soimaan
Pilvet piirtää sun kasvot, näen valoissa nimesi
**saat minut aina paremmin voimaan
Eteesi tekisin mä mitä vaan**
Ennen kävelin suljetuin silmin
en nähnyt kun tulit mua vastaan
**ja nyt kun koskaan enää en nähdä voi sinua
en mitään muuta kaipaakaan**
kertosäe
Ja kun pysähdyn katsomaan
on lumi peittänyt tän maan
ja se saa mut toivomaan
et voisin aikaa kuljettaa
kertosäe
Muistan hymysi, nauravat silmäsi
jäät kauniina kuvina sieluun
Aallot kuljettaa muistosi, hiljentää huutosi
**mä jäin tänne tuntemaan kaipuun
Eteesi tekisin mä mitä vaan**
Tää biisi on niin omistettu ennekaikkea mun maailman tärkeimmälle eläimelle, Ronjalle, jota mun on aivan järkyttävä ikävä. Melkein joka ilta tulee sua itkettyä, toivottavasti sun on nyt tosi hyvä olla jossain paremmassa paikassa. :(
Toiseksi, tää biisi on omistettu entiselle rakkaalle hoitohevoselle Lakulle, vielä ku sut joskus voisin nähdä muualla kuin valokuvissa..
Kolmanneksi, Melker rakas, kauhee ikävä pientä palleroa, missä oot? :( Ikävä.
Lisäksi, tää voi olla Tikulle, Takulle, Josefiinalle ja Cocolle ja Taolle.
Miks ihmisen täytyy olla kauhee ikävä aina jotain? :<
Suuri ikävä myös Annikaa.
Kaikkea on tapahtunut, sekä hyvää että pahaa, mut onneks ollaan ystäviä kaikesta huolimatta.
** =
