IRC-Galleria

Viikonloppu on ohitse. En ole ihan vielä hajoamassa maanantaihin.. vaan olen hajoamassa NYT siihen helvetin jouluflunssaan joka iski minuun.
Aluksi ajattelin, että teen perusamikset ja jään kotiin vetämään lonkkaa, mutta jostain mielijohteesta minä sitten jouduinkin laitokseen.

Onneksi pamahdin, sain tulityökortin suoritettua. "Rohkeasti vaan, tulipäätä vastaan."

Vielä ikävämpää minun maanantai-aamuuni oli se, että joku vaahtopää päätti nerokkaana soittaa minulle kello Kolme. Löin vain puhelimen pois. Sama heppu lähettää minulle tekstiviestin; puhelimeni oli laskeutunut onton puupöydän päälle ja Ai Helvetti sitä tärinää ja pärinää, kun vanhan Nokin Vibra ja "Piip Piip" lähtevät huutamaan.
Viestin sisältöä en tähän vuodata, mutta voin sanoa että se oli jotain niin turhaa, että vähemmästäkin alkaisi vetelemään leukaansa irti.

Sitten vielä kaikki, jotenkin aivan kaikki tulevat itkemään sinulle jostakin. Nytkin minulle itkettiin siitä, että olen mukamas "liian uskovainen". Toki tuohon voi vain todeta, että uskon siihen että toinen tukkii turpansa tai alkaa napsumaan.
Mutta aivan oikeasti, mitä helvettiä tälle maailmalle käy? Jos minä olen Hetero, Koulua käyvä, Töitä tekevä nuorimies, olen automaattisesti yhteiskunnalle ja maailmanrauhalle suurin vaaratekijä. Nämä on näitä päiviä.

Ja Soi, Rammstein ja Kokain.

Koko elämäni olen nauranut niille, kenellä on munaa laittaa oma lärvinsä kaikkien muiden kommentoitavaksi. Itse en siihen ryhtynyt, vaan hyrisin tyytyväisenä että nyt jään tänne korpeen, eikä kenenkään tarvitse soitella viranomaisia sen takia, että naamani aiheuttaa henkisiä vammoja.
Kaverini, yksi kerrallaan, antautuivat IRC-gallerian uskomattomaan väkilaumaan, muuntuen toisiaan ihQ-ttaviksi droideiksi, mutta minä jäin ainoaksi pysyväksi vuoreksi tämän lauman keskellä.
Mies, ketä kukaan ei tunne. Eikä edes halua. Olin ylpeä itsestäni.

Mutta nyt, Joulukuun 10. - 11. päivä minäkin lankesin, pitkän ja raivoisan keskustelun käyvän siitä, että onko se nyt niin *elvetin tärkeää että ihmiset voivat kauhistella naamaani. Olen langennut.
Onko enää yhtään ketään, kuka voisi vielä vastustaa Galleria-Ihqtuksen voimaa? Epäilen. Mutta jos on.. niin on meillä vielä toivoa, että joku virus sotkee koko sivuston ja meidän naamamme jäävät hämärään.
Toivoa minulle, vai teille. Sitä mietimme varmasti molemmat.

Tulimpa sitten ajatelleeksi, että tuossa vasemmalla oleva kuva kyllä pilaa tätä juttua aika radikaalistikkin. Että niin.

Kello 01.12

Nyt viimein jotain kunnon asiaa. Olen pitkään miettinyt, että miksi ihmiset pitävät internetistä niin paljon. Olen viimein löytänyt jonkinlaista oikean kuuloista mietintää sekavasta päästäni.

Tiedämmehän, että yleisesti ottaen internetissä heiluvia ihmisiä ( esim. Internetfriikit / Surffaajat / Chattaajat ja Online Gamerit ) sanotaan sosiaalisesti taidottomiksi ihmisiksi, ketkä hakevat yksinäisyyteensä lohtua internetin anonyymista keskustelusta ja kanssakäymisestä muitten ihmisten kanssa.
Ja koska se onkin "parasta" kanssakäymistä, niin sille on keksitty monia helpottavia keinoja;
- Foorumit
- Chat-huoneet
- Kuvagalleriat
- Yhteisösivustot

Näiden avulla haetaan kanssakäymistä samantyyppisten ihmisten kanssa, toivoen että joskus pääsisi näkemään sitä ihmistä, kenen kanssa sitten anonyymisti seurusteleekin.
Seurustelu on helpompaa kuin oikeassa elämässä; kukaan ei pääse koskemaan sinuun tahi edes näkemään sinua, jollet itse sitä välttämättä tahdo. Voit olla kuka tahansa ja missä tahansa, eikä kenenkään koskaan tarvitse tietää totuutta.
Entä jos internet muuttuu? Entä jos Internetistä tulee "virtuaali-maailma", missä sinä elät ja hengität bittejä, näet muut virtuaalisesti ympärilläsi erityisten lasien avulla. He näkevät sähköisesti kuka sinä olet ja sinä näet heidät.
Onko se sitten enää yhtä helppoa? Hakisivatkohan ihmiset enää lohtua toisista, kun ei enää olekkaan anonyymia käytäntöä? Kaikki näkevät kuka olet ja mitä olet, vaikket tahtoisikaan niin. Epäilen että EI ole enää niin helppoa.
Internetin chattihuoneiden ja foorumeiden kuvat haalistuvat, sinä joudut avaamaan suusi ja puhumaan heille. He näkevät sinun naamasi ja änkyttävän että angstaavan olemuksesi ja jopa haistavat pelkosi, mitä koet jokapäiväisessä elämässä, kun joudut edes puhumaan bussikuskille "Huomenta" ja "Näkemiin".

Internet romahtaisi anonyymin seurustelun osalta ja kaikista ujoimmat jäisivät pois. Ei enää olisi sitä salaista kaksoiselämää, missä toisessa olet tajuton luuseri ja toisessa taas kaikkien ihailema, sutjakkasanainen komea yksilö. Olisit jälleen sitä, mitä olisit oikeassa elämässäsi. Et enää uskaltaisi sanoa sähköpostilla salarakkaallesi sitä ikuista viestiä: Minä rakastan sinua, koska hän katsoo suoraan sinuun silmiin kun yrität saada hänet paikalle. Olisimme taas lähtökohdassa.

Tietenkin muut tarkoitukset kohisevat pilviin, kuten pankissa käynti interaktiivisesti nätin kassaneidin kanssa tahi kaupustelu, milloin voit katsella ja valikoida tuotteita. Siinä on ongelma. Jonot. Pääsetkö jonojen lävitse edes internetissä? Kauppa-serverisi täyttyy yhtäkkiä tuhansista ihmisistä, jotka kaikki samanaikaisesti yrittävät ottaa sitä viimeistä tarjolla olevaa makkarapakettia ja laseillesi, silmillesi pamahtaa teksti: "Connection Problems - Server is Down".

Loppujen lopuksi, Internet taitaa olla nyt siinä parhaimmassa muodossaan ihmisille, palvellen jokaista tasapuolisesti helpolla teksti-kommunikaatiollaan. Voit olla anonyymi ja kuka tahansa, kuka ikinä tahdot ollakkaan.
Siksi sinäkin, epäilen, roikut tietokoneesi äärellä, etsien sitä sosiaalista kanssakäymistä, mitä et oikeassa elämässä tule koskaan tekemään.

Miten <minulla> on tähän <mitään> sanottavaa? Tuolla lärvillä, mikä vasemmalla loistaa, on sanottavaa tasan ja tarkkaan aivan kaikkeen.