IRC-Galleria

Niin, koirani kuoli alkuvuodesta. Ja huomenna lähtee kissakin viimeiselle reissulleen.

Nyt se on poissa sitten. Olen täysin ilman elukoita. En tiedä miten käsittelisin tätä asiaa. Olen oikeastaan jopa pelottavan... tunteeton. Tässä tilanteessa. Olin jo varautunut raivokohtaukseen tai johonkin muuhun, millä purkaa surun, mutta eipä näköjään tullutkaan mitään.
Se taitaa vituttaa kaikista eniten.

Good luck & Have fun

Dodiin, dodiin. Taas kerran vuodatan ah-niin-raskasta sydäntäni tälle pienelle palstalle, jota kukaan ei kuitenkaan lue. Siinä on oikeastaan syy että kirjoitan:
Voisin laittaa tänne vaikka elämäntarkoituksen ( jonka tietenkin tiedän ) ja kukaan ei huomaisi sitä.
Siitä ei kuitenkaan pitänyt vuodattaa.

Kaikki tietävät Työssäharjoittelujaksot. Niin, istut kaksi kuukautta <töissä> ilman palkkaa, 10€ ruokarahapalkalla siis. Tunnet olosi kiinalaiseksi suorastaan.
Kuitenkin, ajattelin länsimaalaistaa koko homman ja marssin työvastaavan luokse. Pamautin hänelle eteen tälläisen diilin, että jos minä saan 3€/h ( alle minipalkan ja reilusti, onhan tämä sentään työssäharjoittelu ) niin olisin taatusti paljon motivoituneempi tekemään töitä firmalle.
No hän sitten juoksi viemään asiaa eteenpäin. Ja niin alkoi kahden viikon tuskainen odottelu ja pyyntöni meni edustajan pöydältä pöydälle, jokaisen käden kautta. "Hyväksyntä"-leimaa sateli niin että tuskanhiki kävi.
Ja viimeiseen esteeseen, minun opettajaani, se tömähti. Leukani loksahti kuullessani, että maikka oli kieltänyt tuon naurettavan pienen palkanmaksun, koska silloin se ei enää olisi työssäoppimis-suhde vaan työsuhde.

Harmittavaa, mutta joudun myöntämään tappioni tällä kertaa, koska nuo sanat ovat vielä kaiken päälle totta.
Olen aivan varma, että herra on itse Lucifer joka on ottanut minut vielä silmätikuksi. Perkeleen perkeleet.

Flirttaa ilman taskuja


Koska nimesi mukaan olet mukava tyyppi, sinulla on varmasti paljon kavereita. Näin ollen Äiti Maa suosittelee sinulle Kolumbus Kaveripiiri-lisäpalvelua. Sillä voit puhua edullisesti vaikka koko heimolle.

:E

Ette <koskaan> usko että mitä minä löysin! Ette sitten KOSKAAN!
Se on SLO-sähkötukun Suomi-iskelmäklassikko CD! Ja täällä vasta sitä musaa on! Et voi sanoa, että olisit kuullut kunnon musiikkia, ellet ole kuunnellut näitä klassikkoja kolme tuntia putkeen:

Katri Helena - Anna mulle tähtitaivas ( LEGENDA )
Pepe & Paradise - Elämältä kaiken sain ( KLASSIKKO )
Mauno Kuusisto - Kertokaa se hänelle
Carola - Kielletyt liekit ( wtf? )
Hyvän Tuulen Laulajat - Kotkan ruusu ( jasså )
Olavi Virta - La Cumparsita ( KLASSIKKO )
Lasse MÃ¥rtenson - Myrskyluodon Maija ( Uijui-jui-jiu-jui )
Anki ja Cumulus - Puuvillapellot ( LEGENDA )
Helena Siltala - Ranskalaiset korot ( AAAAALALLALALALA )
Lasse Mårtenson - Rikas mies jos oisin ( SIIS AIVAN PARAS! EI! EN KESTÄ! PARAS! LEGENDA! )
Yölintu - Saanhan viimeisen tanssin
Petri Laaksonen - Täällä pohjantähden alla ( Legenda ja Klassikko. + caps )
Laila Kinnun - Valoa Ikkunassa ( LAILA PERKELE )
Mamba - Valokuvia ( Okei, menee vähän radio Novalle nyt )
Jussi & The Boys - Valtatie 66 ( Suomalaisetko paskaa bluessin vääntämisessä? Vähintään yhtä paskaa kuin Blues joukkueena!11 )
Juha Vainio ja Hyvän Tuulen Laulajat - Yksinäinen Saarnipuu
Arja Saijonmaa - Ystävän Laulu
Tapio Rautavaara - Yölinjalla ( TAPIO! TAPIO! OI! UI! AI! )

Hyvä on, myönnän että olen erittäin kipeä ihminen, mutta siis oikeasti! Mistä sinä enää löydät tälläistä musiikkia, paitsi joltain vanhalta, hylätyltä CD-levyltä?
Radiostakin tulee enää vain wnblesbian venäläistä musiikkia tai sitten jotain Mambaa. Ei siis millään pahalla niitä kohtaan, jotka kuuntelee Mambaa. Mutta siis oikeasti.
Mambaa..?

Doddiin. Nyt on ollut tälläinen sopiva luova tauko kirjoittamisen kanssa, mikä on varmasti tehnyt minulle yhtä hyvää kuin teidän mielenterveydelle.
Nyt on tapahtunut taas jonkinverran uutta tapahtumaa minun surkeassa puolielämässäni, jonka päälle itsekkin syljen.

Olen päässyt viimein eroon T.Erskasta: Minun ei enää tarvitse <koskaan>, koskaan, koskaan jumalauta KOSKAAN kuunnella herran Vineä yhtään mistään! Olen VAPAUTUNUT rillipäisen Saatanan komentelusta!
Samalla alkoi Työharjoittelu. Olen Lauttasaaressa väsäämässä pistorasioita seiniin, lamppuja kattoihin ja syljeskelemässä kattoihin. Se on kohtalaisen rankkaa, varsinkin jos joutuu olemaan ulkona.
Tässä on ollut näitä -18 pakkasaamuja, mihin päälle voidaan laskea myös kivan napakka tuuli. Onhan paikka meren ja moottorien välissä. Voitte varmasti vain kuvitella, kuinka minä nauroin kun piti kuoria kumikaapelia tuossa pakkasessa, aamupimeässä ja kauheassa tuulessa. Vinkkinä annattakoon, että YIT:n sininen liivi-varustus ei kovin paljoa lämmitä mitään muuta, kuin mieltä.
"Perseessäni kasvaa jääpuikkoja.", oli vastaukseni kun joku maalari kysyi että mikä minua vaivaa.
Koska homma on työharjoittelu, minun pitää antaa täysi edustuksellinen työpanokseni palkatta yhtiölle. Alleviivatkaa palkatta. Jaksatteko TE mennä jokapäivä kello 7. työmaalle, minne matka kestää tunti kymmenen minuuttia, kun saatte vain 10€ per. päivä ruokarahaa.
Kyllä se ehkä sen ensimmäisen tai jopa toisenkin viikon mahtaa olla kivaa ja hauskaa, mutta PERKELE kun olette istuneet siellä kuukauden, niin alkaa tympiä.
Tosin onneksi, minulla on enää vain 3 viikkoa jäljellä. 15 päivää. Lasken sekuntteja.

Ohh-hoh-ohh. Seuraavaksi voisi kai sanoa, että olen käynyt myös kirjastossa ripeään tahtiin. Levyjä hakemassa. Tälläkin hetkellä kuuntelen Indiana Jonesin soundtrackia. Tässäkin asiassa voi joku alkaa miettiä, että miksi helvetissä minä kuuntelen Indiana Jonesin soundtarckia.
Vastaus on, että minä en helvetti soikoon tiedä. Kaipa tämä tralla-lallatus John Williamsin tahdissa tuntuu hyvältä. Tai sitten ei. En tiedä.
Musiikki vain jotenkin vie aivot mukanaan. Vaikka toinen puoli järjellisyydestäni vaatii heittämään stereot ulos ikkunasta, niin en kuitenkaan siihen kykene. En... Voi... Lopettaaaa!

Mainittakoon, että myös Elämäni Pimeällä Puolella, mitä joskus myös Dataukseksi kutsutaan, menee myös ihan kohtalaisen hyvin.
Osallistun Nyyppäjoukkueeni kanssa World Tournamenttiin, missä pitäisi taistella jokaista maailman klaania vastaan. Tai siis, jokainen maailmankolkka taistelee aluksi keskenään muutaman rundan. Jokaisen rundan lopussa 2 klaania tippuu pois.
Sitten kun niistä eurooppalaisista paskahousuista selvittiin kunnialla, niin vastaan tuli jenkit. Vielä naurettavampaa!
Amerikkalaiset 12 vuotiaat pojat kirjoittamassa pelin public-chattiin: "omg their on the hill omg" . Voitte varmaan kuvitella, että mikä kiusaus oli kirjoittaa takaisin, että Osama on sänkysi alla tai että lähetämme jokaiselle pernaruttoa.
Hillitsimme itsemme. Valitettavasti.

Tänään 22:30 joukkueeni kohtaa toiset amerikkalaiset pojankolttiaset. Ehkä tälläkertaa uskallan kirjoittaa: "Saddam is making pizza to your daddy at the moment."

"Tehtävänanto: Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

( oot godpuppet kuollut. :X )

1. Kiroilen yksin ja tiuhaan tahtiin.

2. En voi käydä vessassa ilman lukemista.

3. Katson aina taakseni jos kävelen pitkällä, tyhjähköllä tiellä.

4. Säästän aivan kaikki kuitit. Siis aivan kaikki. Ihan jokaisen.

5. Joka aamu ajattelen että tänään siivoan ja vietän päivän ulkona. Joka päivä istun kotona paskaisessa huoneessani.

Haasteet lähtee:

Peeli^
IO
Saltsus
Heikki
neosinn

Nyt on tapahtunut paljon. Olen viimein päässyt lehtiin ( ei, en suinkaan Helsingin sanomiin järkyttävillä mielipiteilläni ), tarkemmin sanottuna PELIT lehteen!
Tosin se on vain pieni kuva, mutta eihän kuvan täydy olla kovinkaan suuri että minusta tulisi julkkis?
Nyt annan tuon lehden vain levitä ihmisiltä ihmisille ja pian kukaan ei saa minua pois päästänsä, vaan kaikki ovat lehden ääressä, huulet lommolla kuin lukien Matin ja Mervin uusimmasta tupla-albumista. Ja lopulta joudun häätämään niitä valokuvaajia pois luotani.

.. Okei. Valokuvaajia ei ole, ainakaan tällä hetkellä ja näköjään hyvin harva ihminen edes on kiinnostunut Pelit-lehdestä. Ellei pelaa. Mutta olen varma että parin päivän päästä.. Tai ainakin parin viikon päästä.. Löydän naamani Seiskan etusivulta:

"WALLBERG JYRISEE; MUN NETTI KUSEE!! TÄHTISKUUPPI VAIN SEISKASSA!1"

Ulkona on upea ilma. Aivan kirkas, sininen taivas lumista hankea vasten. Eikä ketään näy ulkona; Se on niin upeaa. Niin upeaa että ehdin ihailla sitä kun kävin takapihalla tupakalla, muuten en ole oikein ottanut asiaa huomioonkaan.
On se outoa, miten otetaan vain huono ilma huomioon. Marmatetaan että on niin huono ilma, mutta sitten kun on hyvä ilma niin kukaan ei ota asiaa esiin.

Tässähän oli vielä eilen hyvä ilma, tai siis kohtalaisen hyvä ilma. Ei täydellisen hyvä, vaan hyvä. No kuitenkin, eilen aamulla sain soiton puhelimeeni. Isäni pyysi minua auttamaan, kun hänen talonssaan ei toiminut enää Lämmitys + Kahden Huoneen Valaistus + Kodinkoneet.
Nappasin Mestarin mukaani ja lähdimme marssimaan pyhäaamuna kohti töitä. Taas kerran. Matkalla spekuloin, että vika mahtanee olla pääsulakkeessa.
Pääsimme paikanpäälle ja avasimme kaapin, niin kyllä. Vika oli pääsulakkeessa. Koko kämpästä oli lähtenyt yksi ( kolmesta ) vaiheesta pois. Ongelma oli tosin simppeli korjata; Tarvitsisimme 25 Ampeerin sulakkeen palaneen 25 ampeerin sulakkeen tilalle.
Ongelma ei ollutkaan enää niin simppeli korjata: Oli pyhäpäivä ja mikään tukku ei ole auki. Faijalla ei ollut 25A:n sulakkeita eikä ollut meidän pakussakaan. Hetken olimme epätoivoisia, että joutuisimme ajamaan Vapaalasta Helsingin Kallioon saakka hakemaan sitä perkeleen yhtä sulaketta. Käskin Faijaa mennä katsomaan naapurit lävitse, samalla kun menin itse ottamaan kahvia.
Siellä se juoksi, jutellen muitten ihmisten kanssa sulakkeista, hangessa pipo ja nenä heiluen jokaiseen ilmansuuntaan. Minä nautin kahvistani.
Lopulta hän tuli sisään 25A:n sulakkeen kanssa, voitonriemuisena.
Laitoimme sulakkeen palaneen sulakkeen tilalle ja taas toimi. Mestari puhui Faijan kanssa sitten heidän sähköjohdoistaan, mitkä olivat "liian pieniä" tuollaiselle ampeerimäärällä. Tai, ei nyt liian pieniä mutta <SAISIVAT> olla isompia, samalla kun minä juttelin talon emännän kanssa sitten, mitä kodinkoneita kannattaa pitää päällä samaan aikaan.
Homma kesti tunnin, mutta heti aamusta.
Koko eilinen oli jo pilattu yhdellä tunnilla.

Sitten, lopulta pääsin raahautumaan R-Kioskille lottoamaan ja Kenottamaan, pelamaan sitä uutta, outoa kosketusnäyttöpokeria.

Eilen minulle vielä soitettiin illalla, että "tule tavernaan käymään." Aluksi olin että "Ei nyt thx bb plz" mutta kun sieltä tuli "Omg nevari nyp" niin oli pakko mennä. Siellä sain kuulla taas tarinoita uudestavuodesta ja mitä kaikkea "megasiistIIII" siellä tehtiin. Istuin tunnin siellä.
Sitten sen jälkeen kävin katsomassa miten sulakkeet toimivat. Kyllähän ne toimivat, jos ei pidä kaikkia laitteita samaan aikaan päällä. Olin tyytyväinen.
Ja illaksi ystävälle hakemaan minun syntymäpäivälahja kahvikuppiani: Kuppi missä lukee;

"Neron Kuppi : Näitä ei Nuijille ees myydä!" Pienet asiat voivat saada hymyn nousemaan väsyneille kasvoille. Niinkin pienet, kuin oikea kahvikuppi oikealle mielelle.

Kylläpäs maailma osaa olla radikaali välillä. Toisinaan taas se antaa sinun levätä tuolillasi, antaa juoda sitä megavahvaa kahvia johon lusikkakin sulaa, mutta aina löytyy niitä saatanan päiviä jotka eivät päästä sinua tekemään yhtään mitään, ettei joku pääsisi mumisemaan sinulle mielipiteitäsi.

Kuten jotkut jo tietävätkin, että minä olen kaiken terveyden vastainen olento. Poltan tupakkaa, käytän alkoholia, juon kahvia ja syön epäsäännöllisesti. Ja yleisesti ajatellaan että sehän on minun oma ongelmani.
Ongelmana on kuitenkin ne ihmiset, jotka tuntevat suurta tuskaa kun huomaavat jonkun lampaan eksyneen laumasta. Ja vielä enemmän, kun se lammas määkii kirosanoja vielä muitten perään samalla kun raahaa villaista persettään pois paikalta.
Nuo ihmiset, ketkä ottavat siihen kantaa ovat ärsyttävimpiä mitä tiedän. He juoksevat perääsi ja määkivät. Ja ne määkivät eivätkä osaa lopettaa.
Tähän voidaan ottaa esimerkiksi vaikka yksi kohta minun epäjärjestelmällisen oudosta menneisyydestäni.

Kun minä olin aikoinaan kioskin omistaja ja koulun oppilaskunnan sihteeri ( joka piti kyllä kaikki päätökset itse ), minun "oppilaskunta-joukkueessani" oli sellainen ihminen, jota me muut inhoamme ylitse muiden.
Ei siksi, että hän olisi epämiellyttävä tai mulkku, vaan siksi että hänen maailmanparantaja-uskontonsa pakottaa hänet käännyttämään muita omalle kannalleen. Ja ongelmana vielä se, että hänelle opetetaan kaikki keinot ahdistaa muita ihmisiä, kunnes he murtuvat ja menevät jakamaan torni-lehteä ovelta ovelle.
Kuitenkin, hän iski silmänsä minuun. Minähän olin aina ongelmissa, suuntaan tai toiseen, aina rööki korvantakana, aina miettimässä että mistä revitään rahat seuraavaan juomaputkeen. Olin hänen kadonnut lampaansa.
Joten hän päätti napata sen paimensauvansa ja tulla perääni. Käskin häntä aluksi tunkemaan se sauva perseeseensä ja loikkimaan voltteja taivaanporteilla, mutta hän oli sitkeä. Hän yritti uudelleen seuraavana päivänä, milloin olin hieman suorempi ja sanoin: "Painu vittuun.", heti kun näin että hän avasi sen luukkunsa.
Näin jatkui, ainakin viikon. Hän tuli agressiivisesti päälleni ja minä käskin häntä vain painumaan vittuun. Hän marmatti että sieluni palaa helvetin tulessa, kun minä sanoin että:

"Helvetti on varmaan täynnä sinunlaisia. Kaikki tulevat päälle, eri lehtineen ja uskomuksineen ja itkevät ja nyyhkyttävät kun sinua ei kiinnosta. Sielläkin he ovat samanlaisia kuin sinä; He eivät vain osaa lopettaa kesken. Ole nyt kiltti ja tuki se turpasi ja painu helvettiin minun tieltäni, ennenkuin joudun oikeasti käyttämään väkivaltaa."
Hän alkoi itkemään. Ei luoja miten hän itkikään, vaikka se tuskin läpäisi minun graniittisydäntäni laisinkaan. Minä vain hymyilin leveästi ja käskin häntä painumaan jonnekkin muualle nyyhkyttämään sydänvertansa.. Pois naamastani.
Mutta koska hänkään ei ole "juntti" asioissaan; Hän luuli mitä hänen piti tehdä saadakseen minut murtumaan. Hänen tarvitti näyttää minulle, että tieni oli väärä ja minä tulisin katumaan kaikkia tekojani helvetissä, ellen kääntyisi hänen tiellensä. Mutta koska minun yleinen mielipiteeni oli asiaan "Salee" - ei homma oikein toiminut. Hän ei voinut voittaa minua yksin.
Se helvetin lutka kävi hakemaan koulupsykiatrin ETTÄ koulukuraattorin minun kimppuuni!
Istuin monta tuntia kummankin pommitettavani, kummankin arvostellen minun tapaani elää. Istuin hiljaa, miettien että tekisin kostaakseni tämän, samalla kun se perkeleen psykiatri kysyi että olenko "Onneton?" ja kun kuraattori kysyi että "Onko perheessäsi ongelmia?"

Kunnes sitten, puolentunnin istumisen jälkeen alkoi keittämään ylitse.
"Minä olen <ONNELLINEN> ja minulla on hyvä perhe, tai siis olin! Noin 45 minuuttia sitten minun mielenterveyteni järkkyi koska kaksi tuollaista vanhaa karppia mumisee minulle sontaansa! Toinen yrittää todistaa minulle että minulla olisi jotain *piip* ongelmia - Mitä ei ainakaan vielä ole - samalla kun toinen marmattaa että se ei *piip* ole MINUN vikani vaan *piip* HALLITUKSEN ja YMPÄRISTÖN vika!
Jos se sitten on YMPÄRISTÖN vika, niin tunkekaa se *piip* Jehovantodistaja johonkin pimeään koppiin ittenne perässä ja pitäkää jotain *piip* jumalanpalvelusta siellä ettei YMPÄRISTÖ pääse vahingoittamaan teidän puhtaita mieliä! Ja älä sinä kuraattori lähde tätiseen siinä, sinun on ihan turha avata sitä sinun epäpätevää luukkuasi minulle! Ainoa ongelma siis, mikä minulla on, on teidän kaksi helvetin rumaa pärstää.
Voinko lähteä? Kiitos ja MORJENST."
Lähdin ulos huoneesta, samaan aikaan kun kummatkin olivat.. no, tätäkin voi kuvailla vaan hymiöillä.
Minä: >:E
Kuraattori: <:x
psykiatri : Ô_Ô

Ja sitten kun marmatin muille ( Samalla kun keitin kahvia ), he kysyivät minulta: "Olenko kovis kun teen noin? Olenko niin vitun kova jätkä kun uskallan nostaa minun ääntäni vanhemmille ihmisille?"
"Mikä helvetin moraalisaarnio tästä paikasta on tullut!?"
"Ei mikään mut ootko kova jätkä?"
Vastasin, että olen pehmisjäätelö ja menin taas myymään. Tuo Maailmanparantaja taas.. Noh, hän meni sitten kuraattorin ja psykiatrin puheille. Kun hän tuli takaisin, hänen silmänsä olivat itkevät - Näin hänet kauempaa - ja hän suunnisti kohti minun kahvioni "Keittotilan" ovea. Ennenkuin hän katosi ohitseni, hän murisi minulle:
"Olet saatana, itse saatana."

Virnistelin tyytyväisenä: Yksi mulkku vähemmän. Se tyttö ei uskaltaisi tulla mumisemaan minulle HÄNEN Jumalastaan enää koskaan. Päivä oli pelastettu.

Ja kuulin korvani takaata; "Voah Ville, ooks siis itte saatana sitte? Vitut oot. Anna ku mä kerron sulle mitä sä oot, ellet anna mulle kahvia ilmatteeks...."
Tulin ajatelleeksi, että jos Luoja on olemassa, hänellä on erittäin kipeä huumorintaju. ERITTÄIN.. Kipeä huumorintaju.

Miksi minä kirjoitin tälläisen tarinan? Että ymmärtäisitte miten paljon minulla keitti ylitse, kun söin Kebabia bussipysäkillä ja joku helvetin maailmanparantaja-narttu tuli ulisemaan minulle, että EI OLE TERVEELLISTÄ SYÖDÄ ULKONA.

Nonniin, nyt on taas tapahtunut ties - vaikka - vitun - mitä! On jotenkin ihme, että ylipäätänsä selvisin hengissä uudesta vuodesta..

Huima seikkailuni alkoi kotiovelta, jossa lähdin miettimään että "missäs miun kalajat on?". Hetkellisen paniikkikohtauksen valtaamana juoksin ympäri taloani, yrittäen etsiä sitä tiettyä tarpeellista nykynuorison juhlimisen elementtiä.
Ei löytynyt. Purin melkein hampaani jauhoksi pettymyksestä; Olin säästellyt kaljoja tätä päivää varten jo kohtalaisen pitkään ja nyt niitä ei löytynyt mistään. On se rankkaa.
Soitin isäpuoleni perään. Hän vain naureskeli ja myönsi, että oli juonut viinakseni. "hoh hoh hoo" - ajattelin ja lähdin viimeiselle, epätoivoiselle retkelle hakemaan olutta.

Tarina, miten sitä sain, on niin epätodellinen ja uskomaton että taidampa jättää sen kirjoittamatta. Lopulta, olin kaljoineni, röökeineni ja ilotulitteineni ulkona, loikkaamassa lähimpään hankeen juhlimaan.. Jos hankia olisi ollut. Loskaa, paskaa ja vettä.
Siis, lähdin happamana etsimään muita. Noh, niitä ei nyt vain niin löydettykkään joten pidin omaa kivaa rakettien ja oluitteni kanssa.

Viimein joku veti minut bussiin. Vähänaikaa heiluin muiden mukana, tuijotellen uneliaasti taivaalla tapahtuviin räjähdyksiin, toisessa kädessä palava "hyllytetty" kiinari ja toisessa olutpullo. Ymmärtänette että nuo ei ole niitä terveellisimpiä elämäntapoja.
Matkamme jatkui läpi loskaisen hangen, toiseen bussiin, missä tunsin oloni niin uneliaaksi että melkeimpä nukahdin.
Ne, jotka tietävät että missä on Punametsä ja Juvanmalmi espoossa, ymmärtävät tuskani kun heräsin bussista juuri ennen punametsän päättäriä ja minun piti kävellä Juvanmalmille, koska tuo oli viimeinen bussi.
No kuitenkin, pamahdin sukulaisille, mitkä riemastuivat tulostani heti ylimääräisten juomien kanssa. Ja juomaa, viinaa, kaakaolikööriä, kahvia, rommia, kaljaa, jotain latvilaista viinaa...
Kunnolla vielä muistan ihmetelleeni, että minkätakia sininen ryssä-LM toppa uiskentelee salaatissa. Joku taisi sanoa minulle, että täällä mitää salaattia ole mutta ota vaan toppa ittelles.

Voitte kuvitella seuraavan aamuni.