Elämässä tässä on monia puolia joita eivät laululinnut kuoleman osaa säestää ne vain itekvät silmät päästään ja oksentavat verta silmienvaluen pitkin niiden henkitorvea tarkastelemaan vatsansa sisuksia jotka ovat karanneet tätä melankolian hyökyaaltoa joka varmasti tulee nielemään monia elämän astelijoita, joiden silmissä huumorintaju on vain turha tunne joka viiltää tietään aivokalvoon puhkoen sen ja jatkaen siitä matkaa verkkokalvoihin syövyttäen kuvan tästä hulluudesta jota maailma pitää sisällään, kaikesta mitä median suuri tulva meille näyttää.
Onko se oikein jälkipolvi kärsii siitä mtä aikuiset ovat tehneet väärin tässä rujossa ja myrskyisessä maailmassa, missä on se hyvyys lapsille kun vanhemmat eivät osaa edes jälkiään siivota, tämä maailma tarvitsee auringonpaistetta kaiken sen saastenpilvien sekaan. Tanssittakaamme elämää eteenpäin ja toivokaamme että me nuoriso jonain kauniina päivänä osaamme tanssi edes hieman tangoa elämän kanssa niin että elämä ei anna meille rukkasia.
Herrasmies naiselle kumartaa tuon kämmenselkää suutelee
[Samaisella hetkellä tuon sormukset ja viattamuuden anastaa.]
Naisen hengähtäen punastuen noille sanoille hunajaisille
[Valheellisille manipuloiville.]
Ajattelemattomasti tanssiin lähtiin hymyillen valheellista kuvaa ajatellen
[Pirunhäntä takin alta vilahaen tanssiin astuen naista turmioon pyörittäen]
Askelien tanssivien ympäri salia mahonkista pyörittäen kikatusten suunpielistä hymyisistä vapautuen kun lauseita hämäriä korviin kuiskataan
[Askelien tanssin vieden kohti ovisia lasisia tanssin temmon huumate naisparan tuon mielestään erottaen.]
Lasisten ovien tanssijoiden edessä avautuen maiseman parvekkeisen kuutamontäytteisen vapauttaen.
[Tanssin kiihtyen pyörähdyksiin, pyöräytyksiin viimeisiin.]
Otteen voimistuen pyörähdysten lähemmäs reunaa siirtyen
[Naisen ilosta naurahtaen]
Naurun kirkaisuksi muuttuen
[Herrasmiehen sarvipäisen parvekkeen reunalta alas kivimaalle katsellen.]
Onnellisten silmien verilammikossa sulkeutuen.
[Sydämmen petetyn iskunsa viimeisten tyhjyyteen vapauttaen.]
Kaikki kaatuvat, kaikki itseensä kompastuvat.
[Kylmää maata kasvoillaan suudellen, ranteillaan iskuja vastaan ottaen]
Murtuneina maahan maakaamaan jäävät. Hiljaisesti tyhjyyteen tuijottaen
[Verenvuolaana silmientakaata valuen]
Korppien metsien mustien elämän laulua tyhjyydestä raakkuen.
[Kinoksista kylmistä silmiä harmaita nokkien]
Kalloihin poikasensa munien Korppien pesiensä rakentaen
[Kuolemalla elämää uutta suojellen.]
Poikasiaan kylmällä lihalla ruokkien
[Sormien kitumistaan vielä viimeisen kerran nykien]
Pakkastuulen kirkuen korppien laulaan jatkaen
[Viatonta elämää tunteettomasti raiskaten]
Mustien siipien ilmaalyöden olemuksen varjoise lyöden laulun raakkuvan voimistuen
[Kylmyyden voimistuen, hiljaa elämää hengiltä kuristaen]
Tältä tuntuu talvipakkasmielen mielen hyisen huuru-ukko pohjoinen pahapohjoisen pakkasukko.
[Joka puhkuaa puhaltaa taivaalta hangen kinoksen ikuisen päälle lapsen pienoisen ruuaksi korpeille kirottujen.
Uusimmat blogimerkinnät
- D'oh. 16.02.
- Urgh. 16.01.
- ... 30.11.
- Ya? 29.11.
- Continues 29.11.
- And still it continues 29.11.
- Hai, Hai.. 27.11.
- And thou shall continue 26.11.
- Poetry? 26.11.
- Jee jee 06.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
-
▼
2007 (11)
- ▶ marraskuu 2007 (8)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (11)
- ▶ 2005 (17)