IRC-Galleria

Kai sinä jaksat vielä kävellä
minä tahtoisin vielä jatkaa
ota minua kädestä
puhalletaan voikukkia
pilviin laskuvarjoiksi
linnunpoikasille
jätetään jäljet taaksemme
menneisyyteen
rakennetaan junaraiteet
tulevaisuuteen
minä kätken äänesi
soittorasiaan

elän



Minä tahtoisin kävellä sinun kanssasi sateessa, kun pisarat tanssivat ympärillämme kuin kyyneleet, jotka eivät muista, että niiden pitäisi surra.




*




Ja osa minusta on aina rikki, en ole koskaan täysin ehjä. Minä näen mitä muut eivät näe minä kuulen mitä muut eivät kuule minä ymmärrän mitä muut eivät ymmärrä - itsestäni.
Haluaisin oppia ymmärtämään muitakin mitä he tuntevat mitä he näkevät mitä he kuulevat mitä he ajattelevat - minusta.

15,99 vuotta tänään.

''Jos minä olisin itsevarmempi...''
Hänen kaikki lauseensa alkavat sanalla jos. Jos olisin sitä, jos tekisin tätä. Jos olisin oikeasti joku. Jos, loputtomiin jos, tietokoneen näppäimistöstä on kulunut j pois, hän on painanut sitä mietteliäästi, usein niin pitkään että on pitänyt pyyhkiä loputon jono j-kirjaimia pois, ja sitten aloittaa sama alusta. Jos on hänen tapansa ilmaista itseään, hän ei sano ''koska olen niin..'' vaan ''jos olisin niin kuin...''
Hän ei pääse siitä luultavasti koskaan eroon. Se on tiivis osa hänen elämäänsä, kolme kirjainta, niin äärettömästi mahdollisuuksia, jotka eivät luultavasti koskaan toteudu.
Jos hän vain tekisi jotain niiden eteen.


*


Hän seisoo peilin edessä, sen jonka osti kirpputorilta, sieltä missä oli se huiveihin verhoutunut nainen ja rastatukkainen mies, se peili oli raskas kantaa, mutta hän halusi sen välttämättä, ehdottomasti. Hänen oli suorastaan pakko saada se. Pakko! Ja nyt se on täällä, hänen huoneessaan, se on upea, ei, juuri täydellinen!
Ja hän itse, hän on kaunis, kaunis, kauniskauniskaunis ja hänen peilinsä toistaa hänen kuvaansa, siinä on hiukan naarmuja, se osui rappukäytävän oveen, mutta mitä siitä, se on upea ja niin on hän itsekin.
Tänään hän tuntee olevansa joku, ei, ei joku -kaikki!
Hän on kaikki ja kaikki on häntä, hän on Kuu joka kiertää maapalloa.
Sillä hän on kuullut, ilman Kuuta Maa heittelehtisi ympäriinsä, eikä pysyisi kiertoradallaan. Hän on Kuu, hän on matkalla tähtiin, ja maailma tarvitsee häntä.

Ja hän on kaunis, hän on kauniskauniskaunis.


*


Hän koettaa nähdä itsensä suurena. Spottivalossa, lavalla, katseiden kohteena.
Hän olisi supertähti, häntä ihailtaisiin.
''Katsokaan, tuolla menee HÄN, katsokaa kuinka upea HÄN on!''
Mutta nyt toistaiseksi täytyy vielä tottua pienempiin piireihin. Muta silti - ei voi olla ajattelematta miltä se tuntuisi, jos olisikin...
- no, hän ei ole jossittelevaa tyyppiä. Pikkuisen epävarma vain, mutta ainahan sitä nuorena. Niin opettajatkin sanovat, mutta mitä siitä, ei häntä oikeastaan koulu kiinnosta.
Hän haluaa elää - niin, oikeasti elää! Koulu ei ole häntä varten, tai tietysti hän käy sen loppuun, mutta silti, hän ei suunnittele jatkavansa sitä kovinkaan pitkään. Koulun jälkeen hän -sitä hän ei tiedä, mutta hän elääkin päivän kerrallaan. Carpe diem, tartu hetkeen.
Hän yrittää, yrittää täysillä, niin että joskus vähän sattuukin, mutta silti, ainakin on hauskaa ja hän haluaa olla hauska ja onkin ja tulee aina olemaankin ! Hän on päättänyt niin.
Ja se päätös tulee pitämään!


*





Kolme kirjainta, kolmeen kirjaimeen mahtuu loputtomasti mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia, jotka eivät tule koskaan käymään toteen, jollei niiden eteen tee mitään.

Annathan auringon paistaa sisään älä sulje kaihtimia ne raidoittavat lattian keltaiseksi keitit kai teetä juot sitä sarjakuvamukistasi lueskelet hiljaa sanomalehteä kuuntelet musiikkia minä yritän päättää pärjäänkö ulkona ilman kenkiä

--

Minä olen oppinut mitä on kaipaus.
Se tulee silloin kun on juuri saanut ovien saranat ehjiksi, kun se tulee, se tulee jyskyttäen voimalla.
Se tulee juuri silloin kuin yrittää muurata umpeen tyhjiä kohtia itsestää, kun se tulee, se purkaa muurit vuolaiksi padoiksi.
Se tulee silloin kun yrittää unohtaa, kun se tulee, se muistuttaa siitä jatkuvasti.
Minä olen oppinut mitä on kaipaus, se on jatkuvaa odotusta.

--

Tänään on vapaapäivä sinä tahtoisit mennä rautatieasemalle katselemaan lähteviä saapuvia junia kuinka kiskot vievät ne aina kauemmas ja tuovat lopulta takaisin hei otetaan eväät mukaan ostetaan viinirypäleitä juodaan jääteetä

--

Minä olen oppinut mitä on odotus.
Se on sitä, että viisarit liimautuvat paikoilleen vaikka kuinka kuluttaisi aikaa.
Se on sitä, kun valo on vielä kaukana saavuttamattomissa.
Se on sitä, että asemalle saapuu jatkuvasti vain vääriä junia.
Minä olen oppinut mitä on odotus, se on katkeamatonta hiljaisuutta.

--

Minä otan kamerani mukaan näen junissa rumaa kaunista sinä istut siinä ratapölkyllä kaivat laukustasi sinisen ruutuvihon minulle tulee mieleen kouluaikani sinulla on punainen lyijykynä ja sinä osaat kuvata mitä sinä tunnet sanat ovat sinun miekkasi

--

Minä olen oppinut mitä on hiljaisuus.
Kuuntelen sitä silloin kun yritän nukahtaa herätäkseni taas aamulla siihen.
Kuuntelen sitä silloin kun sinun sanasi eivät sitä täytä.
Kuuntelen sitä silloin kun en löydä lauseita sille mitä haluaisin kertoa.
Olen oppinut mitä on hiljaisuus, se on tyhjää tilaa vihan ja rakkauden välillä.
Minä olen oppinut mitä on hiljaisuus, se on kaipausta ja odotusta tiivistettynä tyhjiöön.

--

Kuljetaan pitkin mukulakivikatuja tänne eivät autot pääse häiritsemään kaupungin sykettä minä tunnen sinun nihkeän kätesi sormieni välissä minä tunnen kaupungin sielun paljaiden jalkojeni alla sinä olet minun suteni ja minä olen kissa ja kettu ja jänis ja välillä minulle tulee mieleen kuinka sinua ei vielä ollut ja minä elin elämääni seuranani ruutupaperivihko kirjoitetut sanat appelsiininkuoria ja jääkaapin valo

--

Ja minä en pysty tappamaan sisälläni laulua hiljaisuudesta. Teeskentelen, etten kuule sitä, mutta se soi niin lujaa, etten voi hillitä sitä. Ehkä minä olen liian läpinäkyvä, ehkä en osaa näytellä tarpeeksi uskottavasti.

--

Kaupunki on meidän me valloitamme sen kävellen istuen portailla puistonpenkeillä syrjäisillä kaduilla sinä hyräilet ja sinä katsot minuun ja sanot minä tahtoisin olla sinun kaupunkisi

Muualla maailmassa melkein kaikki on toisin, Armi-naapurit ovatkin ilkeitä akkoja, tonnikala pitää kalastaa ensin ennen kuin saa siitä pizzaa, joku mursu on syönyt kaikki tennarit ja viinirypäleitä myydään käsilaukussa ja jäätelökin on pursotettu.
Matkailu avartaa.
Minä tahdon matkustaa niin paljon että koko maailma on avartunut minulle.








[Tallinn, 040506]

Tänään minulla on hyvä päivä aurinko paistaa ja vähän tuulee mutta ei se haittaa ja aamuinen lumi on sulanut ja näin kivaa unta jossa oli mummoja myymässä taikahedelmiä eikä niillä ollut edes haisevia sienikorejaan mukana ja tulin kotiin teatterista jossa sain nauraa itkuni naurunkyyneleiksi ja bussissa näin vain iloisia ihmisiä ja hymyilin kaikille vastaantulijoille teki mieli laulaa ja vähän tanssia haluaisin jakaa kaikille kukkia te olette ihmisiä joista minä pidän kauniissa maailmassamme ja tänään minä en valita mistään ja olen tyytyväinen siihen mitä olen kuuletko minua minä haluaisin sanoa sinulle että sinusta minä pidän sinä olet minun aurinkoni sinä olet minun kaunis keltainen aurinkoni ja kun katson sinua minulle tulee lämmin ja tänään haluaisin halata sinua ja kaikkia muitakin olette minulle rakkaita tiedättekö minä hymyilen

koska

tänään

minulla

on

hyvä

päivä !





--




''Tiedätte että rakastatte minua.''








(ja minä rakastan sinua.)

Kävellä kotiin bussipysäkiltä, ravistaa sateenvarjo, se auringonkeltainen, avata ovi. Sisälle, syvemmälle, täällä on lämmintä.
Väsyttää. Nukkumaan.
Koulu väsytti minut.

Ennen nukahtamistaan
ajatella
että
minua
ei
pelota
kerroin
sinulle
painajaiseni
ja
sinä
voit
suojella
minua.

Herättyään olla vielä hengissä ja jutella kanssasi.



--

Eräässä huoneessa jossain ihan muualla tyttö katselee ikkunasta ulos. Ankean harmaa ilma, aurinkokaan ei paista. Lunta on vielä maassa, maa on kova ja kylmä, pakkasukon talven aikana jädyttämä. Nyt on jo huhtikuu, tyttö ei löydä kevättä.
Huhtikuussa tilastoissa tehdään eniten itsemurhia.

Huoneessa tyttö avaa kaihtimet niin auki kuin saa, jotta olisi enemmän valoa. Valoa, valoa, kasvitkin kuolevat ilman, mummin laittama ahkeraliisa, lahjaksi saatu kaktus. Toinen kaktus kuoli jo, teki itsemurhan vuosi sitten huhtikuussa.
Huhtikuu on julma kuukausi.

Tyttö katselee ulos, siristelee silmiään, näkyykö valoa?
Ehkä, jos oikein pinnistelee, kaukana, taivaanrannassa -
Voi ehkä nähdä pienen vilauksen...
Valoa?
Valoako?

Enää ei itketä, nyt kuuluu olla iloinen, nyt ollaan iloisia, on kevät, sinun pitää vain tuntea se. Enää ei itketä, kuuletko?
Kuuletko?

Valoa.
Enemmän, enemmän.
Valoa. Tyttö tietää. Tyttö elää valosta, kuolee pimeyteen.
Sitä hän odotti koko pitkän pimeän syksyn, pitkän, loputtomalta tuntuneen talven. Valoa.

''Elää valosta.''
Tyttö kävelee pois ikkunan luota, maton poikki, lipastolle. Avaa laatikon, nostaa pois valokuvakansion, katsoo sen alta. Ei, ei vielä. Sulkee, avaa toisen laatikon. Siellä, kouluvihkojen alla, talvi piilottaa sen peittonsa alle. Tyttö nostaa, ottaa kiinni talvenkulmasta, löytää etsimänsä, talvi on poissa, talvi on hävinnyt, tyttö on voittaja, kunnes tulee taas uusi talvi. Mutta sitä tyttö ei vielä tahdo ajatellakaan.
Tyttö avaa purkin, juuri sitä mitä pitikin, juuri oikeaa sävyä. Taas lipastolta ikkunalle, maton poikki, yli talven, runnoo askelillaan talven selkärankaa, tänään on voittaja, talvi on häviäjä. Talvi on häviäjä.
Kastaa sormensa, siitä tulee keltainen, pisara putoaa hameellekin. Ei se haittaa, ei se mitään, minä olen tänään voittaja. Minut on merkitty, keltaista, se on kevään merkki, eikö niin?
Antaa sormen liukua ikkunan kylmää pintaa vasten, sormi piirtää ympyrää, aloittaen keskeltä, viiva jatkuu kuin tiuhaan kerään kiertynyt käärme, laajenee, laajenee, peittää alleen talven viitasta pudonneita pölyhiukkasia.
Siitä tulee hieno, ihan varmasti, se on minun, ehkä muidenkin, jos löydän jonkun, jonka kanssa sen voin jakaa. Se on kevät, tiedän sen.
Minä tunnen sen, kuuletko?

Kauempana näkyy hahmo, kävelee tytön ikkunaa kohti, hymyilee, tyttö tietää sen, tuntee sen. Hahmo vilkuttaa, hymyilee, tyttö näkeekin sen.


''Minä tahtoisin olla sinun lapsesi, Aurinko.''


Jossain ihan muualla, siinä eräässä huoneessa, tyttö hymyilee viimeinkin keltaisen aurinkonsa läpi.










''
Sinä
olet
minun
lapseni
''

Tarvitsen jonkun, johon purkaa voimakkaat tuntoni.




--




Eilen [4.4] olin levoton lapsi. Levottomasta lapsesta tuli teeveekokki. Teeveekokin alter ego on paloittelusurmaaja Veitsikäsi-Edward. Veitsikäsi-Edwardin alter ego on pistelysurmaaja Varrastikkukäsi-Edward.



--