tää hiljaisuus tappaa. musta tuntuu välillä niinku mä olisin yksin maailmassa niin että joka puolella on ihmisiä mut kukaan ei nää eikä kuule mua. vähän niinku olisin näkymätön. sitten mä aina välillä häivähdän hetkeksi näkyviin ja sitten on vähän valoisaa mut sit katoon taas johonkin pimeään. ja täällä on niin hiljasta. on niin hiljasta että ei pysty hengittämään ja silti samaan aikaan omat ajatukset huutaa päässä niin lujaa että ei kuule mitään muuta. kun vaan edes yksi ihminen näkis mut. ja mä tiedän että on yksi ihminen joka tietää täsmälleen mitä mä tarkotan (tämä on sulle ketä ajattelen kun kuuntelen iristä) kiitos että oot vähän edes raottanu tätä pimeyttä. mutta kun se on kans vaan niitä pieniä hetkiä valoa.
mä en pysty nukkumaan täällä kun pelottaa. mä kai vähän pelkään pimeetä.
onneksi pieni ääni soittaa päässä you're beautiful biisiä. ei tunnu ihan niin pahalta.