IRC-Galleria

mikä saa mielen sairastumaan niin ettei sitä enää edes tunnista omakseen? mistä tulee se musta pimeys, joka imaisee mukanaan kaiken? ja miten sieltä pystyy nousemaan, tai mikä vielä vaikeampaa, nostamaan jonkun pois. sen kun on itse kokenut niin tuntuu kamalan pahalta ajatella niitä jotka ovat nyt siellä pimeydessä. koska mä tiedän että siellä on kamalaa. ja siellä on niin yksin. ja sun pitää itse löytää se vaikea tie sieltä pois. ja samalla sä näät kuinka sun läheiset kärsii kun ne ei voi sua auttaa.
mutta vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta niin silti sua rakastetaan. minuakin rakastettiin paljon sillon kun oli vaikeeta, vaikka olinkin varmasti aika kamala ja inhottava. kiitos niille jotka sillon jaksoivat mua rakastaa.

"how i wish i could walk through the doors of my mind;
hold memory close at hand,
help me understand the years
how i wish i could choose between heaven and hell.
how i wish i would save my soul.
i'm so cold from fear."

James Blunt - Tears and Rain

sanokaa mitä sanotte mut antti tuiskun joululevy, varsinkin Palaan kotiin-biisi, on hyvä.
Palaan kotiin kertoo just sen mitä mä tunnen just nyt. Se sanoo sanasta sanaan sen mitä mä tahdon sanoa.
ja sitäpaitsi onhan se hyvin tuotettu levykin ;)
olen miettinyt muutosta elämääni paljon ja koko ajan olen entistä varmempi että tahdon muutoksen. ja tiedän myös melko varmasti mitä tahdon tapahtuvan. miten sen toteuttaisi on ongelma joka kaipaisi ratkaisua.
mutta nyt olen kuitenkin kotona ja biisinä soi Palaan kotiin. Kaunista on elämä juuri nyt. Huomenna voi olla toisin.

"There's a pain in her heart, she's trying so hard to unwind
Makes her cry in the night, when visions so real make her blind
Wants to break through the the fear
Erasing the scars from within
Start a new kind of being - she's down and she's praying again"
-The Corrs-

olen vähän väsynyt. kaikkeen.

mä en ole oikein tyytyväinen mun elämään. tahtoisin tehdä jotain muuta kun mitä teen nyt. mut kun kaiken muuttaminen on taas niin vaikeeta. kyllä mä tässä voin vielä jonkun aikaa olla, mut ensi vuoden aikana mun elämän on muututtava. tarvitsen siihen vaan vähän rohkeutta ja hiukan uskoa itseeni. pikkuhiljaa alkaa hahmottua se mitä mä tahtoisin tehdä ja se on jo puoli voittoa.
nyt kun vielä saan potkittua itseni liikkeelle toteuttamaan niitä unelmia. mun on pakko uskaltaa jos aion olla onnellinen. mun pitäisi saada itseni uskomaan että mä olen hyvä ja että mä pystyn mihin vaan jos mä haluan.

nyt soi Hanna Pakarisen Run ja se antaa voimaa, kuten tää koko levy joka kuulostaa hurjan hyvältä. Siinä on ihminen joka on tehnyt unelmistaan totta. Minäkin haluan.

" Olen kauhean kalpea
ja niin hirveän pieni
Sinä ylpeä, loistava
valo kaunis ja ihana
Olen tottunut luopumaan
kukaan viivy ei kauaa
Mä en käskenyt lähtemään
enkä pyytänyt jäämään
Vain muistamaan "

-PMMP, Onni-

olen juuttunut tähän didon levyyn. mitä enemmän mä tätä kuuntelen sitä enemmän löydän merkityksellisiä asioita tästä. tänään löysin tämän:

" The closer you get, the better I feel
The closer you are, the more I see
Why everyone says that I look happier
When you're around
The closer you get, the better I feel "

ja kaikki kun oikeesti näkee sen et oon onnellisempi kun tietyt henkilöt on mun elämässä.
ja sit kun ei oo niin seinät kaatuu. ja se on vähän tyhmää. mun pitäis oppia elää omaa elämää.

mut silti nyt kuitenkin soi Closer siltä Didon levyltä joka on soinut monta päivää.

tällaiset pienet hetket aamulla vois olla tosi hyviä, jos ei väsyttäis niin kamalasti. näissä hetkissä jotenkin sellanen uuden alun tuntu. jää vaan näiden hetkien kokeminen tosi harvaan kun pitää olla niin hirveen aamu-uninen. kerrankin kun tällee aamulla herää oikeesti Ajoissa niin ehtii hetken istua ihan rauhassa ja ajatella. ja vaikka pitää vähän päällä sitä kirkasvaloa jota ei yleensä ehdi kun aina tulee kiire. siitä tulee ihan hyvä olo, sen kun vaan muistais vielä huomennakin, sillon kun tekee vaan mieli kääntää kylkeä ja painaa torkkunappia ja nukkua koko päivä.
ja aamuisin on hiljasta, mut aamuhiljaisuus on aina hyvää hiljaisuutta. se ei koskaan ahdista. aamuhiljaisuus on kaunista ja rauhottavaa.

tänään aamubiisiksi sopii Didon See The Sun.

kotona taas yksin ja täällä on hiljaista. mutta nyt se ei niin ahdista. on olemassa kahdenlaista hiljaisuutta: sitä mikä kaataa seinät päälle ja sitä mikä tuntuu hyvältä, pehmeeltä niinkun sametti. tänään hiljaisuus on pehmeetä. vähän niinkun se irinan biisi, joka nytkin soi. ja stellan piste. ja james bluntin you're beautiful. ja crashin thorn in my side. Ja Kaikkein Rakkaimpana Sunrise Avenuen All Because Of You.
olen kovasti ylpeä noista pojista. niistä tulee tähtiä. on guuluu. :)

no mutta mä jatkan pehmeää hiljaisuutta ja suloisen haikeaa fiilistä.
huomiseen. tai ensi viikkoon. tai tulevaan johonkin.

<3

kuinka joku voikin vaan sanoa pari pientä hassua sanaa ja pelastaa sun päivän aivan täydellisesti. leijun vieläkin pari senttiä maan yläpuolella. vaikka tiedänkin et oon tyhmä :) mutta kun sehän ei minua haittaa. saan olla jos tahdon.
ja vaikka ulkona on kylmä ja pimeää niin sekään ei haittaa. olen ollu tosi reipas tänä syksynä, ihmettelen oikein itsekin.
paitsi en oo kyl taas jaksanu siivota himassa. se vähän ahdistaa, koska täällä on ku pyörremyrskyn jäljiltä... mut ehkä mä tässä joku päivä oikein innostun :)

mut nyt fiilistelen vielä vähän, enkä jaksa pilata hyvää fiilistä siivoamalla :)

biisinä The Crashin Thorn in my side.

"Mä tykkään susta niin paljon ettei siinä oo mitään järkeä."
Tyttö sinä olet tähti - leffasta.
Ton mä haluisin sanoa. Ja jos elämässä kävis niinkun elokuvissa niin se joku lähtis mun mukaan eikä koskaan menis pois. Mutta ei mikään mee niinkun elokuvissa.
Ja jos jatkais sen leffan sanoin:

"tällainen pieni tyttö
helposti unohtuu
kun ei sanotuksi saakaan
älä mee
ja ovi sulkeutuu"

Musta jotenkin tuntuu että mä olen aika helposti unohtuvaa sorttia. Ja mä haluisin vaan olla se tähti jonkun elämässä. Ja omassanikin. Tahtoisin olla se muistamisen arvoinen. Sinulle. Tiedät kyllä.

(kirjoitettu 17.11.2005, siitä asti biisinä soinut Irinan Hiljaisuus.)