IRC-Galleria

In memoriam
lv-t. Apariska "Manta"
s. 25.6.1992
k. 26.5.2009



"Olet hattara pilven
ja henkäys tuulen
Nyt sinua kutsui enkelten maa
ja enkelten joukkoon sä liittyä saat
taivaan linnut ja tuulet maan
seuraksesi sinne saat
kipua sä tunne et
hiljaisuutta kuuntelet. "

Poika kasvaa huimaa vauhtia!

6pv ikäisenä 3965g
2 viikkoisena 4285g
5 viikkoisena 5570g
6 viikkoisena 5885g ja pituutta 59,5cm

Pikkuinen prinssi syntyi kovan odottamisen jälkeen 24.3.2009 klo 13.53.
Paino 4110g, pituus 52cm.

Sairaalaan mentiin jo maanantai aamuna, kun vedet meni yöllä, mutta sitten alkoikin turhauttava odotus sekä rappusten ramppaaminen. Omat supistukset kun eivät lähteneet millään käynnistämään avautumista. Maanantaina 22.00 oli auennut vasta 4cm, tiistai aamuna siirryttiin synnytyssaliin, jossa kalvot puhkaistiin, jotta omat supistukset lähtisivät kunnolla käyntiin. Klo 10.30 oli avautunut vasta 5cm, mutta kivut olivat jo kovat. Klo 12.45 teki jo niin kipeää, että oli pakko pyytää jotakin kivunlievitystä. Sainkin epituraalin todella nopeasti ja olo oli taas siedettävä jonkun aikaa.
Ponnistamisen tarve tuli ihan yhtäkkiä, onneksi kätilö sekä kätilö opiskelija olivat paikalla, sillä muuten olisi Juha joutunut ottamaan pojan vastaan niin nopealla (5min) rykäyksellä poika tuli maailmaan.

Kaikki on sujunut hyvin ja mukavasti synnytyksen jälkeen. Eilen illalla päästiin kotiin, on aivan uskomattoman ihanaa olla kotona. Pojan painoa vaan pitää tarkkailla ja jokaisen imetyksen jälkeen annettava hiukan korviketta, kun oma maidon tulo on vielä vajavaista. Jasmin on haltioissaan ja innoissaan pikkuveljestä ja kovasti auttelee hoitamisessa, nyt kun ollaan Juhan kanssa molemmat kotona niin ei ainakaan vielä ole mitään mustasukkaisuuden oireita esiintynyt.

Poika tuolta juuri heräileekin taas syömään. Juha ja Jasmin lähtivät ostamaan Mantalle erikoisrehua.

Haettiin rouva pois klinikalta. Raukka on ihan selkäänsä saaneen näköinen kun silmän ympäriltä, turvasta ja kaulasta puuttuu karvoja, vertakin hiukan siellä sun täällä :( Jalka on tikattu ja paketoitu. Kipuilu oli hävinnyt ja tamma astui jalalla nyt jo paremmin kuin tiistaina, eli siis leikkaus auttoi heti.

Mantalta katkaistiin rengasside jänteen ympäriltä, joka poisti turvotusta ja kipua. Lääkkeiksi sai antibiottia ja kipulääkettä. Nyt tamma joutuu seisomaan 2 viikkoa sisällä, jonka jälkeen aloitetaan maasta käsin taluttelu. Sairastarhaan saa laittaa vasta 6 viikon kuluttua. Uusi ultraääni tutkimus tehdään 2 kuukauden kuluttua.
Toivotaan, että kaikki tämä seisottaminen ja hoitaminen tuottaisi tulosta ja Mantalla olisi vielä muutama vuosi elin aikaa.
Positiivista on, että onneksi on talvi, ei tarvitse kesällä sisällä kököttää.

Taas jäi meiltä hevonen klinikalle muutamaksi päiväksi. Manta pääsee torstaina leikkaukseen. Nyt en osaa enkä edes jaksa selittää mikä leikkaus on kyseessä, mutta tämän leikkauksen avulla kipu saadaan lievennettyä tai jopa poistettua. Kallis leikkaus on kyseessä, mutta onneksi meidän vanhuksella on vakuutus.
Odotellaan torstaita.

Vanhan hevosen ei kuulu riehua pukkilaukassa tarhassa, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Manta on viikon koppihoidossa ja metacam kuurilla. Oikea etujalka on turvonnut, kosketus arka sekä Manta kävelee hyppien eteenpäin. Ell kävi eilen toteamassa, että sieltä on mennyt jänne.

Paranemisennuste oli huono, sillä onhan Manta jo iäkäs hevonen. Katsotaan nyt josko koppihoidosta olisi apua. Jos menee parempaan suuntaan käytetään klinikalla viikon päästä, mutta jos pysyy samanlaisena tai huononee on luultavastikin Mantan aika siirtyä ikivihreille niityille Rollen sekä Hildan seuraan.

Pahalta tuntuu. Ajatus siitä, että tässä tämä nyt oli, 10 yhteistä vuotta saa mielen mustumaan ja miettimään kaikkia yhdessä koettuja tapahtumia.
Kyllä tämä tästä, päivä päivältä eteenpäin. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

...ihan tosissaan. Tänään on siis ensimmäinen virallinen äitiyslomapäiväni ja se alkoi lääkärineuvolalla. Valittelin nivuskipuja sekä huonovointisuutta aamuisin (pyörryttää, ahdistaa, hikoiluttaa) ja eipä ollut ihme, että vähän tekee nivusissa kipeää. Pikkuinen on laskeutunut aivan alas ja täysin valmis pompahtamaan ulos minä hetkenä tahansa. Lohjalle on lähdettävä välittömästi, jos vähänkään supistelee kipeästi. Ei saa jäädä kotiin miettimään ja odottelemaan, että tulevatko tiheämmin vai ei.

Sain sitten tallityönteko kiellon sekä nostelu kiellon. Jasminia saa pitää sylissä, kunhan ensin itse istun tuolilla, mutta kantaa ei saa. Hevosten kanssa silittely ja harjaaminen on sallittu muu tekeminen kiellettyä. Näillä pitäisi sitten pikkuisen vielä ainakin 4 viikkoa pysyä sisällä ja toivottavasti tosiaan pysyy! Juha on nyt sitten meidän virallinen hevostenhoitaja :)

Nyt on heppojen vuosihuolto suukalustoissa saatu tehtyä. :)
Nukalla oli toisella puolella hieman enemmän piikkiä ja sudenhampaat olivat kasvaneet tarpeeksi isoiksi, joten ne napattiin pois. Itselleni tuli todella huono olo kun näin hampaan ell kädessä. Veri pakeni päästä ja tuntui, että kohta lentää laatta. En siis edelleenkään kestä näitä "verisiä ja inhottavia" juttuja mitä tehdään omille hevosille.
Emppu oli oikein kiltisti, eikä kertaakaan yrittänyt hyppiä. Ell kehui ponin hyvää purukalustoa, kun on niin tasaiset rivit.
Mantan rauhotus meni suhteellisen hyvin, mutta ell oli sitä mieltä, että ei enää ens kerralla rauhoiteta tammaa vaan raspataan vaan ilman, kun raspauksessa oli todella nätisti, huokaisi oikein syvään kun sai suun avaajan suuhunsa "Ai, tää olikin tää juttu!"

Vihdoin ja viimein mä sain ne. Ihan tuliterät Brio Kombi yhdistelmävaunut, hoitolaukku ja lämpöpussi. Väritykseltään tummanruskea.
Jasmin joutui aikoinaan tyytymään käytettyihin melko huonoihin vaunuihin, mutta uusi tulokas pääsee n. 10 viikon kuluttua upouusiin vaunuihin.

Jasmin odottaa vauvaa todella kovasti. Joka päivä jaksaa selittää:
"Vauva on äidin masussa, mahmin tahtoo kuunnella vauvaa"
"Mahmin vaihtaa vauvan vaipat, mahmin heijaa vauvaa vaunuissa"

Myös mielikuvitus juoksee 2,5 vuotiaalla neidillä hurjaa vauhtia ja saa aikaseksi tälläisiä lauseita:
"Ihan täysii isi juoksi seinään"
"Kissanpentuja on sohvan alla"
"Emppu tarvii loimen, suojat jne..." (keneltäköhän näitä lie kuullut :D)

Cindyn 3. näyttelyt, esittäjänä Kati Grön (Cindyn isän omistaja)

JUK EH
"Hyvä tyyppi & koko. Feminiininen pää, hieman pyöreät silmät. Hyvä kaula, sekä ylälinja. Rungon kehitys vielä kesken. Hyvä luusto. Riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvin riittävällä askelpituudella. Vielä niukassa karvassa. Hyvä luonne, vaatii kehittymisaikaa."

Kaikki juuri sitä mitä ollaan kasvattajan kanssa ja Katin kanssa puhuttukin. Tyytyväinen olen. Ehkä meillä vielä joskus on talossa se sertien kerääjä ;)

Kuvassa Cindy kesällä Tuomarinkartanolla.