IRC-Galleria

Noviisius
Et tunne ketään, eikä kukaan tunne sinua. Katselet ulkopuolisena miten kaikki päästelevät näytölle toinen toistaan hauskempia letkauksia, joista et ymmärrä yhtään mitään. Kanavalla päivittäin notkuvat ihmiset halittelevat, pusittelevat ja puristelevat toisiaan
mennen tullen (ja yleensä siinä välissäkin), ja puhuvat kieltä joka näyttäisi olevan sekoitus karjalan murretta ja satunnaisia
onomatopoeettisia äännähdyksiä. Suurin osa keskustelijoista tuntuu nojaavan yhteen näppäimiston kirjaimeen vähintään 15 sekuntia kerrallaan.

Miten siis toimit? Yrität epätoivoisesti päästä selvyyteen mitä erilaisimmista kirjainyhdistelmistä, joita keskusteluissa käytetään, sekä ihmisistä nikkien takana. Kaikki näyttävät olevan nuoria ja kauniita, ja sinäkin haluat epätoivon vimmalla mukaan heidän
maailmaansa... tietenkin.

Aluksi sinuun suhtaudutaan nihkeästi, kunnes eniten senhetkiseen kokoonpanoon kyllästynyt (yleensä vastakkaisen sukupuolen edustaja) ottaa sinuun kontaktia. Naiset pääsevät todistetusti nopeammin etenemään sättiurallaan kuin miehet,
kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa myös tässä maailmassa. Pian kuitenkin kaikki tervehtivät sinuakin, ja olet onnellisesti
liukumassa seuraavaan vaiheeseen..

Avautumisvaihe
Yleensä tässä vaiheessa olet ihastunut johonkin vakioporukkaan kuuluvaan henkilöön. Itsetuntoasi hivelee kun muut vitsailevat kustannuksellasi, kaappisi täyttyy epäsuorista ja suorista
vihjailuista ja kysymyksistä, etkä pane sitä lainkaan pahaksesi. Joudut kertomaan elämästäsi kaiken, yleensä useaan kertaan illassa ja pikkuhiljaa tekemisistäsi ruvetaan keskustelemaan
myös silloin kun itse olet poissa.

Opit tekemään sydämiltä näyttäviä kuvioita ruudulle. Opit myös käyttämään mitä erilaisimpia kiertoilmaisuja termille rakas. Suurin osa ajastasi kuluu toisten sättäilijoiden tervehtimiseen ja hyvästelemiseen. Chat-moderaattorit tuntevat sinut nimeltä, ja sinä heidät.

Tässä vaiheessa opit myös idlaamaan. Saatat viettää tuntikausia kanavalla odottamassa ihastuksesi kohdetta, hiljaa, yksin,
tekemättä yhtään mitään. Silloin tällöin joku satunnainen ohikulkija saattaa tulla tiedustelemaan sinulta oletko botti,
vai muuten vaan seuran puutteessa. Tässä vaiheessa lojaaliutesi on korkeimmillaan: et voi kuvitellakaan puhuttelevasi muita kuin
vakioporukkaan kuuluvia henkilöitä.

Jonkin punaviinin (olet lopettanut viinan ja kaljan juomisen, koska muiden mielestä se on rahvaanomaista) huurruttaman illan jälkeen päädyt soittamaan ihastuksesi kohteelle ja tapaatte
kahden kesken. Kirjaudutte välittömästi yhteisellä nikillä (esim. JormaAnnikki) huoneeseenne, naureskelette hetken tilanteelle
kollektiivisesti, juoruatte muista kanavan käyttäjistä keskenänne ja harrastatte seksiä.

Kuitenkin yhteisösi virallinen jäsen sinusta tulee vasta silloin, kun ensi-ihastuksesi hiipuu. Kun joku muu kiinnostuu sinusta ja päädytte harrastamaan seksiä, olet vasta aidosti vakkari. Sitä ennen sinua pidetään kiinnostavana.

Yhteisöllisyys
Huomaat istuvasi koneen äärellä sättimässä vähintään 12 tuntia vuorokaudessa. Tiedät milloin yhteisösi jäsenet käyvät kaupassa, puhuvat puhelimessa tai istuvat paskalla. Tiedät miltä suurin osa heistä näyttää ja osaat myös nimetä kaikki kissat, koirat ja muut heidän omistamansa lemmikit. Olet myös tavannut heidän lähisukulaisiaan.

Enää et välttämättä tervehdi lainkaan uusia tulijoita, vaan suhtaudut heihin ystävällisen etäisesti, ja nyt sättivuosiltaan nuoremmat pitävät sinua salaperäisenä ja kiinnostavana.
Toisinaan tunnet kyllästymistä vanhoihin kuvioihin, mutta et osaa poistua huoneesta. Olet jäänyt sättiroolisi vangiksi, etkä pysty päättämään omasta ajankäytöstäsi tai elämästä
ylipäätään.

Tiedät myös kuka on harrastanut seksiä kenenkin kanssa, ja kenen kanssa kukin seuraavaksi haluaisi harrastaa seksiä. Tämän myös he tietävät sinusta. Osaat vailla minkäänlaisia
mustasukkaisuuden, omistushalun tai moraalin tuntemuksia pimpata sättivuosiltaan nuorempia tai vanhempia chattovereitasi toisilleen, vaikka olisitkin jopa seurustellut heidän kanssaan.

Olet omaksunut myös täysin oikean puheenparren, tyylit ja maneerit. Osaat laukoa ruudun täyteen kuukausia tai jopa vuosia sitten sanottuja asioita sivuavia kommentteja. Pystyt pitämään
auki useita (eri merkkisiä) selaimia samanaikaisesti ja käymään useissa paikoissa älykästä keskustelua sekä seksistä, että
seksistä. Olet osallistunut useisiin miitteihin ja suurinta osaa kanavallasi notkuvista ihmisistä näet viikottain.

Olet itse harrastanut seksiä vähintään kolmen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja yhden samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Olet ihastunut epätoivoisesti ainakin 25 kertaa, ja sinuun on ihastuttu 3 kertaa.

Yhteisösi kanssa olet vieraillut Linnanmäellä, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa ja muissa keskeisissä kohteissa. Olet myös käynyt jokaisen vakionaaman kotona ja ihaillut mitä
moninaisempia mitään sanomattomia maalauksia ja valokuvia. Saat vähintään kaksi kännistä puhelua yössä, mikäli et ole kanavallasi roikkumassa itsekin. Saat epilepsiakohtauksen jos
joku vakkareista ei puhu sinun kanssasi.

Jossakin vaiheessa huomaat päätyneesi tilanteeseen, jossa tiedät mitä tarkoittaa wam, rx, kign ja ty, mutta et muista omaa
sosiaaliturvatunnustasi. Tässä vaiheessa on aiheellista pitää pieni tauko ja miettiä syntyjä syviä.

Päätepiste
Nyt vietät kaiken aikasi kanavallasi Useimmiten sinulla on tylsää, mutta konpensoit sitä tehokkaasti nerokkailla lausahduksilla kuten:

13:55:22 [Isara] huoh
13:55:23 [Isara] tylsää
13:55:24 [Isara] skjdfhliasudyafaoisuf2093
13:55:24 [Isara] piupaupou
13:55:25 [Isara] joopajoo

Mielestäsi suurin osa chattaajista on kaurapuuron luonteella ja älykkyysosamäärällä varustettuja idiootteja, mutta itse olet aina vain älykkäämpi omnipotentti. Halveksut muita ja käytyjä
keskusteluja, sillä ne ovat mielestäsi merkityksetöntä höpöhöpöä. Kutsut usein kanssasättääjiäsi karjaksi. Enää et myöskään tajua mitä ihmettä näit ensimmäisessä
ihastuksessasi, varsinkin kun hän meni yhteen Jorman tai Maijan kanssa, joita kumpaakaan et tietenkään voi enää sietää. Kaikki uudet tulijatkin pimpataan yleensä jollekin muulle, sillä huhu siitä, että käytät masennuslääkkeitä on levinnyt ympäri sättiä kulovalkean lailla. Pian huomaat myös olevasi kymmeniä vuosia keskustelukumppaneitasi vanhempi, ne joiden kanssa
aloitit, ovat joko vakiintuneet tai löytäneet uudestaan hetken kadoksissa olleen elämänsä. Samaan aikaan kotonasi ravaa epämääräistä porukkaa, ihmisiä jotka ovat yleensä juovuksissa
tai ainakin viinan tarpeessa. Näitä ihmisiä et itse haluaisi nähdä, mutta koska olet kerran heidät kutsunut, ne tulevat aina uudestaan.. ja uudestaan.. ja uudestaan.

Päätät siis lopettaa huomenna, viikon kuluttua tai
vuodenvaihteessa, mutta siitä huolimatta roikut päivästä toiseen koneella. Et halua hakea apua, koska sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Ratkaisu
Vaipuminen epätoivoon on kuitenkin turhaa, kokenut sättääjä voi löytää useitakin käyttökelpoisia keinoja piristää kulahtanutta
arkeaan. Ratkaisuista huonoin on ehdottomasti chatpaasto, sillä se ei kestä yleensä tarpeeksi pitkään, eikä muut kuitenkaan arvosta paastoasi niin paljon kuin luulet, vaan jättävät surutta
huomioimatta käyntikortissasi mainostamasi faktan ja unohtavat sinut (yllättävän nopeasti).

Hyviä vaihtoehtoja on onneksi muitakin. Paras kaikista lienee olla salaperäinen ”en tapaa ketään, koska asun Kemijärvellä” –ilmestys, mutta jos olet todistettavasti pitänyt samassa
asunnossa pääkaupunkiseudulla pileet sättiystävillesi useammin kuin yhden kerran, et luultavimmin pysty enää käyttämään tätä keinoa.

Hyvä vaihtoehto on luoda lisää aliaksia. Näin saatat päätyä tilanteeseen, jossa voit eri ilmentymilläsi päästä osalliseksi kaikkien maailman sättiyhteisöjen sisäpiireihin. Jossain
vaiheessa aika ja muut resurssit kuitenkin loppuvat kesken, eli kannattaa valita muutamia, teemoiltaan täysin poikkeavia yhteisöjä. Erityisen mielenkiintoiseksi elämä aliaksiesi kanssa menee, jos vaihdat niiden avulla myös ikääsi, sukupuoltasi ja mahdollisuuksien mukaan myös ajatusmaailmaasi. Jännitystä lisää myös kiinni jäämisen pelko (saatat yllättyä miten moni
harrastaa tätä jo nyt, ja tunnistaa rikostoverinsa). Helpoin vaihtoehto on jatkaa samaan malliin kuin aikaisemmin. Saattaa olla, että sillä tiellä menetät viimeisetkin IRL-ystäväsi, opiskelupaikkasi, suhteesi naapureihin ja sukulaisiin, mutta kaupan päälle saat varmasti mainetta ja kunniaa, kauniita naisia ja miehiä, mahdollisuuden harrastaa mielenkiintoisia ja
älykkäitä keskusteluja, pikkuhiljaa sinusta tulee kuuluisa ja kadehdittu, ihailtu ja kunnioitettu.. niinkuin vain voi tulla yhdestä ihmisestä tuhansien samanlaisten keskellä.

Lopettaminen ei ole vaihtoehto.


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000013359056

***

Tällainenkin löytyi netistä. Aika osuva, ja pirun totta. Niin monihan jää koukkuun nettiin, että ongelman laajuus ei ole vielä edes paljastunut kaikessa rumuudessaan. Tuolla jossain on olemassa kokonainen hukattu sukupolvi, joka elää ja hengittää netin kautta. Ihmisiä, jotka ovat syrjääntyneet elämästä ja kehittäneet itselleen nettialiaksen, jonka kautta ollaan sitä mitä haluttaisiin todellisuudessa olla, mutta mihin ei kyetä ja pystytä. Netti anonyymisuudessaan antaa jokaiselle mahdollisuuden elää varjoelämää, ja niihin varjoihin on helppo hukkua kun vuorokauden ajalla eikä paikalla ole enää mitään merkitystä. Netti elää omaa elämäänsä. Sieltä poispääsy, ja riippuvuuden tunnustaminen voi olla kova paikka. Mutta elämä on täynnä valintoja, ja se, että opettelee laittamaan sen koneen kiinni, sekin on valinta.

Vähän aikaa sitten televisiosta tuli dokumentti kotiäideistä, jotka sättäävät ja irkkaavat jopa riippuvuuteen saakka. Aika, paikka ja perhe menettää merkityksensä, kun he elävät koneen kautta kaikkea sitä mistä tuntevat jäävänsä paitsi, oli kyse sitten romantiikasta, toisen aikuisen seurasta tai nettiseksistä. Surullista mutta totta. Ihminen on itsekäs olento, eikä ole mitään surullisempaa kuin äiti joka menettää kosketuksensa normaaliin elämään.. ja lapseensa.

Lapsi on pieni niin kovin vähän aikaa, ja sienen lailla hän imee itseensä kaiken mitä ympäristössä on. Jos vanhemmat rakastavat näyttöpäätettä enemmän kuin jälkikasvuaan, ja viettävät ruudun ääressä enemmän aikaa kuin lapsensa kanssa, kasvaa lapsi tunnekylmäksi ja arpeutuu sisältä. Pahimmillaan lapsi oppii kantamaan ikuista häpeää ja surua asiasta, joka ei hänen syynsä ollut. Suomessa on vasta vähän aikaa tutkittu päihdeongelmaisten lapsia, ja sitä kuinka menneisyys vaikuttaa heihin läpi heidän elämänsä. Netti aiheuttaa pahimmillaan samanlaista riippuvuutta kuin huumeet tai alkoholi, ja tuhoaa siinä sivussa kokonaisia perheitä, lapsista puhumattakaan.

Vastuu on aina aikuisen. Aina. Jopa silloin kun sen ruudun pitää olla kiinni, että voidaan viettää yhteistä aikaa, tehdä yhteisiä juttuja, niitä pieniä, joista jää muistoja joita vaalii läpi elämänsä. Entä sitten jos noita muistoja ei lapselle kerry? Jos äiti tai isä on aina nenä ruudussa kiinni? Niinpä... Uskoisin, että seuraamuksista saamme kuulla vielä tulevaisuudessa. Eikä se ole kaunista kuunneltavaa.

Anna tyhjyyden täyttää
sinut keveydellään
Anna tyhjyyden avata ovet
ja ikkunat, purkaa seinät,
mitätöidä rajat:
ole kuin veli tyhjyydelle
Antaudu ehdoitta tyhjyyden keveydelle
joka vie sinut kauas ja korkealle
raskauden yläpuolelle
je tekee sinusta yhtä painavan
kuin rakastetun äkillinen hymy


- Tommy Tabermann

(I miss you)

Hello there the angel from my nightmare
The shadow in the background of the morgue
The unsuspecting victim of darkness in the valley
We can live like Jack and Sally if we want
Where you can always find me
And we'll have Halloween on Christmas
And in the night we'll wish this never ends
We'll wish this never ends

(I miss you I miss you)
(I miss you I miss you)

Where are you and I'm so sorry
I cannot sleep I cannot dream tonight
I need somebody and always
This sick strange darkness
Comes creeping on so haunting every time
And as I stared I counted
The Webs from all the spiders
Catching things and eating their insides
Like indecision to call you
and hear your voice of treason
Will you come home and stop this pain tonight
Stop this pain tonight

Don't waste your time on me you're already
The voice inside my head (I miss you miss you)
Don't waste your time on me you're already
The voice inside my head (I miss you miss you)

I miss you...

Sisko meni naimisiin miehensä kanssa 28.9.2007. Päivä oli kaunis, hiukan pilvinen, mutta hyvin kaunis, lehdet satoivat puista ja oltiin syksyn ytimessä. Herkkää ja kaunista.

Päivä alkoi kamalalla hälinällä kun morsian sisarineen laittautui kauniiksi yhden sulhasen säestämänä. Vaikka Piritan kanssa herättiin jo seitsemän aikaan ja vihkiminen oli vasta klo 12, tuntui aika loppuvan kesken kun piti silittää ja puunata, kähertää ja väkertää puuteri- ja hajuvesipilven keskellä, mutta kyllä lopputulos oli sen arvoinen. Suloisia oltiin kaikki, morsiammesta puhumattakaan! Joskus kun Jussi saa aikaiseksi siirrettyä kuvat koneelle, niin pitää tännekin laittaa otos tai pari.

Vihkiminen oli lyhyt mutta kattava, ja isi saatteli Tiinan avioon. Ja kun vihkitilaisuus oli ohi, ja oli aika halata, niin padot murtuivat puolin ja toisin. Ja vaikka minulla oli suunnitelmana sanoa jotain kamalan viisasta ja mieleenjäävää vihkiparille, niin ainoa mihin kykenin oli lohduton nyyhkintä ja Jussille tuli tokaistua "voi vittu". Joskus sanat vain unohtuvat, etenkin kun tunne on niin suuri. Ja nyt se oli.

Jatkoille mentiin ihanaan vanhaan kerhohuoneeseen, ja Piritan kanssa ehdittiin käydä ärrälläkin tarkoituksena ostaa muutama lyijykynä hääparikyselyitä varten, mutta eihän siellä mitään ollut myynnissä. Lahjoituksena saatiin sitten mainoskyniä, ja hyvinhän ne pelitti, vaikka joku ne kähvelsikin sitten loppuillasta. Mutta sille ei mahda mitään.

Paikka oli edellisenä yönä koristeltu kauniiksi, ja sadat kynttilät paloivat romanttisesti koko illan. Pöydillä oli pellavaliinat ja viiniköynnöstä, muutama kerbera ja kynttilöitä silmän ulottumattomiin. Siunauskin tapahtui kynttilämeressä. Jussi oli miksannut itse häämarssin, ja kaikki sujui kuin tanssi.

Ruokana oli porokeittoa, ja maailman parasta salaattia, hääkakkukin oli hyvää, ja sen päällä isin ostama hääparikoriste, jonka tarkoitus on nyt sitten kiertää kaikkien sisarusten häissä, siis mikäli me koskaan menemme naimisiin... Mutta sen näkee sitten. Kaikki aikanaan.

Tunnelma oli valtavan hieno, ja kaikilla oli todella hauskaa! Sonja ja Jyri lauloivat hääparille, ja sen naisen ääni on yksi hienoimmista, se on pakko todeta! Jussikin lauloi Tiinalle heidän kappaleensa, ja muutenkin häissä ei hiljaista hetkeä tullut. Siitä piti Tiinan ja Jussin muusikkoystävät huolen. Heikki lauloi häävalssin ja kitarat soivat yöhön myöhään. Olisihan tuota juhlittu vaikka toinen päivä putkeen, mutta hääpaikalta meidät loppupeleissä heitettiin pois! Ensimmäiset häät joissa minä olen ollut ja joissa on tullut valomerkki... =)

Piritalla oli omat sutinansa häissä, ja minä leikin pientä kynttilätyttöä. Jatkoille mentiin Doorikseen, ja sieltä käveltiin kaupungin hiljetessä kotia. Muistorikas tapahtuma!

Aamusta siivottiin vielä hääpaikkaa yhdessä, ja muutama vieraskin tuli vielä puvuissaan vastaan! Nuorena jaksaa... tai sitten se rokkikukkous vaikuttaa asiaan. Mene ja tiedä, mutta kaikki kehuivat häitä parhaiksi! Sitä ne olivat minustakin.

Erityisen kaunis asia minusta oli, että Tiina ja Jussi menivät naimisiin äidin nimipäivänä, ja että vihkimisen jälkeen käytiin äidin haudalla. Näin äitikin oli mukana juhlassa, aivan kuten hän olisikin halunnut olla, ja varmasti hengessä olikin.

Niin siinä sitten kävi, että sen sijaan, että olisin menettänyt sisaren sain veljen.

Miten perhosia siitetään

Pitkään ihmettelimme
perhosten katoamista,
pelkäsimme
niiden lähteneen lopullisesti,
kuolleen
kuivaan kylmään ikävään
Kunnes keksimme
kielenpäällä kielenpäätä
äärimmäisen kevyesti koskettelemalla
kuinka helppoa onkaan
siittää perhosia,
kuoria, päästää lentoon,

kertomaan
mitä tulee tehdä
kun ihmettelee perhosten katoamista,
pelkää
puree kieltään


- Tommy Tabermann

On se miehen kuulo kummallinen aisti...

Nainen sanoo:

"Hei, talohan on ihan sotkussa. Sinä ja minä alamme nyt siivota. Ja
mitä sinun housusikin tekevät tuossa lattialla? Sinä olet huomenna ilman
vaatteita, jos et käy laittamassa niitä pesuun nyt heti!"

Ja mies kuulee kuulee sen näin:

"HEI blaa blaa blaa blaa. SINÄ JA MINÄ blaa blaa blaa. blaa blaa blaa
TUOSSA LATTIALLA, blaa blaa blaa blaa ILMAN VAATTEITA, blaa blaa blaa blaa
NYT HETI!"

***

*naur*

Just, vaiks samaa tulee harrastettua joskus itsekin. Toisinaan jopa sangen onnistuneesti...

"Älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa."
Korkea Veisu 2:5-7

"Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä."
Korkea Veisu 2:10-16

"Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä. Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa. Minä etsin, mutta en löytänyt häntä."
Korkea Veisu 3:1-4

"Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin."
Kr.8:6-7

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista."
1 Kol.13:1-10

Ylpeys rakastetusta - rakkauden onnellisin tunne.
(Felix Dahn)

Olen kuin vanha talo, jos lakkaat lämmittämästä minua, rapistun.
(Risto Rasa)

Sinun tuoksusi minussa monta päivää, monta päivää rakastan itseäni.
(Eeva Kilpi)

Miten mieletön voi olla ihmissydän - että silloinkin kun olemme yhdessä on ikävä sinua.
(Fukayahu)

En ole imuroinut tänään. Pelkään etten kuulisi puhelinsoittoasi.
(Jouko Rajala)

Odottaminen on surullista. Surullisempaa jos ei odota ketään.
(Eeva-Liisa Manner)

Ei ole muuta todellista kuin uni ja rakkaus.
(Anna de Noailles)

Täyttäkää maailma rakkaudellanne ja rakkautenne maailman loputtomalla ihanuudella.
(Joseph-Arthur de Gobineau)

Syksyn kaunein päivä; Mielikin nimipäivä ja syyspäivän tasaus. 31 vuotta takana elämää, iloja ja suruja, naurua ja kyyneleitä, hitunen onnea ja koppakaupalla kohtaloa. Vuoristoratoja ja polkuja, joiden suuntaa ei vielä tiedä. Mutta ennen kaikkea, minun elämääni!

Kukaan tiedä huomisesta, mutta luotan siihen, että yhtä lailla se pitää sisällään täyttyneitä toiveita ja suunnatonta tarkoitusta, joka valkenee kun sen aika koittaa. Hyvä näin.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tälle päivälle laitetaan teemaruno. Ihastukaa muutkin elämäniloiseen Mehitabeliin ja filosofiseen Archie-torakkaan, joka kirjoittaa kissaystävänsä runot kirjoituskoneen näppäimeltä toiselle pomppien. Ymmärrettävästä syystä runoissa ei siis ole välimerkkejä: ei torakkakaan kaikkeen taivu.

***

the song of mehitabel

this is the song of mehitabel
of mehitabel the alley cat
as i wrote you before boss
mehitabel is a believer
in the pythagorean
theory of the transmigration
of the soul and she claims
that formerly her spirit
was incarnated in the body
of cleopatra
that was a long time ago
and one must not be
surprised if mehitabel
has forgotten some of her
more regal manners

i have had my ups and downs
but wotthehell wotthehell
yesterday sceptres and crowns
fried oysters and velvet gowns
and today i herd with bums
but wotthehell wotthehell
i wake the world from sleep
as i caper and sing and leap
when i sing my wild free tune
wotthehell wotthehell
under the blear eyed moon
i am pelted with cast off shoon
but wotthehell wotthehell

do you think that i would change
my present freedom to range
for a castle or moated grange
wotthehell wotthehell
cage me and i d go frantic
my life is so romantic
capricious and corybantic
and i m toujours gai toujours gai

i know that i am bound
for a journey down the sound
in the midst of a refuse mound
but wotthehell wotthehell
oh i should worry and fret
death and i will coquette
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

i once was an innocent kit
wotthehell wotthehell
with a ribbon my neck to fit
and bells tied onto it
o wotthehell wotthehell
but a maltese cat came by
with a come hither look in his eye
and a song that soared to the sky
and wotthehell wotthehell
and i followed adown the street
the pad of his rhythmical feet
o permit me again to repeat
wotthehell wotthehell

my youth i shall never forget
but there s nothing i really regret
wotthehell wotthehell
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

the things that i had not ought to
i do because i ve gotto
wotthehell wotthehell
and i end with my favorite motto
toujours gai toujours gai

boss sometimes i think
that our friend mehitabel
is a trifle too gay

Joskus mietityttää mikä ihme miehiä vaivaa tämän tissimanian kanssa. Siis todella... utareet ne on lehmälläkin, etkä sinä näe sonneja ammumassa pellon laidalla! Mutta miehet... Voi pojat sitä outoutta joka miehekkeet vaivaa kun vain vähän rintaa vilahtaa jostain paidan kaula-aukosta. Onko heidät vieroitettu rintaruokinnasta liian aikaisin, vai onko kyse jostain oudosta äkillisestä paluusta takaisin lapsen asteelle muistojen siivittämänä kun he näkevät naisen rinnan? Mene ja tiedä, mutta käsittää ei voi.

Toki, kyllähän sitä naiset omalla tavallaan hyväksikäyttävät - tuota miehistä maniaa. Onhan sitä likipitäen jokaisella naisella paita tai pari, jossa on kaula-aukkoa vaikka muille jakaa. Ja ihan pötypuhetta sekin, että niitä pitsialusvaatteita hamstraisi ihan vain omaksi ilokseen. En minä sitä väitä, etteikö se olisi itsestäänkin jollain tasolla mukavaa kun tietää olevansa haluttava ja naisellinen, eli asiaa voidaan lähestyä aika monella tavalla. Loppupeleissä sitä silti kuitenkin tehdään miehen takia. Mutta nyt poiketaan jo asiasta... ja se asia oli tissit.

Rinnat nyt kuitenkin on suhteellisen luonnollinen ja oleellinen asia naisessa. Siinä ne mukana kulkee, aika vääjäämättä. Isot tai pienet, kiinteät tai liiveihin sullottavat, jokaiselle varmasti löytyy oma miehinen ihailijakuntansa, joka tuntuu menettävän kaiken kontrollin kun näkee ihailunsa kohteen.

Hassuja nuo ovat, miehet. Ja joskus niin pirun oudon suloisia ettei voi kuin ihmetellä. Ja kiittää heidänkin olemassaolosta.

Olipa kerran nuori mies, joka asui kylässä Venäjällä. Hän oli menossa naimisiin ja hän ja hänen ystävänsä valmistautuivat lähtemään kylään, jossa nuoren miehen tuleva morsian asui. Morsiamen kotikylään oli kahden päivän kävelymatka sulhasen kylästä.

Ensimmäisenä yönä ystävykset päättivät leiriytyä joelle. Nuori mies, joka oli menossa naimisiin, huomasi epätavallisen näköisen oksan maassa. Se näytti luiselta sormelta. Nuori mies ja hänen ystävänsä alkoivat vitsailla tästä omitusesta oksasta ja nuori mies otti kultaisen vihkisormuksen taskustaan ja asetti sen omituisen näköisen oksan varteen. Sitten hän alkoi tanssia häätanssia oksan ympärillä; hän tanssi oksan ympäri kolme kertaa ja lauloi juutalaisen häälaulun, ja toteutti koko hääsakramentin siinä oksan ympäri tanssiessaan. Hänen ystävänsä vain nauroi koko ajan.

Heidän hupinsa loppui yhtäkkiä. Maa alkoi vavista ja täristä heidän jalkojensa alla. Maa, josta oksa oli kasvanut, alkoi avautua ja todella kärsineen näköinen ruumis nousi ylös haudastaan. Elävä ruumis. Hän oli ollut morsian, mutta nyt hän ei ollut paljoa muuta kuin luuranko, joka pysyi koossa muutamilla ihon suikaleilla, ja hänellä oli yhä yllään vanha silkkinen hääpukunsa. Madot ja hämähäkinseitit roikkuivat kiinni kerran kuolleessa ruumiissa ja hapertuneessa hunnussa.

Nuoret miehet olivat kauhuissaan.

”Ah”, hän sanoi. “Sinä olet tanssinut häätanssin ja lausunut vihkivalat ja olet laittanut sormuksen sormeeni. Nyt me olemme mies ja vaimo. Vaadin nyt saada oikeuteni sinun morsiamenasi.”

Ruumismorsion sanojen aiheuttaman kauhun hyytäminä nuoret miehet pakenivat kylään, jossa toisen nuoren miehen morsian odotti. He painuivat suoraa päätä rabin luokse.

”Rabbi”, nuori mies kysyi henkeä haukkoen. ”Minulla on todella tärkeä kysymys kysyttävänä. Jos jostakin syystä sattuisit kävelemään metsässä ja sattuisit näkemään oksan, joka näyttäisi pitkältä luiselta sormelta joka kasvaa maasta, ja jos jostakin syystä sattuisit asettamaan kultaisen vihkisormuksen tähän sormeen ja tanssisit häätanssin ja lausuisit vihkivalat, laskettaisiinko tämä lailliseksi avioliitoksi?”

Rabbi näytti hyvin hämmentyneeltä ja kysyi: ”Onko sinulla tiedossa jokin tällainen tapaus?”

”Ei, ei, ei tietenkään, ei, tämä on vain hypoteettinen kysymys.”

Rabbi pöyhi pitkää partaansa ajatuksissaan ja sanoi: ”Annahan kun mietin tätä.”

Ja juuri sillä hetkellä voimakas tuulenpuuska lennätti oven auki ja ruumismorsian käveli sisälle. ”Minä vaadin saada tämän miehen aviopuolisokseni! Hän asetti vihkisormuksen sormeeni ja lausui vakavana vihkivalat”, hän vaati, ja heilutti luista sormeaan osoittaen sillä sulhastaan.

”Tämä on todella hyvin vakava ongelma. Minun täytyy keskustella muiden rabbien kanssa”, rabbi sanoi.

Pian kaikki rabit ympäröivistä kylistä olivat kerääntyneet yhteen. He pitivät kokouksen, ja sillä aikaa kaksi nuorta miestä odotti hermostuneina rabbien päätöstä.

Ruumismorsian odotti kuistilla naputtaen lattiaa jalallaan. ”Haluan viettää hääyöni uuden aviomieheni kanssa!” hän ilmoitti.

Nämä hyytävät sanat nostivat joka ainoan karvan nuoren miehen kehossa pystyyn, vaikka oli lämmin kesäpäivä.

Rabbien pitäessä kokoustaan elävä morsian saapui paikalle ja tahtoi tietää, mistä kaikki meteli johtui. Kun hänen sulhasensa selitti hänelle kaiken, mitä juuri oli tapahtunut, elävä morsian alkoi itkeä. ”Minun elämäni on pilalla, kaikki unelmani ja toiveeni on tuhottu; minä en koskaan pääse naimisiin, minä en ikinä saa perhettä.”

Juuri tällä hetkellä rabit tulivat ulos ja kysyivät: ”Laitoitko sinä tosiaan kultaisen vihkisormuksen hänen sormeensa, ja tanssitko sormen ympäri kolme kertaa? Lausuitko todella vihkivalat kokonaan?”

Nuoret miehet, jotka sillä hetkellä olivat huoneen kaukaisimmassa nurkassa, nyökkäsivät.

Rabbit menivät taas kokoushuoneeseen todella vaikavan näköisinä.

Nuori morsian itki katkeria kyyneliä, ja ruumismorsian hekumoi ajatuksella hänen tulevan, kauan odotetun hääyönsä kaikista mahdollisuuksista.

Pienen ajan kuluttua rabit marssivat vakavina ulos, istuivat alas ja ilmoittivat: ”Sinä asetit vihkisormuksen ruumismorsiamen sormeen ja tanssit sen ympäri kolme kertaa lausuen vihkivalat. Me olemme päättäneet, että se vastaa laillista vihkiseremoniaa. Vaikka näin olisi, päätimme, että kuolleilla ei ole oikeutta naida eläviä.

Nuori morsian huokaisi helpotuksesta niin lujasti, että se kuului huoneen kaikkiin nurkkiin.

Ruumismorsian voihkaisi: ”Voi, siinä menee minun viimeinen mahdollisuuteni elää; en ikinä saa toteutettua unelmiani nyt, ne ovat mennyttä ikuisiksi ajoiksi!” Sitten hän romahti lattialle. Se oli säälittävä näky, kasa luita ja hapertunut hääpuku makasivat lattialla, elottomina.

Nuori morsian tunsi musertavaa myötätuntoa ruumismorsianta kohtaan. Hän polvistui ja nosti ylös nuo vanhat luut, järjesti varoen vanhan silkkisen asun kauniisti ja piti ruumismorsianta sylissään. Hän puolittain lauloi ja puolittain mutisi ruumismorsiamelle kuten kehdossaan itkevälle vauvalle: ”Älä huoli. Minä toteutan unelmasi sinua varten. Toteutan toiveesi sinua varten. Hankin lapsia sinua varten, hankin tarpeeksi lapsia, jotta heitä riittää kahdelle ja sinä voit levätä rauhassa tietäen, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät tule koskaan unohtamaan meitä.”

Hellästi elävä morsian sulki ruumismorsiamen silmät, hellästi hän piti tätä sylissään ja kulki hitaasti joelle hauraan kantamuksensa kanssa. Siellä hän laski ruumismorsiamen maahan, kaivoi tälle haudan ja laski hänet sinne. Hän asetti ruumismorsiamen luiset kädet tämän luisen rinnan yli niin, että toinen käsi piteli kiinni siitä kädestä, jossa sormus oli, ja asetti hääpuvun kauniisti ruumismorsion ympärille.

Tämän kaiken tehtyään elävä morsian kuiskasi: ”Nyt sinä voit levätä rauhassa, minä toteutan unelmasi sinua varten. Älä huoli, me emme ikinä unohda sinua.”

Ruumismorsian näytti onnelliselta ja rauhalliselta uudessa haudassa, ja hän tiesi, että hänen unelmansa kävisivät toteen tämän nuoren morsiamen kautta. Ja sitten nuori morsian hautasi hiljaa ruumismorsiamen. Hän peitti ruumismorsiamen ja tämän haurastuneen hääpuvun, peitti hänet kokonaan maan alle, ja sitten hän laittoi villejä kukkia haudalle ja ympäröi sen kivillä.

Sitten nuori, elävä morsian palasi takaisin sulhasensa luokse, ja heidät vihittiin vakavassa vihkiseremoniassa. He elivät monet onnelliset vuodet yhdessä. Kaikki heidän lapsensa, lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa saivat kuulla tarinan ruumismorsiamesta, eikä hän siis koskaan unohtunut, eikä myöskään myötätunto ja viisaus, jonka tuo tarina oli opettanut heille, unohtunut koskaan.

***

Surullinen tarina, vai mitä?