IRC-Galleria

Haluaisin
kirjoittaa kirjan,
itsestäni,
elämästäni....
Mutta en tänään,
on niin paljon
nähtävää,
on niin paljon
koettavaa,
on niin paljon
tuskaisia muistoja,
mutta elettyäni
tämänkin päivän,
olen jälleen vahvempi....

Maailmassa
on niin paljon
sanoja,
lauseita,
mutta minulle
et osaa
oikeita sanoa....

Nukut
siinä vieressäni,
olet kaunis.
Hiuksiasi haluaisin
silittää,
mutta en nyt,
en halua
herättää.

Olit pieni,
liian heikko,
et jaksanut elää...
Sydämeeni tein sinulle
pienen haudan,
jolle lasken kauniita kukkia
joka päivä.
Olit pieni,
suurin menetykseni,
suurin tuskani,
ja rakkaani,
voin vannoa...
päivääkään ei kulu
ettenkö sinua muistelisi....
rakkaudella.....

Onks väliä,
jos maailma lyö sut maahan?
Haittaako,
jos se nolaa sut?
Älä välitä,
maailma opettaa sua,
vain siten sä opit kestämään
kaiken sen paskan,
jota sun syliin heitetään.

Pieni enkeli,
istuutui minua vastapäätä,
kohmeisilla sormillaan
otti kädestäni arpakuution,
pyöritteli sitä käsissään
ja muutti jääkuutioksi.
Ennen lähtöään enkeli
tiputti jääkuution
kokislasiini...

Seisot sillalla,
tuntematon voima huutaa,
hyppää, hyppää
pysyt kyllä lentämään...
Sä uskot,
tottelet,
hyppäät...
Tuntematon voima nauraa
ja ilkkuu,
tyhmä, tyhmä
et koskaan opi lentämään....

Näin eilen enkelin,
joka kertoi olevansa
sukunsa viimeinen,
sanoi kuuluvansa sukuun,
jonka piti olla kuolematon,
suku onnellisten enkelten.
Mietin mihin muut olivat joutuneet,
enkeli antoi vastauksen,
maalasi taivaan mustaksi,
katulamput valaisemaan
kaupungin asfaltteja
ja silloin....
Mustiin pukeutuneet enkelit
aloittivat elämän,
kera viinapullojen
ja ne kuuluivat sukuun
kuolemattomaan,
sukuun särkyneiden enkelten...

Mä olen aina tahtonut
enemmän kuin olen
pystynyt saavuttamaan...
Mä olen aina halunnut
enemmän kuin kukaan
on minulle luvannut...
Mä olen aina tahtonut
siivet,
joilla saisin lentää
yli tumman asfaltin...

Suojelusenkelini
kertoi haluavansa lähteä
maailmalle,
etsimään omaa itseään.
Surullisena,
vilkutin enkelin perään
vielä kauan sen jälkeen
kun enkelin valkoinen hameenhelma
oli kadonnut
taivaanrannan taa.
Joskus iltaisin
näen enkelin kulkevan
kadulla mustissaan,
ei kai kukaan löydä itseään,
tälle tielle vain katoaa
ja repii sielunsa
lasinsirpaleisiin.