IRC-Galleria

Pienenä enkelinä
tulit muuttamaan maailmani,
tätä tuskaa en millään voi poistaa,
en myöskään suruani,
en kaipaustani,
sinua aina rakastan
kun kyynelsilmin sinulle iltaisin
toivotan tähtiin
"hyvää yötä rakkaani"

Kaikilla on niin hauskaa,
iloisina rivissään,
ivallisesti nauravat
ja mun elämäni
on kuin komediaa.
Mutta ne ei tiedä,
naurultansa ja pilkaltansa
eivät ehtineet lukemaan
käsikirjoitusta....
...tähän tragediaan....

Pesin pyykkiä,
unohdan ne kuitenkin koneeseen
ja pesen samat vaatteet uudelleen.

Tiskasin tiskit,
täysin turhaa touhua,
lavuaari täyttyy koko ajan.

Keräsin lelut koriin,
ja hetkessä kuuluu kolinaa,
lelut ovat palanneet lattialle.

Imuroin lattiat,
kuitenkin jäi koirankarvoja,
hiekkaakin löytyy lisää kaikkialta.

Petasin sängyn,
kysyn "mitä peitot tekee olohuoneessa",
vastaa "nyt tehdäänkin maja".

Tein ruokaa,
"enkä syö tätä, pahaa",
kuuluu huuto pöydän äärestä.

Vein roskat,
vaihdoin uudet roskapussit,
nyt pitäisi taas viedä roskat.

Tein kaiken tänään,
teen kaiken huomennakin,
yli huomenna,
ensi viikolla,
joka päivä.

Virtaa viini suonissani,
kauniin punaisena,
täytän lasini uudelleen,
humalluttaa.

Pyörii viini suussani,
kitkerän makuisena,
otan lasistani uudelleen,
humalluttaa.

Nauru raikaa asunnossani,
viinistä iloisena,
avaamme uuden pullollisen,
humalluttaa.

Aika kulkee eteenpäin,
viinin vauhdittamana
hukkaamme muutaman tunnin,
humalluttaa.

Humaltuneena nukahdan,
viinin väsyttämänä,
nukun sikeää unta,
humalluttaa.

Aamulla aikaisin krapulassa,
viinin aiheuttamassa,
kissankusi maistuu suussa,
oksennuttaa.

Piti katsoa lehdestä
tv-ohjelmia,
etsin ja etsin,
ei ollut tätä päivää lainakaan.
Onko kaikki ollutkin unta,
pitkä päivä töissä,
siivoaminen,
pyykin pesu,
ruuanlaitto ja tiskaaminen?
Ehkä unestani,
huomiseen heräänkin.

Tuolla jossain,
on paperiaurinko,
lämpimänä ja loistavana,
se kulkijaa lämmittää.

Tuolla jossain,
ovat paperipilvet,
sinisinä ja valkoisina,
ne kulkijaa seuraavat.

Tuolla jossain,
on paperimaa,
värikkäänä ja iloisena,
se kulkijaa kutsuu.

Tuolla jossain,
ovat paperi-ihmiset,
ystävällisinä ja vieraanvaraisina,
he kulkijaa kestitsevät.

Tuolla jossain,
ei ole paperituulta,
kylmänä ja vihaisena,
se kulkijan poistaa.

Se raapi,
terävillä kynsillään,
pirulainen purikin.
Käteni naarmuisina
yritin ottaa kiinni.
Se murisi,
matalaa murinaa,
pirulainen karjaisi.
Luopuneena yrityksestä
jätin pirulaisen rauhaan.

Kirjoitin runon,
tyhjästä elämästä,
tarkoittamatta mitään,
sanoja toisen jälkeen
valkoiselle paperille,
kirjoitin runon.

Jos aurinko pelastaisi
tämänkin päivän,
lämmittäisi paleltunutta.

Jos sade pyyhkisi
kyyneleeni poskiltani,
auttaisi surullista.

Jos tuuli kantaisi
tuskani muualle,
ehkä elämäkin helpottaisi.

Jos sinä olisit tarpeeksi vahva,
nostaisit häpeän harteiltani,
voisin jälleen kulkea eteenpäin
pää pystyssä.

Puin ylleni,
ohuet, paperiset siivet,
opettelin lentämään.
Lensin ylös,
ohi vaaleanpunaisten pilvien,
ohi linnojen.
Vain yksi sadepisara
siipeni haurastutti,
putoan,
läpi elämäni putoan,
kunnes vain katoan,
kuin tätä päivääkään ei enää olisikaan.