IRC-Galleria

Joskus kirjoituksenaiheet kirjaimellisesti kävelee vastaan ja istuu melkein syliin. Tänään kävi näin. Olin kaikessa rauhassa istumassa luonnonhelmassa lukemassa kirjaa, kun paikalle asteli eräs ennalta tuntematon nainen kysyen saako istua viereiselle penkille. Naurahdin että kyllä siinä istua saa, kyllä täällä tilaa riittää.
Muodolliset säästäpuhumiset hoidettiin alta pois ja sitten nainen siirtyikin henkimaailman asioihin. Hän kertoi saavansa ylhäältä elämäänsä ohjaavia merkkejä. Sanoi todellakin, että kokee jonkin ylhäältä ohjaavan häntä ja nytkin hänelle tuli tunne, että mene nyt hyvä nainen juttelemaan tuolle yksin istuvalle miehelle, hänessä on sitä jotain! Kuuntelin häntä kiinnostuneena. Minähän olen myös jossain määrin henkimaailman ihmisiä. En tosin uskovainen, siinä mielessä kuin se mielletään. Mutta tuo nainenpa oli. Kertoi tulleensa uskoon kaksi kuukautta sitten ja sen jälkeen hänen elämänsä ei ole ollut entisensä.

Kuulostaahan se mielettömälle että sairaudet parantuu ja koomasta herätään takaisin tähän maailmaan. Ja että elämä muuttuu valoisaksi, toivon täyteiseksi, ihminen joka on ennen ollut kurja ja yksinäinen saakin uskon myötä elämäänsä liudan uusia ystäviä jne. Ja kaikki vain siksi että uskoo. Että joku pappi tai saarnamies on pitänyt kättään toisen pään päällä ja lausunut rukouksen hänen puolestaan!

En väitä etten uskoisi tuohon. Enkä että uskoisin. En tosiaan tiedä, miksi jotkut asiat tapahtuvat - mikä ne saa aikaan?

En voi itsekään kieltää etteikö ihmeitä tapahtuisi. Lääkäreiden mukaan oli Ihme että selvisin aikanaan, pian kaksi ja puoli vuotta sitten, hengissä kohtalokkaasta haimatulehduksesta. Olin teholla ja kuukauden päivät "valot pois", omissa univalvekaaosmaailmoissani!

Kaikenlaista jännää sitä voi nähdä... ja kokea.. tässä maailmassa ja sen reunoilla..siellä sun täällä. Elämä on suuri mysteeri enkä minä ala tappelemaan kenenkään kanssa uskonasioista. Kunhan ei ala liikoja tuputtaa. Antaa jokaisen kulkea se oma polkunsa ja löytää itse, päätyä sinne minne kuuluu päätyä tai olla päätymättä.

Kyllähän tuo nainen kovasti minulle erilaisia herätystapahtumia -ja paikkoja suositteli ja pyysi tulemaan tapaamisiin. Juttelemaan ja kahville. Siellä on kuulemma muitakin alkoholisteja ja narkkeja...uskoon tulleita sellaisia. Mutta enköhän minä jatka tällä omalla tielläni.

Oli silti kiva jutella jonkun kanssa. Ja kuunnella yksi elämäntarina. Ne minua ovat aina kiinnostaneet kovasti. Ja minusta sai kuulemma mukavan ihmisen vaikutelman. Sellaisia sanoja on aina ilo kuulla. Minä pyrin olemaan aina aito oma itseni ja sillä hyvä.

Piti kai muutakin kirjoittaa, mulla oli jo aihe mielessä, mutta sitten tuli tämä akuutti tapaus vastaan ja keskitin kaiken huomion siihen paneutumiseen. Onhan tässä aikaa kirjoitella muista jutuista sitten tuonnempana. Toivottavasti ainakin. Elämästä kun ei koskaan varmasti tiedä.