IRC-Galleria

Kyllähän mä valvoin, puoli kuuteen aamulla. Ja sitten heräsin vain vähä reilu 5 tunnin unien jälkeen.. se oli virhe.

Ikävät sivuvaikutukset alkoi näkyä ja tuntua siinä iltakuudelta. Ensin särki päätä, no, join kahvia. Sitten tuli vuoroin hiki ja vuoroin paleli..

Lähdin leppoisalle kävelylle, alkoi tuntua ahdistavalle.. sille että kaikki hajoaa.. tai siis minä hajoan. Käsitin sen kyllä johtuvan rasituksesta ja valvomisesta ja univajeesta, mutta ei se auttanut.

Lopulta en pystynyt menemään edes lähikauppaani kun paniikki kävi niin voimakkaaksi että pelkäsin kuolevani!

Tuntu ihan kamalalle. Lopulta pääsin himaan. Kauppareissu siirtyi tuonnemmaksi, mutta se oli tehtävä. Se oli tehtävä tämän päivän puolella, jotta kaapissa ois muonaa ja maitoo.

Lopulta sain asian hoidettua. Koville se otti. Tänä yönä mä nukun. Ja pakko mun on ottaa ton liikunnan kanssa myös iisimmin. Tuntuu kuin olisin polttanut itseni niin fyyisesti kuin henkisestikin loppuun viikossa!

Sitä se on ku ei osaa mitään kohtuudella :/

Kuudetta päivää liikuntaputkessa! Kaks viimestä päivää oon kävelly hiki selkäpiitä ja otsaa noruen maksiminopeudella. Tunnin lenkki, noin 8km.

Ja vaikka se on vain tunti päivässä hikiliikuntaa, musta tuntuu, että koko elämäni on alkanut pyöriä tuon asian ympärillä.. kai se on tää addiktoituva luonne/geenit :D

Mulla on tullu tosta lenkille pääsemisestä samanlainen pakko ku aikanaan juomisesta: tarttee saada joka päivä!
Levoton olo päivällä ku oottaa iltaa ja vähän viileempiä kelejä, että pääsis taas baanalle rääkkään itseään! Ja sitten kun pääsee niin hetken päästä sitä vaan kävelee, on keskittyneessä mielentilassa ja tuntee euforian valuvan mun sisälle.

Lenkin jälkeen, paita märkänä ja puuskuttaen se sama euforia iskee jälleen, voimakkaampana kuin koskaan, se purkautuu ulospäin ja jättää ihanan tyhjyyden, rentoutuneen mielen.

Olo tuntuu tasapainoisemmalta. Hyvää huumetta tuo lenkkeily! ;)

Ps. Päätin valvoa tänä yönä, telkasta alkaa kohta Pekingin mm-kisat ja miesten maraton - pakkohan se on kattoo, tälleen ikuisena penkkiurheilijana, ja nyt itsensäkin likoon laittaneena. :)

Oon kelannu, että oon liian boheemi ja/tai laiska urheilemaan, mutta nyt oon oikeesti innostunut rullaluistelemaan! Oon omistanu kyseiset "rullakengät" kai aika lailla 10 vuotta, mutta enpä muista koska oisin niitä edellisen kerran käyttänyt!

Nyt sit. Jo kahtena päivänä peräkkäin luistellu. Ku kesäkin tuli kylään. Tokaa kertaa tänä "kesänä" tällasta oikeesti kesästä.

Hyvä fiilishän tosta liikunnasta tulee! Kunto kohenee ja mieliala samoin. Ei pelotakaan niin paljon. Tää elämä. Se mulla on tavotteena: voida niin hyvin, ettei pelkää elämää!

Niin ja on muuten mahtavaa tehdä jotain vaan itsensä vuoksi! :)