IRC-Galleria

Voi ei taas tuntuu se outo paine pyllyn seudulla. Onneksi minun ei enää tarvitse pelätä tätä tunnetta kuten noin kuukausi sitten. Noloja tilanteita ja likaisia housuja, mutta silti se aina yllätti minut. Kuraa ja vettä tasaisin väliajoin (noin puolentoista tunnin välein).

Olin epätoivossani kehitellyt mitä monimutkaisimpia menetelmiä, joiden avulla edes onnistuisin hakeutumaan johonkin vähemmän ihmismassaiseen paikkaan, mutta kuten varmasti arvaatte ei ne Jeren konstit kovin kummoisia olleet. Lukuisista laitteista/menettelytavoista voisin mainita esimerkiksi surullisenkuuluisan munakello-sähköpaimen-hälyttimen (tähän voi lopettaa lukemisen jos on kiinnostunut liesituulettimista ja niiden lisäosista).

Tämä kyseinen tapahtuma sijoittui erääseen nimeltä mainitsemattomaan tavarataloon (STÜCK!!). Olin siis aivan normaalisti hankkimassa itselleni hiirenloukkuja, vihreitä ilmapalloja, meetwurstia ja foliopaperia. Iloisena ja humisevana siis selailin erilaisia mallikappaleita kunnes yht'äkkiä tunsin pistävän ja kihelmöivän tunteen koko kehossani.

"Ahaa... ilmaisimeni siis aktivoitui. Aika siirtyä hampurilaisravintolaan.", ajattelin itsekseni (paha tapani on ajatella ääneen huutaen).

Lähdin siis juoksemaan ulos tästä nimeltä mainitsemattomasta tavaratalosta (MANNNNNNNNNN), mutta yhä epäonnen katalat enkelit seurasivat minua (kirjaimellisesti, takanani oli seitsemän liito-oravaa pukeutuneena hiustenkuivaajiksi). Unohdin juovus... päissäni... päissäni... juovapäissäni ottaa taskuuni sullomat hiirenloukut pois. Olin päässyt noin kahdeksan askelta ulos ostosparatiisistä kunnes isokokoinen lihaksikas vartiahenkilö, otti minun olkapäistäni (seittsemänsataakahdeksankymmentä) kiinni ja pyysi minua näyttämään taskuni sisällön.

Esittäessäni taskussani olevia esineitä kuului sisältäni vaimea HUMMM-ääni. Tällöin kaikki lihakseni rupesivat elämään omaa elämäänsä kaaten minut sätkväisenä maahan. Hiirenloukut takertuivat kehooni ja kasvoihini. Takalistossani oleva paine kasvoi ja kasvoi hämmästyttävällä nopeudella. Ja kuinka ollakkaan sitä ruskeaa nestemäistä kuraa alkoi tulvia housuni jokaisesta mahdollisesta saumasta ja aukosta. Päivemmällä nauttimani 14 litraa maitoa ja kahdeksan rapua astuivat takaisin elävien maailmaan. Sätkin siis maassa ja tulvin yli äyräideni. Noloako? No kyllä toki.

En kehtaa kirjoittaa enempää tästä, mutta muistakaa ihmiset, Kakka voi olla petollista.

Olen aina miettinyt, että minkä takia kaikki ihmeen susikoirat tulevat jäätelökioskilleni ja tilaavat hattaran vedellä. Eihän tässä välttämättä olisi mitään outoa, mutta heidän kasvoistaan purusaa heinäsirkkoja, ja siis aina, poikkeuksetta.

Kerran yksi karvainen mies tuli keskustelemaan kanssani ja tapahtuma meni jotenkin näin:

Joku äijä: Ootko ikin nähny seepraa, joka ulostaa leikkikaluja ja huuliharppuja?
Jere: No itseasias oon. Ku kerran menin vessaan itäkeskuksen sittaris, eli siin isos siel aika peräl. Nii kummiski siel vessas oli sellanen tosi outo hana, jota mä siis käytin vast sit ku olin kakkinu, ku mul oli kakkahätä. Mut enivei siis... nii se hana oli mun mielest aika outo, ku siit roikku hylkeen päitä lattiaan asti sellasist samanlaisist rihmoist mitä on siin yhes leffas, minkä nimee mä en kyl ny muista. Joo siis oon nähny sellasii seeproi siis.
Joku äijä: Aijaa, mä pidän sun korvista.

Siinä samassa mies nappasi taskustaan minikokoisen alligaattorin ja pakotti sen puremaan korvani irti. Onnekseni kannan aina varakorvia mukanani. Asetin ne vanhojen korvieni tilalle ilosta kyykkyhypellen. Mies seisoi yhä edessäni.

Joku äijä:Jere, kaivetaanko yhdessä kuoppa näillä puutarhasaksilla?
Jere: No... ööö... miks?
Joku äijä: Jottaettä olisi jotain tekemistä kun asteroidi pyyhkäisee meijät kaikki veke tält sikapallolt, eli siis maapallolt josset ymmärtäny.
Jere: Joo kyl mä ymmärsin ilman sitä selvennystä, siis sitä ku sanoit et sikapallo tarkottaa maapalloo.
Joku äijä: Sehän on hyvä. Nimittäin siskoni tulee käymään korvassani tänään, joten ajattelin siivota sen, nimittäin kun sanoit tuon niin keksin, että korvanihan muistuttaa aivan sikolättiä.
Jere: Miks sä nyt puhut kirjakieltä?
Joku äijä: No onkos tässä jutussa ollut muutenkaan mitään järkeä.
Jere: No ei kyl, mut tää on onneks vaa mun pääs eikä tätä oo ikin tapahtunu eikä toivottavasti tuu tapahtumaankaa, mut silti mun mielest ees tälläsis sekoboltsihommiskaa ei pitäs puhuu kirjakielt?
Joku äijä: KRSSSZZZZZZZZZHHHHHHHHH FFFFFFFFFFFFFFPHFFFFFFFFFFYH GGGGFFFFFFFFFFFFFFF fnnfnfnnfffnfn... yks kaks koli neli, meidän äiti sano mulle et ulkon on hyvä keli, mut sit silt irtos sen peli ja se oli pippeli. Sit huomasinki et mun äiti olikin mä ja mun ees oli peili. Siitä lähti kova saundi, en ollu todellakaa mikää saudi vaan pelkästää mauri. Oikeesti en oo kyl mauri. Mauri muutenki on nimi ja eiks nimet kirjoteta isol?
Jere: Joo kyllä ne kirjoitetaan.
Joku äijä: Nyt säkin puhut kirjakieltä?
Jere: Niin puhunkin, mutta vain kamelien seurassa.
Joku äijä: Aijaa miks kamelien?
Jere: En tiedä. Kenties se johtuu ruokavaliostani.
Joku äijä: Mitä sä sit syöt?
Jere: Tupakantumppeja. Niitä loppuunpalamattomia siis.
Joku äijä: Jeejee... todella kiinnostavaa... täs edes mä puhun vaa ällölölölölölölöä.
Jere: Mitä se on?
Joku äijä: LALALALALALALLAALALLALALALALAALLA Opetmea.
Jere: Jaa'a... taidan tappaa tämän mielikuvan päästäni. Ei tämä johda edes mihinkään irstaaseen.

Ja niin huomasin taas olevani kodissani sijaitsevassa vessassa istumassa pöntöllä ilman housuja. Kuinka olinkaan tähän päätynyt, huomasin kysyväni itseltäni. Siinä samassa huomasin itseni vastaavan itselleni itsekkäästi ja itsepäisesti. [AGH! Miksi en kirjottanut sitä vastausta tähän, joka oli "Kakkahätä iski. Silloin housut poltetaan ja kakka putoaa. Raketilla kuuhun haluaisin matkustaa."]. Silloin ihmettelin vastausta, mutta nykyään en, koska huomasin yllättäen olevani kiinnostunut pääkaupunkiseudun lähijunien reiteistä (oikeastaan vain Helsinki-Kerava-radasta). Asemien järjestys on erittäin kiehtova: Helsinki-Pasila-Pajula-Lempeälä-Kikkelikoski-Lammaskutemolankakkapissa-Jerelä-Venäjä. Oletteko muuten huomanneet, että jos noiden asemien kirjaimet järjestää uudelleen, niin saadan kasa outoja "sanoja" tai paremmin sanottuna kirjainyhdistelmiä, taikka vielä paremmin sanottuna - ruotsia. Yksi esimerkki, jonka haluaisin tuoda tässä esille, mutta en tuokkaan koska jo edesmenneet isovanhempani kieltävät sen (kyllä pääni päällä on megafooni, johon puhuu kahdeksan undulaattia).

Olen miettinyt usein miksi maksamakkara on pötköissä... ja miksi sitä syödään. Sieraimiin se sopisi paremmin. Sieraimet... ahhh... megalomania sieraimissani... sammalta silmissäni. Pieru.

Menen kotiin.

Eiku mähä oon jo kotona.

- (KUKA PUHUU TAAS PUHEKIELTÄ?)
- (EIKU SE OLI AIKASEMMI PUHE ET KUKA PUHUU KIRJAKIELT)
- OH I DIDN'T KNOW)
- (HEJ. VEM ÄR DET SOM TALAR ENGELSKA?)
Jere: (MITÄ FAKKIA, MÄ OON IHA SEKASIN TÄS)
- (NO EKSÄ OO AINA?)
Jere: (NO EN MÄ MUN MIELEST SILLON KU MÄ OIKEIN YRITÄN)
- (ELI HÄ? MILLO MUKA?)
Jere: (SILLON KU MÄ OON TÄRKEES SEURAS)
- (JAA'A OOKSÄ KOSKAA EES OLLU)
Jere: (NO OON)
- (MILLO MUKA?)
Jere: (EN KERRO SULLE SIKA, KUKA SÄ EES OOT?)
- (HAHAHA... OON TOHTORI YDINVOIMA)
Jere: (VOI EI MUN TOINEN PERSOONA... TAI SIIS YKS NIIST TOKISTA)
- (KYLLÄ JUURI HÄN)
Jere: (MUN PITÄÄ SIIS NYT HIRTTÄÄ ITTENI TÄHÄN JUOMALASIIN?)
- (KYLLÄ... TAI VAIHTOEHTOISESTI LUODA LUNTA KOKO LOPPUELÄMÄSI)

Tässä vaiheessa Jere oli jo kaukana, mutta hänen epäonnekseen Tohtori Ydinvoima kulki hänen mukanaan.

"Jere on gei, Jere on gei", Kuuli Jere kokoajan päässään.

Siitä lähtien hän inhosi alastomia nuoria naisia (=alle 30v).