IRC-Galleria

Pieruja, pieruja, pieruja...

Miksi olet noin ruskea?
Olet taas pyörinyt ulosteessa.
Ei se siis paha asia ole.
Uskon, että pidät siitä,
ja tunnet iloa samalla.
Sanoisin vain, että
ajattele meitä muita.
Haju.
Se on jotain mitä en
siedä.
Pidän omasta tuoksustani.
Virtsaa!

---

"Jos haluut tietää miks sellanen oon...
Se selkenee kun taakse päin kattoo."

---

Kaikki mitä teen on suunniteltua. Kaikki mihin ryhdyn on tekaistua. Kaikki mihin uskon on väärää. Kaikki mitä olen on turhaa.

Yleensä ei kannata miettiä asioita liikaa, ne nimittäin tärvelevät mielen... joskus lopputuloksella, mutta useimmiten yksinkertaisesti ajatus tuhoaa ajatuksen. Pienellä alkupehmennyksellä voinkin siis siirtyä itse asiaan: voisitko virtsata suuhuni kultakaloja?

---

Mä sanon JE!
Sä sanot RE!
JE!
...?
...?
...?

Vadevö.

"Olkaa hiljaa ja kuunnelkaa...", sanoi Jeesus, mutta sitten joku laittoi häneen kiinni t-kirjaimen. Sitten ei kuulunut enää Jeesuksesta ännähdystäkään, mutta ihmiset alkoivatvatkin yllättäen kuuntelemaan. Nähtävästi väkivalta (ja seksi) on aina olleet kiinnostuksen herättäjä.

"Pippeli!"

Ihmiset ovat kautta aikojen yrittäneet päästä pois maan pinnalta. Jos ei nyt sentään ihan avaruuten niin ainakin lentäminen on ollut haluttu taito. Nykypäivinä lentäminen ei välttämättä tunnu kovinkaan eksoottiselta, mutta kun Afrikan mantereella ollut lannevaatteisiin pukeutunut keihääseen aseistunut jässikkä katseli taivaalla lentävää lintua, saattoi hän mahdollisesti ajatella jotain tämän suuntaista: "Voi kumpa nämä peräpukamat eivät vaivaisi minua enää."

Ja myöskin... eihän ihminen ole vielä kyennyt lentämään ilman apuvälineitä, ellei tietenkään mukaan laske LSD:tä ja muita nk. lentovälineita. Linnut ovat paljon parempia kuin me, ne pystyvät menemään islantiin kastumatta (ja siis nyt kaikki näsäviisaat: "Laivojakin on.", vastaisin siihen: "Niin on kenkälankkiakin."). Muutenkin broilerin kasvatus ravintotarkoituksellisesti on käsittääkseni jopa laillistakin. Eräs YK:nakin tunnettu laitos määräilee meidän elämäämme diktaattorin lailla, jonkun ihmeen "Ihmisoikeus"-jutun avuin, mutta äänestettiinhän se Hitlerkin virkaansa. Ei voi valittaa.

Kaikenlisäksi Joulupukki on tosi ruma. Miten se voi olla julkkis? Nimim. Närkästynyt Anaalinaama.

Haluatteko öljytä kehoanne?
Levittää vihreää rasvaa?
Se vähentää tehoanne.
Ja niin tuskanne kasvaa.

"Hyvä on."

Taivas muuttui mustaksi,
ja aurinko maahan vajosi
Kuin suunniteltu kostoksi.
Silloin mielesi, niin hajosi.

"En tiedä."

Tyhjyys siis kehosi täytti.
Mukanaan pimeyttä raahasi.
Pahuus kasvonsa siinä näytti.
Heijastui peiliin oma naamasi.

"Olen vain ihminen!"

Kirjoita gallerian tunnuksesi ja älä korjaa virheitä, jos niitä tulee.

Nenällä: jerekorva
Kyynärpäällä: jjewrfededrkoprv as
Kielellä: jerrrrrekorva
Leualla: n mdcxfrfddeskmolre4dfv bza<
Varpailla: jerekkkorvvaa
Silmät kiinni: PIDÄN 8-VUOTIAISTA PIKKUPOJISTA

Itsetuho on parasta.
En siis teiltä mitään varasta.
Vaivun vain mätään suohon,
kylmään liejuun tuohon.
Sieltä mistä tulinkin,
sinne myös sulinkin.
Mikään ei muutu,
en edes puutu.

----

Terrible

Sinäänsä aika hiljaista, ajattelin itsekseni.

Taisin olla oikeassa.

Tänään on aika ohittaa välitavoite ja yrittää siirtyä kohti seuraavaa askelta. Oman päänsä sisällä sitä vain ajattelee, että mikä se on... jalka, askel, mitä tahansa.

Onneksi oma pää on tyhmempi kuin viereinen pää. Siinähän saattaisi saada vastauksen. Aivan turha pohtia mitään erikoisuuksia. Ihmiset ovat täynnä heikkouksia ja vajaavaisuuksia. Voi vain sulkea silmänsä ja olla. Istua tai maata paikallaan ja olla. Tyhmää stressata liikoja turhuuksillä, joilla ei ole käytännön merkitystä.

"Virtsaa mun päälle beibe ja katso kuinka valun alas viemäristä."

Emme me ole sokeria, mutta emme myöskään terästä. Se raja on hiuksenhieno. Mene liian alas ja turrut, mene liian ylös ja sorrut. Tuskimpa kukaan on kultaisella keskitiellä. Me olemme liian tyhmiä siihen.

"Sirkkelinterä pysähtyi äkkiä ja huomasin olevani valmis."

Elämä jatkuu katketakseen. Hyvää yötä...

Sieltähän se tulee, sanoi toinen henkilö.

He katselivat lähestyvää raitiovaunua haikein silmin. Tiesivät tulevan, tiesivät sen peruuttamattomaksi. Eilen vielä kaikki oli niin hyvin. Mikä ajoi heidät tähän? Kuinka tähän päädyttiin? Sama kysymys eritavoin kirjoitettuna. He tiesivät senkin, mutta kysyivät jokatapauksessa. Kumpikaan ei tiennyt vastausta. Silti he tunsivat sen sisimmissään. Heillä ei aikaisemmin ollut ollenkaan kiire. Kaikki muuttui niin äkkiä.

Vaunu pysähtyi heidän eteensä. Hahmot päästivät irti toisistaan ja toinen astui puolitäyteen raitiovaunuun. Ovet sulkeutuivat ja kului hetki. He katsoivat toisiaan huurteisen ikkunan läpi. Kumpikaan ei nähnyt ympärillä pyörivää iloista elämää. He tunsivat toisin. Vaunun liikkellelähdön ja ovien sulkeutumisen välinen aika ei ollut pitkä, mutta heille tämä aika tuntui useilta tunneilta, mutta nämä tunnit kuluivat nopeasti... liian nopeasti. Laiturilla seisova hahmo yritti käyttää mieltään kuin kameraa. Hän otti useita kuvia ratiovaunussa istuvasta hahmosta, mutta ei ollut tyytyväinen yhteenkään. Mikään niistä ei vastannut hänen saamaa kuvaansa hänestä. Sitä ei voinut kuvin kertoa.

Vaunu lipui eteenpäin hidastettuna kuin toimintaelokuvien taistelukohtauksissa. Taustalta puuttui vain ammuskelu, mutta he tunsivat sen sydämessään, sillä jokin räjähti heissä tuon vaunun heilahdettua liikkelle. Se lipui varmasti eteenpäin. Pysäkillä seisova hahmo sulki silmänsä ja nielaisi.

Raiteet oli rakennettu kääntämään vaunun ja sen sisällä olevat ihmiset pois näkyvistä korttelin kulman taakse. Tämä vaunu seurasi uskollisesti sille määrättyjä reittejä. Käännösliike tapahtui normaalisti. Vaunu ehti häviämään näkyvistä melkein kokonaan, kunnes kuului äänekäs rysäys, vaunu heilahti ja pysähtyi. Siitä sinkosi palasia joka suuntaan. Punaisia ja oransseja valonvälähdyksiä, pysäkille jäänellä hahmolla oli yhä silmät tiukasti suljettuna. Kului muutama sekunti ja raitiovaunu oli ilmiliekeissä. Ympäröivät ihmiset juoksivat kauhuissaan ja katsoivat surullisin silmin palavaa joukkohautaa. Sisimmissään he eivät tunteneet myötätuntoa, eivät välittäneet. Totuus on aina tunteeton.

"Mennyt aika ei tule takaisin."

Mikä tämän kaiken aiheutti, kysyi pysäkillä seissyt hahmo itseltään, eikä tiennyt vastausta. Hän pisti pommin kaukolaukaisimen taskuunsa ja käveli pois.

Ajattelin tässä suurissa kiireissäni tehdä semmoisen tyhmän galuppi-lista-homman. Mikä lie... eli siis ne mitä tämä koko paikka on ihan pullollan. Sitten tuli mieleen,että ne on aikaslailla tyhmiä. Ignorasin sitten sen idean.

Oikeastaan turhaa tännekkään mitään siis kirjoittaa. Ehkei ole ihan niin tylsää kuin silloin, jos ei kirjottaisi. Mabbe.

Elämälle sisältöä-systeemi. Budjettiesitys ja kaikkea.

Vissiin viinapullolla se tähän mennessä on hoidettu. Joo hei. Avaudu mun suuhun ja kerro kaikki syvimmät tunteesi syvältä sydämestäsi.

Kiinnostaa muuten iha pirusti. Vitusti siis anteeks, kirjoitan ihan liian lievästi. Vitun vitun vitusti.

Jee... mä kirjoitin pahoja ja kiellettyjä sanoja tuohon. Bannataankos minut nyt täältä galleriasta jos joku ilmiantaa vaikkapas? Se olisi hitsin mahtavaa. Mitäköhän sitten tekisin? Mabbe jotain. Alkaisin kutomaan kenties.

Olisi kyllä aika kivaa jos vaikka joku päivä huomaisi, ettei olekkaan enää tylsää ja keksisi jotain kivaa tekemistä (excluding partio ja dokaus). Sitten vielä pitäisi keksiä, että mitäköhän se on. Oikeestaan kaikista hauskinta olisi se, että yht'äkkiä vain huomaisin edessäni jotain tekemistä eikä sitä tarvitsisi etsiä/keksiä. Tulisi niinkuin nurkan takaa, kuten Gambiassa on tapana sanoa.

Miksei kukaan lähetä mulle viestei mesestä? Minähän en niitä aloita. HAHAAHHAHAHA! Voisi vaikka kuunnella mättöä.

Aika jännä juttu myös se, että kun tässä nyt olen aika pitkälti kirjoittanut kaiken kirjakielellä, niin oikeasti kokoajan sormet halajaa pistää puhekieltä sekaan. Sittenhän siitä tulisi enemmän semmoista kakkapissajuttua.

Tää oli kyl niin shitti juttu tännekkin jopa. Pakko kirjoitaa jotenkin muulla tavalla tän julkaimisen jälkeen. Jos joku nyt jostain syystä tän lukee niin, voisit vaikka tehdä jotain parempaakin. JOU!!"#¤Sgf

Tänään voisin kertoa teille matkastani erääseen karibialaiseen saarivaltioon. Olen jo kauan pohtinut kuinka ilmaisisin itseäni parhaalla mahdollisella tavalla ja tulin tulokseen, että käytän suomen kieltä. Kieltä, jonka ystävällinen Mika Akrikola meille kehitti taanoin. Hän on suuri mies.

Koko matkahan oli erilaisten epätodenäköisten tapahtumien summa. Kotoatani lähtiessäni olin matkalla ostamaan lähimarketista pesusieniä huonokuntoisen sikiövarastoni vielä huonokuntoisemman väliseinän uudelleen rakentamista varten. Koko reissu tuli ns. yllätyksenä ja unohdin pukeutua säänmukaiseen varustukseen, mikä lopulta osoittautuikin pelastavaksi tekijäksi. Matkassani oli siis vanupuikkoja n. 1000 kpl, lannevaate, 8-vuotias poika, karvanoppa ja sandaalit.

Suunnilleen keskivälissä matkaani (lähellä astianpesukoneiden hautausmaata) huomasin yläpuolellani taivaalla leijailevan suurehkon hahmon. Tapahtumaa ihmetellessäni havahduin maan läpi tunkevien hahmojen mielipuoliseen meluun. "Jättiläispandoja", huudahdin paniikinomaisesti. Onneksi he vastasivat lähes välittömästi olevansa jättiläispäästäisiä, jolloin verenpaineeni alkoi laskea ja adrenaliinitasoni hiipui melkein nk. 'älä tuijota minun poveani'-tasolle. Hetkisen hengähdettyäni sain kysyttyä heiltä pesusienistä. He valheellisesti ilmoittivat omaavansa kyseisiä "laitteita" ja pyysivät minua mukaansa päämajaansa, joka sijaitsee Unkarin pääkaupungissa, eli Norjassa. Lähdin tietenkin tyhmänä mukaan.

Jättiläispäästäiset kertoivat jo yhteisen matkamme alussa, että jonkin ajan päästä silmäni tulisi peittää, koska he eivät halunneet "päämajansa" sijainnin paljastumista ulkopuolisille, varsinkaan parmesaanikauppiaille, jotka kuulemani mukaan ovat jättiläispäästäisten pahimpia kilpailijoita kansainvälisillä elinmarkkinoilla.

"Nyt silmäsi on aika sitoa, ihminen!", sanoi yksisilmäinen jättiläispäästäinen.

Olin varautunut hieman yksinkertaisempaan tapaan silmieni peittämiseen ja kuinkas ollakaan yllätyin hieman... pelkäsin.

Hiki valui pitkin otsaani kun näin heidän esille otetut välineet tähän peitto-operaation. En haluaisi pelotella perheen pienimpiä yksityiskohdilla, mutta sanottakoon vain, että heidän tarkoituksenaan oli siis irroittaa silmäni ja sitoa ne yhteen, pakata elmukelmuun ja koristella kanelisokerilla. Onneksi tunsin heidän kehittyneen teknologiansa ja en pelännyt itse näköni menettämistä vaan enemmänkin kipua, jonka salaisuuden peittäminen tulisi tuottamaan. Enkä ollut ollenkaan väärässä. Kuvitelkaa, että päälenne kaadettaisiin n. 34-asteista vettä kastelukannusta ja puolittakaa sen tuottama kipu. Tärisen vieläkin ajatuksesta.

Tämän jälkeen kävelin sokkona kohti ääntä. Astuttuani n. neljä ja puoli askelta käskivät he minun pysähtyvän. Tunsin lämpimän aallon lävistävän vasemman munuaiseni ja kuinkas ollakkaan näköni palautui. Minun täytyi siis olla perillä.

"Lupaatko, että et kerro tästä muille?", kysyi ilmeisesti ryhmän johtajana toimiva jättiläispäästäinen.

Sanoin tarmokkaasti kyllä.

He sanoivat, että on aika mennä nukkumaan, osoittivat sänkyä. Oletin heidän tarkoittavan minua... siis, että olisin sänky. Menin lattialle makaamaan. Siitäkös he loukkaantuivat ja nousi yleinen epäjärjestys. Löin pääni ilmeisesti keinotekoiseen onkivapaan tämän kaiken keskellä ja menetin tajuni.

Heräsin eräässä karibialaisessa saarivaltiossa. Tässä oli eriskummallinen tarina sinne joutumisestani.

Voi kuinka siellä oli mahtavaa, mutta siitä kerron toiste.

Mä päätin, et meen nukkuu tänään. EIX OO JEES?!?!?!

UUU!!!

Kirjoitan kaikesta hienosta, olen aina tiennyt sen. Kaikkihan tietävät sen. Olen maailman paras kirjoittaja. Erikoisalaani on kaikkeus ja kaikki. Osaan kirjoittaa myös ruotsia. Jag kan också skriva på svenska, men jag har aldrig talat det. ALDRIG!!!!!!! E DE ALDRIG ELLER ALLDRIG, JA TYCKER AT DE E ALDRID, EFTERSOM ALDRIG SER BÄTRE UT. Aldrig är en ord som jag tycker om. Jag vet inte varför.

Kunde jag skriva bätre? Nej. Varför? Det vet jag inte. Vet någon? Vet DU?...

Min pippeli är så vackert och blå.

Det är kanske het här. Jag har öpnat fönster, men... men... men... ja vet inte.

Nåjå, jag måste vakna 6:45... de e eftersom mitt nalle ringer, eller det herätyskello ringer... de säger... PÖLÖLPLÖLPLPÖÖPLÖLÖLÖLPLPLPLÖLPLPLPLÖLÖLP.

Vakna, vakna, vakna.

Sova, sova, sova. Soffa, sohva. Mennää kaikki Linnanmäelle tanssimaan roskatynnyrin ympärille. Mä kutsun teijät kaikki. Kiitos ja kumarrus. Pieni semmonen, koska mun pää sano pöppöö. En tiedä mitä tuo pöppöön sanominen on, mutta niin se pää sanoo. Ehkä se yrittää kertoa jotain outoa. Sitä ne päät välillä tekee. Tanssivat... eiku siis kertovat. Kertovat erimoisia asioita. Niillä on vissiin asiaa, vaikkakaan ketään ei pahemmin kiinnosta niitten asiat.

"Varokaa päitänne!" Miksi ihmeessä mitä ne meille meinaavat tehdä, kenties kertoa jotain kamalaa. Siis varokoaa, älkää vaipuko niiden huijauksiin vaan toimikaa astienne varassa, nehän eivät ole kotoisin päästä vaan vasemmasta isovarpaasta. Se on päätekeskus nimeltä Jari.

Jari sanoo: "Nukkumaan Jere."

Ja niinhän Jere tottelee.

Guuuuuuuu naaaaaaaaaatttttttttttt.
Hyvää yötä pienet pässin kivekset.
Zum schafen gehen.