IRC-Galleria

Kylläpä. Eilen tuli harrastettua pientä reissailua. Lähtöpaikka on Kytökoski (minulla oikeasti Otanmäki, josta siirryin em. paikkaan). Täältä Kytökoskelta posotimme Meshellä Kajaanin kautta Vuokatin rinteille katsomaan off-road kisoja. Näimme yhden kaadon ja yhden tulipalon, ynnä monta epäonnsitunutta yritystä nousta ylös kivisiä mäkisiä murarinteitä. Yksi Jeep Wagoneer taisi olla lähes ainoita pikkuluokkienautoja joka kolmospätkän viimesen esteen nousi. Samaisella esteellä tapahtui myös em. tulipalo ja proto-auton kaato :P

Vuokatista lähdimme käymään Sotkamossa, mielessä ruokapaikka sekä valtion monopolikauppa juomatäydennystä varten. Tässä vaiheessa minä hyppäsin Meshen rattiin. Syötyämme (siirrettyämme näläkää) painelimme gin-long-drink -kauppaan. Wellu ja Kärki tempaisivat suojakännit, mikä ei sinänsä minua haitannut. Pojilla ja tytöllä oli juomista, ja käänsimme keulan kohti Kajaania. Taisimmepa kiertää kuluntalahden liittymän kautta. Kajaanissa piti käydä ostamassa litra maitoa sekä käyttää Emmiä kotona. Tästä kun selvittiin, pystyimme tekemään päivän ensimmäisen, muttei suinkaan viimeisen kauppakatubiliksen. Ja hetkisen kuluttua suunta olikin ABC:n pihan kautta kohti Paltamoa. Paltamossa pari kierrosta rinkiä, sekä bongattu tuuningauto jota kyydissä olijat kovasti Supraksi epäilivät. Tästä selvittyämme käänsin Meshen kohti Manamansaloa. Tällä reissulla minäkin sain rallikuskin maineen. Tai kunniamerkin, jotain kumminkin. Vessaa ja kahvipaikkaa etsimme tuloksetta Manamansalosta. Isompi leirintäalue ei jaksanut enää edes kiinnostaa monen epäonnistumisen jälkeen, joten niinpä valitsimme kahvipaikaksi jonkun seuraavan mikä osuu kohdalleen, ja wc:ksi sai kelvata tienlaidan pusikko. Seuraavalla sorapätkällä lossille mennessä sora lensi ja hiekka pölisi, senverran vauhdilla pisteltiin menemään.

Lossia odoteltiin, lossi tulikin. Oli maailman hienoin tunne päästä valtameriristeilijällä Oulunjärvelle, ja vieläpä Meshen penkillä istuen! Tässä sitä on sitä jotain, kuulkaa kaikki! sorapätkää riittikin meille vaikka muille jakaa, ja kyllähän me sitä jaoimmekin. Itselle otin minkä sain, ja kyytiläisillä oli kivaa sanoisin. Pikitielle päästyämme en voinut vastustaa kiusausta kiusata erästä mustaa BimmeriBemmiä. Kuten arvata saattaa, kuski vetäisi herneenpalkoja seitsämänsataa syvälle sieraimiin. Ohhoh, mikä meno! Vuolijoen kylällä tapailimme monia tuttuja, he kyllä itse tietävät ketä ovat. Vieraisillakin kävimme, mutta visiitti ei voinut venyä kovinkaan paljoa koska noin puoli yhdeksän illalla, ymmärsimme että kiire olisi olutkauppaan. Hyppäsimme vaatteisiimme, ja laitoin nokivasaran laulamaan korkeaa G:tä. Matka taittuikin nopeaan, Tonille jäi jopa seitsämän minuuttia aikaa käydä ABC:n alkomahoolipuolella ostoksilla.

Kajaanissa tapahtui mitä tapahtui. Olisimmekohan ajaneet muutaman kierroksen kaupungilla, mistä höngimme Janen luokse. Ja siellä tapahtui se kaunein asia, jota olin odottanut koko päivän. Minä sain kupillisen kahvia! Ai että se maistui hyvälle, monesti en muista kahvin maistuneen missään päin maailmaa noin nautinnolliselle. Odottavan aika on pitkä mutta kyllä se odotus palkitaan. Kahvin juotuani ehdin toimia pimeänä taksina useaan otteeseen, ja kävinpä Balls:lla (Kajaaniin toiseksi paras baari) juomassa Kuskinkahvin. Eilen huomasin myös ensimmäistä kertaa että seinällä on hieman Elvis Aaronin kuvan vieressä Bluesin veljesten, Jaken ja Elwoodin leffajuliste. Tai sen kopio, who cares. Melkein laitoin pokkana tuon ison taulun povitaskuun.

Loppuilta kuluikin leppoisissa merkeissä lähinnä syöden, nukkuen, ajaen, juoden; kuka mitäkin. Kytökoskelle suuntasin Meshen Kajjjaanista. Osamatkamittariin rapsahti jossain entisen Vuolijoen kunnan alueella päälle neljäsataa kilometriä. Lopullinen lukema on varmaankin noin 420. En musitanut tarkistaa koska olin liian väsynyt. Tästä suuntasin vielä Otanmäkeen itsekkin nukkumaan Sabaneerolla. Asiakkaat perillä, työni olin hoitanut lähes mallikelpoisesti, kaikki olivat tyytyväisiä (suurinpiirtein kait?). Jotta tällainen reissu. Useamminkin voisi lähteä kernaasti.