IRC-Galleria

Arvaamaton syksyn tulo
Kylvää siemeniään kesän pesiin
Porttien takana keskiyö venyttelee
Aurinkon suostumuksella
Ylitämme sydämemme
Avaamalla silmämme alapuolella olevien olentojen tuskalle
Kutsuhuuto vierailta huulillta
Herättää minut

Noidan kehässä
Tanssahtelen Kuoleman käsivarsilla
Ei ruusuja jalkojen alla
Vaan lasinsirpaleita
Ikuisen sitoumuksen julma huvi
Kateellisten ämmien valituksia
Halu nähdä elämän peilistä oma kuvansa
Tunnen lausumaatomat sanat
Käsivarsiini viilletyt

Kudottu liekkimeri sydämen suojana
Ei revitty sitä hajalle
Kiiltävä hopea astia, tikari punajuovainen
Odottamaton kunnia
Hänen taholtansa

Lupaus lupauksessa
Rispaantunut pitsi korsetissa
Luulimme ongelman
Näyttäytyvän meille oikeassa valossa
Mutta juovat tiikerin turkissa olivatkin oikeita
Lumihankeen kotini teen
Jäätyneet kyyneleet lohtunani
Uskon tämän hetken kauneuteen
Maailmojen luotujen huomaan
Annan vahvuuteni symbolin

Ja pyhän yön kylmissä väreissä
Näen tuulien muuttavan suuntaansa
Elävien lehtien väri haalistuu
Kietoudun pakkasen syleilyyn
Rikottu aika pyörteilee
Silmät leiskuvat tulta
Ja painajainen on unta
Viimeinen vaipuu polvilleen
Anteeksi pyytäen
Armoa anelee heidän verensä
Hikiset kädet helmaani hamuavat
Naurahdan ja käännän heille selkäni