IRC-Galleria

Nyt olen löytänyt maailman ärsyttävimmän featuren tästä päiväkirjasta. Aivan hyväksymätön bugi suorastaan. Jos loggautumis-sessio timeouttaa sillä välin, kun kirjoittaminen on kesken, painettuani Hyväksy-nappia, kirjoitteluni häviää bittiavaruuteen kummittelemaan. Mitä helvettiä oikeasti. Tätä menoa kirjoittamisesta tulee joku sprinttisuoritus. Jos joudun keskeyttämään kirjoittamisen puhelun takia, en enää voi jatkaa loppuun asti.

Ihan niin kuin olisin jarruttamassa kaikilla elämän aloilla. Opiskelu, duuni, suhteet jne. Mutta vaikea saada selvää, ehkä olen vaan negailemassa just nyt tai sitten se on suhteellinen harha. Kiihtyvän vaiheen jälkeen tasoittuminen tuntuu laskulta. Elämä on kuin huumetta - asteen pitää nousta (voi kuinka banaalia). No, ei voi kuin yrittää.

Pidin tänään töissä 4 tunnin presistä omasta projektistani. Puhuin ensin 2 tuntia, sitten 15 minuutin tauko ja pari tuntia lisää. Kun jauhaa teknohömppää niin pitkään aivot menevät ihan solmuun ja sitten alkaa tulla niin väsynyttä läppää, että ihan niinku kuuntelis jotakuta toista. Huhhuh.

Kävin tänään kotimatkalla moikkaamassa Leena-sania kaupassa. Musta on tulossa ihan Yan-san ("Okada saaaaan!"). Huoh, herätys!

Perjantaina oli muuten mielenkiintoinen aihe morfofonologian luennolla. Puhuttiin johdosten ja taivutusmuotojen suhteesta. Se on kyllä puhkipuhuttu aihe, mutta minua jäi kalvamaan perinteisen keskustelun vajavaisuus. Perinteinen keskustelu kun on just sitä, että vedetään köyttä siitä, että onko niiden suhde nyt dikotominen vai jatkumoluonteinen. Mutta tarkastelu on jotenkin yksiulotteista, kun näiden kahden oletetaan olevan saman kepin eri päitä ja samalla janalla. Sitten kun en ole näin väsynyt, yritän kehitellä teoriaa, missä ei tyydytä asettelemaan dikotomiaa ja jatkumoa vastakkain, vaan tarkastellaan niitä fonomorfosemanttisen avaruuden suppletiivisina komponentteina.

Huomenna on taas itsenäisyyspäivä, olisipa jo vaan keskiviikko! Tällaiset välipäivät ovat ärsyttäviä, kun ne eivät oikein ole lomaa, mutta sellaisina päivinä pysähtyy myös arkielämän normaali actioni. Ja mitä sitä pitäisi tehdä? Opiskella kotona? Kun ei voi minnekään matkallekaan lähteä. No, mä meen huomenna 3:lta salille ja sitten ukrainalaisen työkaverin bileisiin. Pitäisi ostaa sinne glögiä varten viiniä, appelsiineja, neilikkaa.. mutta kaupathan ovat huomenna kiinni! Just sellaisia ovat nämä "välipäivät", jäisivätpä kokonaan väliin.

Huhhuh, light up! Hyvinhän tässä menee! Take it easy man!