IRC-Galleria

on ikävä Lillyä. tai, ei ehkä Lillyä, as such, vaan sitä että on joku. ja myös meidän kirjottamista. se oli kivaa sillon kun Lilly ei painostanut siihen...me oltiin samalla aaltopituudella, ja tiedettiin mistä toinen tykkäs. se oli vähän niinku seksiä meille, kai. se oli meidän fyysinen yhteys. ei VAAN seksinä, vaan yhdessä olon kannalta kans...kirjottettiin periaatteessa kaikkee mitä haluttiin tehdä. mennä nukkumaan yhdessä, käydä kaupassa. istuu kattomassa telkkaria jne. ja sit tietty se seksi (en sitten tiedä mitä sanoa insestistä, huumeista ja riitelystä...vähän epäreilusti sanottu itseasiassa. mutta siis...molemmat tykättiin ensimmäisestä, Lilly tykkäs toisesta, ja kolmatta me tehtiin ihan liikaa todellisuudessakin...).

nojoo. serkku haluaa musta kirjailian. jostain se on keksinyt että olen hyvä kirjottamaan (luki jotain mun kirjottamaa viimeks 2000-vuonna, tai jotain). en sit tiedä. ei etten itekkin haluais. mut joo.

pitäs vaa kirjottaa. eikä vaan puhua siitä, ja ajatella sitä. mutkun ei ole ideoita. ja porno on niin vaikeeta kirjoitettavaa. oikeesti, pitää osata kuvata miltä joku tuntuu, ja kuulostaa ja tuoksuu ja näyttää, ja sit se tunne itsessään, ja kaikki kontaktit....se on niin äärimmäisen vaikeaa.

mun mielikuvitus kaipaa stimulointia. en voi aina kirjottaa uudelleen muitten töitä. perkele.

Hyvää Joulua!

mua masentaa, mut, shhh. ei kerrota kenellekkää.

etusivun kommentit ja kaverit boxit on todella masentavia. ei uusia kommentteja, ja: EI MITÄÄN UUTTA. kiitos. alkaa mennä jo aika huonosti kun webbisivukin kertoo sitä samaa.

unohdin ostaa maitoa teetä varten. buu. ei jaksais mennä takas hakemaan. hirveet jonot jostain syystä.

sain perjantaina uudet lääkkeet. cipra-jotain. ne saa pyöryttämään, ja antaa päänsärkyä, ja tekee väsyneeks. mutta niiten pitäisi kuulemma alkaa toimia noin kuukauden päästä. että sillälailla.

luin Holleranin kirjan loppuun. tai siis, pitäisi sanoa, että lainasin Holleranin kirjan (The Beauty of Men) maanantaina, ja luin sen loppuun tänään. se oli todella hyvä, vaikka onkin vähän discouraging huomata, että viisikymppinen mies, jonka kaikki ystävät on kuollut aidsiin 90-lukuun mennessä, pelkää samoja asioita kuin minä, ja käyttäytyy suurimmaksi osaksi ihan niinkuin minäkin, varsinkin sosiaalitilanteissa. tai ehkä pitemminkin, että minä käyttäydyn kuin hän, Lark. hmm.

hirveä nälkä. tahtoo ruokaa.

paskojen paska. ei saa aina tehdä näin. kaikki mun lempi archivet on kohta poissa. pitää alottaa uus, jos toi ei tosta enää nouse.

niin tyhmä riita; ei mitään syytä.

hey, teacher! leave them kids alone! all in all, you're just another brick in the wall!!

we don't need no education! we don't need no thought control! no dark sarcasm in the classroom! teachers, leave them kids alone!

HEY TEACHER, LEAVE THOSE KIDS ALONE!!! ALL IN ALL, YOU'RE JUST ANOTHER BRICK IN THE WALL!!!!

*joraa* XD



....ja ei tuu Snape mieleen, ei olleskaa.

menkat sais aina välillä mennä helvettiin. ilman mua. ja eihän näitä ollukkaan kolmeen kuukauteen, kai, mutta nyt on senkin edestä. pillerit sais alkaa toimimaan kanssa. joo. auts.

>_> prkl.

on alkanu hiljalleen tuntua siltä, että olen ihan oikeasti aika paska ihminen. en tiedä miksi sanon sen aina muille; voisi jotain muuria yrittää pitää pystyssä, edes. toisaalta, en tiedä miten ja miks mulla on vielä niin high hopesit, vaikka aina menee vituilleen. jotain sairaalloista, masokistista optimismia, tai jotain, ehkä? en tiedä. asia on joka tapauksessa sillä lailla, että 80% ajatuksista on itsekeskeisiä, jotenki muhun liittyviä, ja en osaa tehdä asialle mitään. enkä tiedä, että pitäiskö sille edes tehdä jotain. ei mitään hajua siitä kuinka itsekeskeisiä ihmiset normaalisti on (koska normaalit ihmiset ei puhu salaisuuksistaan tai totuuksistaan, normaalit ihmiset välttelee ja leikkii, että kaikki on kunnossa, everything is under control, ja täten asiat kai ainakin paranee myös. ei, että en itse välttelis tai jotain, mutta oon tosi paska tunnemuurien ja suojaavien valheitten kanssa), mutta oon ehkä mahdollisesti noin kymmenen kertaa itsekeskeisempi kuin normaalit ihmiset. mutta, pointti onkin just se, että normaalit ihmiset omistaa normaalit suojat ja haluaa samanlaisia suojia muissa (itseasiassa, mäkin varmaan haluun enimmäkseen. en mäkään jaksas kattoa omaa vollotustani, jos en olis minä itse, omassa kehossani ja itselleni jollain perverssillä, tai kenties ihan normaalilla tavalla, niin hyvin rakas), joten niitten ei tarvitse miettiä päivät pitkät sitä, että kuikakohan ihmiset nyt reagoi jos teen näin tai noin, tai reagoiko ne ollenkaan (yleensä ei), ja vihaakohan ne nyt mua, ja oonko ihan tyhmän kuulonen, ja kauheeta miten koko maaailma vihaa mua, mä varsinkin. kaikki varmaan miettii sellasta joskus, mutta sen ei pitäis olla ympäri-vuorokautista. ja mä en osaa pitää suutani kiinni, alkaa ahdistaa jos en kerro kaikkea, koska mitä jos joku SITTENKI välittäs, ja mulla olis mahdollisuus johonki hienoon, mutta sitten sanoiskaan. nii pitää nyt kertoa. pitää antaa kaikille mahdollisuus nähdä kuinka säälittävä on, mutta toisaalta, ei tiedä, että olenko säälittävä omasta mielestä, vai muitten. tiedän, ettei sillä ole väliä mitä muut ajattelee, muttakun sillä on niin helvetisti väliä silti. koska en osaa elää tyhjiössä vaikka tekiskin mieli, ja olis kiva ajatella etten tarvitse ketään muuta. muttakun tarvitsen. ja vaikkei se tarkota, että olen sitten orja niille mielipiteellisille, niin siihen tulee kummiskin semmoinen vivahde. ja mä en ole ainoa masentunut ja itseään säälivä ja vihaava (ei täysin, mutta osin. tai ehkä vihaan muita?), niin silti tuntuu että olen ainoa jolle kukaan ei keksi mitään sanottavaa. tai sanotaanhan sitä, vanhemmat on, ja terapeutti joka on...robootti, periaatteessa, ja ystävä, tai kaverit, sillon kun niitä on. mutten muista mitään sanomisia, viimeisiltä ainakaan, ja ei kai niitten tarvitsekkaan, ja se on oma vika kai muutenkin. paitsi en nyt sanois ihan niinkään. kuka helvetti valitsis tämmösen paskan olemuksen? vaikka olenkin siihen kovin rakastunut....silti. jotain olen tehnyt joka saa ihmiset välinpitämättömiksi, tai vaitinaisiksi, kun taas seuraava henkilö saattaisi valittaa sama asiaa ja saisi 235 kommenttia, toivoen parempaa oloa, ja vakuutuksia siitä että kaikki kääntyy parhain päin. en kai voi oikein tuomita sitä, kun en ole...jotain. mutta silti alkaa ihmetyttää että miten voin erota niin hirveästi jostain toisesta? vai onko kyse maineesta, ja faniudesta?

en tiedä. masentaa vaan, ja koskee niin helvetisti välillä. mutta mitä mä nyt tässä valittamaan. sehän se pointti olikin, eikö? en muista enää.

Sain lukioaikani ensimmäisen 9:n enkusta. Olin aika pettynyt noin viiden minuutin ajan. Kuhan se ei tästä huonone, niin se on ihan ok. Kuulostan hikeltä, mutta enkku on vissiin semmoinen hikettävä aine. :D

Kortteja tehrään. Ei ollu tarkotus käyttää ku ehkä 5min per kortti, mut nyt oon käyttäny 30+ minuuttia jokaiseen korttiin (3). Kaksi vielä jäljellä, ja sit pitääkin alkaa tehä tavallisia kortteja. En tiedä ostanko vai teenkö tälleen miten nyt. Mutta joo.

The Strokesien Juice Box video on ns. rakkautta. <3

Huomenna synttärit, jee. Ja baari näyttäs olevan DTM, after all.

Terapeutit on kyllä niin, niin...vaikeita. Ja outoja. Ja masentavia. Mutta se varmaan kuuluu työkuvaan.

Ramasee -_-

Miettii vaa joskus, että olisiko mitenkään mahdollista olla edes yksi päivä ilman, että tekee mieli huutaa ja tappaa? Alkaa nimittäin väsyttää tämä.