Artturi pääsi eilen pesuun ja aamulla nyhdin siitä tajuttoman kasan irtokarvaa, nyt se on pehmonen ja tuoksuu hyvälle.
Ihan siis siksi kun se eilen kurasia polkuja golf-kentältä oikoen pikkasen paineli rusakon perässä ja oli erittäin mutanen, ajattelin sit tehdä sen mikä ollut mielessä pitemmän aikaa..
Levihomma edistyy, ilmeisesti pikkufiiu lähtee matkaan mukaan (näin ainakin velikulta oli eteenpäin lupaillut). Eipä siinä mitään, kannattaahan se ajella kun kerran kunnossa on.
Hassuja vaan ne muutkin jutut mitä pojat päästelee suustaan pienessä nosteessa. . .
Ja kuukauden sanat on melkeen, oisin ja jos.
Mutta eip tässä enää montaa viikkoa ole aikaa, tarttis ostaa kameraan uutta muistikorttia jne..
Varmasti jää viime hetkelle ja hoppunen tulee, niinhän se aina.