IRC-Galleria

Kuten otsikosta näkyy, tämä teksti on jatko-osa aiemmin julkaistulle tekstille (voit scrollata alaspäin, jos haluat lukea 1.osan.)

Heikko oloni jatkui ja aloin jo tuntea kaulalla painetta ja nielemisvaikeuksia. Minulla oli maanantaina jälleen lääkärin tapaaminen Tikkurilan terveysasemalla. Tällä kertaa kyseessä oli ihan akuuttiaikana varattu aika eli ei päivystystapaaminen. Nämä ajat terveysasemilla tarkoittavat noin viittätoista minuuttia.

Lääkäri oli ehtinyt tutkia taustojani ja hoitohistoriaani. (Niin hän ainakin itse sanoi.) Kerrataanpa tähän. Toistuvat virtsatietulehdukset, fysioterapeutilla tutkittu ajoittain kipeä notkoselkä, jollakin tavalla heikentynyt immuniteetti, koska herpesinfektiot olivat pompanneet esiin, kuukautishäiriöt, joihin Jorvin lääkäri oli syksyllä tiuskaissut: ”Miksi te sitten olette täällä, jos teillä kerran on aina ollut kuukautishäiriöitä?” (Tuolloin kohtu oli kyllä ultrattu ja limakalvoilta otettu näytteitä, mutta sain myöhemmin kuulla toiselta lääkäriltä, että kuvatkin olisi voitu ottaa isompina. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että löytyneet munasarjakystat tulisi seurata loppuun, että puhkeavatko vai eivät.)
”Niin, miksi?” Tikkurilan lääkäri sanoi mietteliäästi ja katseli ruutua.
Hän kokeili kilpirauhastani käsillä ja pyysi minua nielaisemaan. Ei onnistunut, kun hänellä oli jokin tietty ote kaulastani.
”Hmm, saattaapa olla suurentunut tosiaan. Laitetaan lähete ultraääneen.”
Lisäksi hän määräsi joitakin verikokeita, joissa en pysy enää edes kärryillä. Edelleen hän väitti minulle, että Peijaksessa otetut arvot olivat kunnossa, mutta kuulemma jotakin puuttui.
Kysyin, tarvitsisinko jodilisän ruokavaliooni.
”Ei. Älä tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä.”
Hätiköityjä? Kuukautiseni olivat olleet epäsäännölliset teini-iästä asti. Nyt olen 36-vuotias. Kierto oli vaihtunut ylipitkästä (n. 30-40 päivää) välillä jatkuvasti vuotavaan kohtuun. Lisäksi minulla oli ollut omituista hiustenlähtöä jo teini-iässä. Parikymppisenä puolestaan kuukautiset olivat kokonaan jääneet pois puoleksi vuodeksi ”ilman syytä” ja painoni noussut yhtäkkiä 15 kiloa – masennusjaksoista puhumattakaan.
(”Kyllä minä kuule haen sen jodilisän”, sanoin ajatuksissani hänelle.)
Menin laboratorioon ja verikokeet otettiin. Sainpa taas annettua pari purkkia todennäköisesti liian tyroksiinin saastuttamaa verta pois. Heh, kuten intiaanit aikoinaan toisiaan hoitivat: pahaa verta pois.
Samalla varasin myös ajan ultraääneen. Sain sen ensi viikon perjantaille.

Koska tämä on aiheuttanut jonkinmoisen ”somehöyryn”, aloin saada paljon ohjeita muilta ihmisiltä ja moni alkoi kertoa kilpirauhasongelmistaan. Erään ystäväni äiti on fysioterapeutti ja hänellä on myös asiantuntemusta luontaistuotteiden suhteen. Hän sanoi minulle, että: ”Kilpirauhanen ei konstaile ilman jodinpuutosta.” Siksi hain merilevävalmistetta.
Tässä jodiasiassa minua askarruttaa pari kysymystä ja voitte olla varmoja, että selvitän ne.
1) Miksi suurtalouskeittiöt (esim. työpaikkaruokalat ja valmisruokien valmistajat) ovat vähentäneet jodipitoisen suolan käyttöä, jos kerran struuma oli kansantauti Suomessa 50-luvulla?
2) Miksi luontaistuotekaupan myyjä jäykistyi, kun kysyin jodilisää, eikä hän uskaltanut suositella mitään erityistä tuotetta, vaan osoitti vain purkkeja?

Nämä seuraavat ohjeet pohjautuvat täysin omaan kokemukseeni ja muiden ihmisten kokemukseen. Niitä ei ole vahvistettu virallisesti missään, enkä ole lääkäri. Ne ovat keräämiäni itsehoitovinkkejä, jos satut joutumaan samanlaiseen pyöritykseen, kuin minä tai esim. tämä ihminen https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/06/29/jonossa-ollaan-eika-kukaan-tieda-mitaan/
(järkyttävää luettavaa)

Lainaan tähän ET-lehden artikkelia:
Tutkimuspäällikkö Iris Erlund, THL:
”Jodin päivittäinen saantisuositus aikuisille on 150 mikrogrammaa. Tämän määrän saa, jos noudattaa ravitsemussuosituksia. Niiden mukaan kannattaa nauttia vähärasvaisia nestemäisiä maitotuotteita 5-6 dl päivässä ja pari palaa juustoa. Näistä saadaan jo vähän yli puolet jodin saantisuosituksesta. Loput täyttyy, jos syö kalaa 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi kananmunia. Jos käytetystä suolasta jodioitua on kaksi grammaa päivässä, saadaan jo 50 mikrogrammaa jodia.”
(http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/asiantuntijan-ohjeet-nain-varmistat-riittavan-jodin-saannin)
Tämän luettuani, heräsi välittömästi kysymys: ”Kuinka moni ehtii syödä näin terveellisesti?” Monihan syö työpaikkaruokalassa, mitä nyt tarjolla sattuu olemaan ja kotiin päästyään valmisruokaa, jos ei ehdi tekemään ruokaa. Jos kerran suurtalouskeittiöt ovat vähentäneet jodin käyttöä, niin mitähän meidän jodiarvoillemme on tapahtumassa?

Betasalpaajien käytöstä kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttaman sydämen kohonneen sykkeen hoidossa ollaan eri mielisiä. Emconcor –nimisen betasalpaajan tuoteselosteessa lukee, ettei sitä tulisi käyttää kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa.

Korjaus 10.5. klo 23.41:
Ko. lääkkeen kannattajat huomauttivat minulle, että tuoteselosteessa lukee: "Ole erityisen varovainen Emconcor comp -tablettien suhteen, jos sinulla on tai on ollut kilpirauhasen liikatoiminta" (sekä 11 muuta ole erityisen varovainen -luokkaan kuuluvaa varoitusta)

Itse otin ko.valmistetta, koska kaksi kunnallista lääkäriä sanoi minulle, että betasalpaajat voivat auttaa. (Sitä suositellaan todennäköisesti muutenkin, koska luullaan, että olet hullu tai vähintäänkin loppuunpalanut tai paniikkihäiriöinen).
Otin puolikkaan tabletin kahtena iltana ja aamuna. Sen toisen päivän aamuna heräsin vasen käsi sormiin asti kipeänä ja oikea jalka täysin puutuneena. Lopetin betasalpaajan käytön välittömästi.
En ollut niitä muutenkaan syönyt, kun niitä aikoinaan minulle määrättiin rytmihäiriöiden takia. Olen sitä mieltä, että rytmihäiriöihin auttaa liikunta. Kaksi kertaa viikossa aerobista liikuntaa on ihan hyvä määrä ja sen lisäksi vielä yleisesti suositellaan reipasta liikuntaa (esim työmatka polkupyörällä) puolisen tuntia päivässä.
Liikunta ylipäätään auttaa hyvin moneen vaivaan. On paljon ns. ”turhiakin” lääkärissä käyntejä, jotka voitaisiin kaikki hoitaa liikuntaa lisäämällä. Itseäni esim. vaivasivat aikoinaan nivelkivut, mutta ne helpottivat heti, kun aloin liikkua enemmän.

Tyroksiini on niin sanotusti ”kovaa kamaa”. Toiset sanovat sen olevan aminohappo. Kun kilpirauhanen erittää sitä liikaa, voivat kivut äityä melkoisiksi. Kivuista voit lukea lisää tämän ihmisen kokemuksen kautta: https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/06/29/jonossa-ollaan-eika-kukaan-tieda-mitaan/
Kilpirauhasen liikatoiminnasta seuraavaa vatsan löysyyttä voi helpottaa suola-sokeriliuoksella, kuten esim. ns. turistiripuliakin. Jos sinun on vaikea niellä suolaa, laita vaikkapa hienonnettua merisuolaa tyhjennetyn kapselin (esim. maitohappobakteerit) sisään ja nielaise se kokonaisena. Sokerin voit liuottaa veteen. Suolan sanotaan myös sitovan nestettä kudoksiin, joten se voi helpottaa nestehukasta aiheutuvia lihaskramppeja, jotka voivat olla hyvin kivuliaita. (Itse olen kärsinyt pohjelihaskrampeista jo parisen vuotta.)
Huomaa suolan käytössä, että älä ylitä jodin saanti –arvoja. Laske itse tarvittavan jodin määrä ravintosuosituksista ja käyttämäsi jodipitoisen tai jodittoman suolan määrästä.
Jos vatsasi on muutenkin löysä aina aamuisin, voit miettiä, oletko kärsinyt kilpirauhasen liikatoiminnasta öisin.

Kilpirauhasen toiminnan heittely syö myös rautavarastoja. Tässä on lisää tietoa raudasta: https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/12/27/raudanpuuteanemia-ja-kilpirauhanen/
Hemoglobiiniarvot tipahtavat vasta, kun varastot on käytetty. Niiden pysyminen viitteissä (itselläni oli kuulemma jotain 130 ambulanssipäivänä), ei kerro koko totuutta. Olettaisin rauta-arvojen nyt laskeneen, kun minulla on ollut viikon verran liikatoiminnan oireita. Myös ajoittainen huimaus kertoo siitä ja olenkin menossa hakemaan rautatabletteja apteekista. Myös luontaistuotekauppiaat tietävät rautapitoisista tuotteista (esim. nokkonen) enemmän. Niitä kysyessäsi he eivät varmaankaan jäykisty.

Jodin puutos, joka lopulta voi sairastuttaa kilpirauhasen, on tila, johon tottuu pikkuhiljaa. Masennustakaan (voi liittyä kilpirauhasen vajaatoimintaan) ei niinkään huomaa, jos se on ollut luonnollinen tila monta vuotta. Liikatoimintaan sairastuneet puolestaan saattavat tottua ärtyneisyyteen ja tykyttelykohtauksiin.
Kilpirauhasongelmat ovat hyvin tavallisia ja niitä tuntuu olevan vähän yhdellä, jos toisella. Moni sairastaa myös kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa tietämättään. On myös hyvin tavallista, että he ovat saaneet täysin asiatonta kohtelua lääkärillä käydessään; niin yksityisellä, kuin julkisellakin puolella. Tähän ei siis välttämättä vaikuta se, oletko työterveyshuollon piirissä vai et (minä en).
Kilpirauhasvaivat eivät ole Käypä-hoitosuosituksien (kansan kielellä lääkärien toimintaohjeiden) piirissä. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi potilaiden kokemukset lääkäreistä ovat niin paljon toisistaan poikkeavia ja keskenään ristiriitaisia. Kilpirauhasliitto on yrittänyt saada niitä Käypä-hoitosuosituksiin monta vuotta.

Itselläni kaulalla oleva enemmän sisäänpäin pullistunut patti tuntuu olevan hieman pienentynyt, kun aloitin nämä itsehoito -ohjeet ja lisäksi teen myös meditatiivista itsehoitoa. Lihassärky on hieman helpottanut; samoin tykyttely. Saan jo nukutuksi. Silmäoireet ovat myös hieman helpottaneet.

Tämän voitte ainoastaan käyttää tai jättää käyttämättä yhden ystävän ohjeena. Jos puhutte kilpirauhasongelmista lääkäreille, on hyvin todennäköistä, että teidät ohjataan mielenterveys –puolelle hoitoon, koska kilpirauhasarvot vaihtelevat suuresti. Ne eivät läheskään aina näytä mitenkään huonoilta, jos esim. liikatoiminta on juuri vaihtumassa vajaatoimintaan. Vaihtelu on täysin yksilöllistä ja riippuu kellon ajastakin.
Kilpirauhasongelmaa ei voi ymmärtää kukaan muu, kuin sellainen, joka sen on itse kokenut tai nähnyt läheisellään, jota pitää muutoin täysin terveenä. Tässäkin tapauksessa on mahdollista, että läheisesi pitää sinua loppuun palaneena tai seonneena. Luota siis vain omaan intuitioosi siitä, tarvitsetko ravintolisää vai et.

Tulin siihen tulokseen, etten aio raportoida hoitovirheistä. Lääkärit ja hoitajat tekevät kiireessä parhaansa.
HUS:n sivuilla on kuulemma jokin lomake, josta voi lähettää lääkäreille palautetta.
Se, tarvitaanko Suomeen vapaaehtoispalvelua sairaaloihin jakamaan niitä huopia ja näkkileipiä, on asia erikseen.