IRC-Galleria

mooni1980

mooni1980

Kirjailija, kolumnisti, blogisti, tubettaja ja vapaa mediatoimittaja.

Selaa blogimerkintöjä

Vuosikooste 2019Sunnuntai 24.11.2019 11:27

Huomasin, ettei sivua tarvitse paljoakaan scrollata alaspäin, kun päädytään jo edelliseen vuosikoosteeseen. Kirjoittaminen tänne galtsupäiväkirjaan, niin nostalgista kuin se onkin, on vähentynyt viime vuosina. Osasyy on se, että kirjoitan myös työkseni, jolloin vapaa-ajan kirjoittaminen on jäänyt hiukan vähemmälle. Lisäksi olen kirjoittanut myös Uusi-Suomeen omia ajatuksiani yhteiskunnallisista asioista.
Mutta nyt hyvät lukijani, tämän vuoden lähestyessä loppuaan, haluan kiittää teitä kuluneesta vuodesta ja kirjoittaa tiivistelmän myös tästä vuodesta. Tässä se tulee:

Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut elämässäni suurten muutoksien vuosi. Se on sisältänyt kaksi muuttoa ja yhden työpaikan vaihdoksen.
Takana on myös erittäin paljon voimiani vienyt ihmissuhde ja olen lukuisia kertoja kysynyt itseltäni, miten minä vannoutunut sinkku saatoin tehdä sellaisen "emämokan", että siihen suhteeseen rupesin?
Koko parisuhde –konseptin kyseenalaistaminen oli vakaumukseni ja se oli alkanut olla erikoisalaani. Olinhan asunut lapsen kanssa kahdestaan noin seitsemäisen vuotta ja sinä aikana minulla oli muutama satunnainen deitti ja kesäromanssi. Ei mitään sen vakavampaa.
Ja sitten tuli tämä yksi rakkaus, joka huumasi minut täysin. No huumaa kesti sen muutaman kuukauden verran, kunnes hän paljasti "todelliset karvansa", mutta tuossa vaiheessa olimme jo ehtineet muuttaa yhteen.
Itse asiassa nopeasti eteneminen hokemalla, "tykkään siitä, että arki alkaa nopeasti", olisi ollut yksi niistä asioista, jonka olisi pitänyt jo soittaa hälytyskelloja. Mutta minäpä luulin sitä rakkaudeksi... Todellisuudessa näissä tällaisissa tapauksissa se on omistamisen ja kontrolloimisen halua.
Luulin kohdanneeni sukulaissieluni ja vasta jälkikäteen huomasin, ettei mikään olisi voinut olla kauempana totuudesta. Hänen persoonassaan ei ollut mitään, mikä olisi ollut samankaltaista nykyisen minäni kanssa.
Onneksi rautainen elämänkokemukseni ja sisuni auttoivat minua irtautumaan nopeasti ja aloin pikimmiten etsiä uutta asuntoa, kun huomasin erehtyneeni pahemman kerran.
Iso kiitos ystävilleni, Tuulia-sisarelleni ja Paavo-serkulleni, jotka olivat apuna ja tukena. Ilman heitä olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.
Elämä jatkuu. Sen sijaan, että jäisin rypemään itsesääliin ja itseni syyttelyyn tästä "emämokasta", voin ajatella positiivisesti.
Kuten armeijan pojatkin sanovat tj:n ollessa nolla: "Ohi on".

Lisäksi voin tietoisesti keskittää huomioni positiivisiin asioihin. Oli muutama sellainen asia, jotka opin häneltä. Ne liittyvät arkiseen elämään ja sopivat kyllä ihan hyvin ohjenuoraksi.
Opin häneltä myös yhden hyvin olennaisen asian, jota olin vaatinut itseltäni useamman vuoden ja sitä en aio enää koskaan tehdä.
Tiedän myös, ettei minun, eikä kenenkään muunkaan, tarvitse vaatia sitä itseltään. Se liittyy tietynlaiseen miellyttämisen haluun henkilökohtaisessa elämässäni ja sitä en aio tässä enempää avata. Mutta se oli tärkein asia, jonka häneltä opin ja siitä olen kiitollinen.

Iso muutos on tänä vuonna ollut myös työpaikan vaihdos. Se tapahtui niin odottamattomasti, että olen vieläkin ällikällä lyöty, vaikka olen ollut nykyisessä työpaikassani huhtikuun alusta asti.
Suuri vaikutus tähän oli ihanalla ja sydämellisellä Pekka Hyysalolla. #fightback.
Katsoin jokunen vuosi sitten TV-haastattelun, jossa hän totesi: "Ymmärsin, että voin joko jäädä rypemään itsesääliin tai sitten tehdä joka päivä parhaani sen eteen että unelmani toteutuisi".
Tämä lause jäi mieleeni ja sen avulla laitoin eteenpäin useita työhakemuksia, joista se yksi johti unelmani toteutumiseen.

Monet tietävät, että olen toiminut media-alalla usealla eri sektorilla – myös tekniikan puolella. Mutta se, mitä olen nuoresta asti janonnut on toimittaminen. Siihen en vain nuorempana kyennyt, kun elämäntilanteeni oli kuormittavampi ja Egypti oli tietyllä tapaa jättänyt jälkensä minuun (näistä asioista enemmän kirjoissani).
Kuinka ollakaan, kävi niin, että sain lopulta haluamani. Ihan pelkällä sinnikyydellä ja asenteella. Fight back.

Onnittelen kyyneleet silmissä itseäni vieläkin siitä, että kaiken tuon yllä mainitsemani ihmissuhteen mylleryksen ja muuttojen keskellä pystyin sopeutumaan uuteen työpaikkaan ja rakentamaan uraani siihen suuntaan, mihin halusin sen menevän.
Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu itsekehu, mutta minä olen vahva ja rohkea nainen. Sanokoon tai ajatelkoon kuka mitä hyvänsä.

Näihin sanoihin päätän tämän vuosikoosteen 2019. Joulu tulla jolkottaa ja eiköhän ensilumikin pian sada. Jospa se toisi vähän valkeutta tähän pimeyteen. Ja kukin voi omassa mielessään napsauttaa oman sisäisen positiivisuutensa valon päälle :)

P.S. hyviä reissuja mahtui tähänkin vuoteen: Roskilde, Wacken, Irlanti. Uudenvuoden aattona vielä Köpikseen Tanskis –kamuja moikkaan. (Damn me ja mun hiilijalanjälki... mutta paikkaan sitä muilla ympäristöteoilla...)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.