IRC-Galleria

Miten voisinkaan tarpeeksi kiittää??

Sä nostit mut jaloilleen, juuri silloin kun ajattelin ettei kukaan sitä enää tee, teitä ei ole olemassakaan...

Pienen pyynnön lähetin, ja vastauksen sain nopeammin kuin edes osasin toivoa....
Siinä sä olit, ihan niinkuin kuka tahansa, mutta ei kuitenkaan, kohtalonoikkujako?? Kuka tietää..

Hiljaa olemalla, hyväksymällä, sä teit sen, mitä et varmasti edes itse tajua.
Rehellisesti kertomalla asiat, toiveet, puhuit mulle, kuitenkin arvostaen mua.. Kun sunlaisia ihmisiä olis enemmän, olis maailman asiat paljon paremmin...

En varmaan koskaan unohda niitä käsiä jotka hiljaa silitti mut uneen, parhaimpaan pitkään aikaan.. Vihdoin sain olla pieni ja tuntea silti olevani turvassa...

Sä osasit kuunnella sitä hiljaisuutta, ymmärsit ilman sanojakin..

Silti puhuttiin paljon, pieneen aikaan mahtui paljon sanoja, paljon hiljaisuutta, paljon lämpöä, kaikkea sitä mikä on puuttunut... Sä et kyselly, et ahdistanu mua nurkkaan..

Niin paljon annoit lohtua, apua tähän elämäntilanteeseen, vaatimatta kuitenkaan multa mitään..

En halua rikkoa tätä kuplaa koskaan, siksi lähdin vaikka olis pitänyt jäädä, tiedän menettäväni paljon, sä oot arvokas mulle aina... Anna mun pitää tää illuusio jostain paremmasta...

Jos me vielä kohtaamme, tiedän mihin se johtaa, silloin se ei ole enää meidän käsissä.. Tää on kuitenkin niin iso paikka, että tuskin ihan sattumalta osutaan vastakkain, jos kuitenkin niin...
Ehkä olen silloin valmis ottamaan sut mun elämään jollain tavalla.. Ainakin toivon näin..

Siihen asti vain kiitän sua siitä mitä olet mulle nyt <3