IRC-Galleria

Kaikki mitä mä annoin... Niin paljon turhaa, hukkaan heitettyä aikaa, tyhjiä lupauksia, niin paljon menetin, kaikki ihan turhaan. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta, sen huomaa kun ei enää tunne mitään... Kaikki mitä sanot, on turhaa, kaikki mitä teet on tyhjää.....

KAIKKI SE MITÄ ME JOSKUS VALITTIIN...... HUOMENNA... TAAS HUOMENNA... OLEN SURULLINEN!!!

Minä en itke, minä en itke, minä en itke!!! Vihaan itseäni jos itken, siksi en tee sitä!!

Minä tahdon samaa, Luoja tietäköön, minä haluan tätä, mutta se ei voi onnistua.
En näe miten se onnistuisi....

En pysty sanomaan sitä, se ei tule äänenä kuuluville...

Jos sanoisin, antaisiko hän minulle anteeksi?? Jos hän antaisi, auttaisiko se minua antamaan anteeksi itselleni???

Jos minä pystyisin jotenkin kertomaan sen, voisiko meillä olla mahdollisuus???

Pelkään koskea, iho kuin lasia.. menneisyys... tulevaisuus siinä on yhtälö jota en uskalla purkaa...

Pelkkää kylmää, sitä mä tarjoan... olen rikki kuin lasi lyöty raudalla...

Nyt mietin miks mä meen, tuska sisällä... huone täynnä kylmää kun et oo luonani.. silti mä lähdin... koitan yksin haavani parantaa...

On niin hyvä olla piilossa kaikelta.. turvassa, kenenkään ulottumattomissa, tai niin mä ainaki väitän.. Se on mun suojakeino, kerron sulle, mutta on sun asias mitä sä kuulet...

Särkyvää tää kaikki on kuitenkin... Mä oon vaan lasia jonka läpi ei kukaan nää...

Mä katson kuolemaa silmiin, pyydän vielä pienen hetken, silti muistan aina sen hetken jolloin alkoi loppuelämäni lähtölaskenta... Kohtalo on se joka vaikuttaa...

Kuka ymmärtää ne muutamat lauseet jotka maailmaan jäävät???

Nyt on vain ranta hiljainen, uusi aamu... mistä löydän mä sen voiman joka.....

Vielä yöllä katsoin silmiin niin rakkaisiin, asuu hiljaisuus mun huoneessain....