IRC-Galleria

Seuraava puhelin hajalla. Voi vittu. Ei mitään rajaa taas. No, tänään on teoriassa viimenen torstain työpäivä, ens viikolla näen jo torstain salkkarit! :) Tiistain työt jatkuu vielä muutaman viikon. Ja parin viikon päästä on joulujuhla, mistä saa kanssa palkan. Kätevää.
Voi elämän kevät. Puhelimen hajoamisessa on tietysti yks hyvä puoli: En voi pitää yhteyttä niihin ihmisiin, joihin oikeasti tahtoisinkin pitää yhteyttä, mutta joihin yhteyden pitämisestä olisi vaan haittaa. Ja surua. Toisaalta näin.
Tahtoisin sanoa pari valittua asiaa joillekin ihmisille. Mutta en sano. Koska he eivät tahdo niitä kuulla, eikä heitä vois vähempää kiinnostaa. Tunnenpa olevani välitetty. En jaksa enää kuunnella yhden sanan vastauksia tärkeisiin kysymyksiin ja tarkoin mietittyihin lauseisiin. Se ei vaan ole reilua. Mutta en osaa silti sanoa "hei hei, parempi ettei nähdä enää". Tai "ei pidetä enää yhteyttä". Itseäni siinä enemmän satuttaisin, sillä kuten todettua, he eivät välitä.

Näin. Ehkä keitän vaan teetä ja leikin onnellista. Niinhän se menee.