IRC-Galleria

Varokaa pandoja!

Heräsin aamulla siihen, kun lääkäri soitti että pitää lähteä lisätesteihin, tulehdusarvot ihan liian korkeella. Menin lääkäriin, josta sain lähetteen Taysiin, jossa mua tökittiin vielä vähän lisää neuloilla. Sain antibiootteja ja kolmiolääkkeitä ja kipulääkkeitä. Piikillä pistettiin vielä vähän lisää antibiootteja lihakseen. Pääsin hetkeks käymään koneella, tässä tulos. Nyt takaisin lepäämään, jos sitä vaikka paranis.

Niin, toissayönä Yoshi opetteli kiipeämään parvisänkyyn. Tosin ei tikkaita pitkin niin kuin muut kissat, vaan pitkin tukipylvästä. Ja siitä vasta lähteekin sellanen meteli ettei mitään rajaa. Näin, tämän tahdoin jakaa. :)

Koko yön vaan pyöriny kylmänväreissäni ja hirveessä päänsäryssä. Aamulla 38,9 kuumetta. Se selittää varmaan kaiken. Päänsärky jatkuu edelleen, enempää lääkkeitä en uskalla ottaa. Jos vaikka koittais nukkua vielä hetken, auttaiskohan se..? Huomenna pitäis mennä töihin, tällä ololla se ainakin tulee olemaan pirun vaikeaa. Viimesen kolmen yön aikana on tullut siis nukuttua yhteensä kymmenisen tuntia. Ei hyvä...

Onnellisuuspuuska. Hetken kestävä ylitsepääsemätön euforia.
Niin paljon muistoja lähellä sydäntä. <3

"Tavallaan jokainen on surullinen"... Tuota kuunneltiin eilen töissä muun muassa. Ja Timo Rautiaista ja DeepGlancea ja sitten jotain iskelmälaulajaa, jonka nimeä en enää muista. Pidettiin kerholaisille levyraati, juotiin kahvia ja glögiä ja syötiin pipareita. Sain taas kauniit punaiset assault-jäljet käsivarsiini kun yksi kerholainen kävi päälle. Onneks vain yksi niistä on sellanen. Yhdeltä naapurikerholaiselta sain miljoonasti halauksia ja poskipusuja viimesen kerhokerran kunniaks (ja ihan muutenkin). Se kuulemma rakastaa mua. *punastus*

Masennus jatkuu. Ehkä vielä joku päivä pystyn luottamaan kauniisiin sanoihin, varsinkin muutaman ihmisen sanomina. Tosin suunta on jo parempaan päin. Aiemmin olisin vain sanonut että "painu helvettiin" tai "valehtelet" ja marssinut pois. Nyt pystyn jo hymyilemään takaisin, vaikken niitä sanoja uskoisikaan.

Hartiat on jumissa. Nukun selkeesti huonossa asennossa, aina. Pitää mennä jonnekin uniterapeutille. :> Huippua.
Tänään pikkujouluihin!! Jos se vaikka piristäis, uskoisin. Varsinkin kun niin ihanien ihmisten kanssa pääsee lähtemään jonnekin niin ei voi olla huonolla tuulella. Tai no, ainakin yhden ihanan ihmisen. <3 Kiitos Saara kun oot siinä. <3

"Miksi rakkaus ei voi riittää, vaan siihen pitää ongelmia liittää? Sydän särkyy tässä pelissä, on niin vaikeeta poistua ja kiittää." Enemmän kuin totta. En vieläkään osaa poistua.

Seuraava puhelin hajalla. Voi vittu. Ei mitään rajaa taas. No, tänään on teoriassa viimenen torstain työpäivä, ens viikolla näen jo torstain salkkarit! :) Tiistain työt jatkuu vielä muutaman viikon. Ja parin viikon päästä on joulujuhla, mistä saa kanssa palkan. Kätevää.
Voi elämän kevät. Puhelimen hajoamisessa on tietysti yks hyvä puoli: En voi pitää yhteyttä niihin ihmisiin, joihin oikeasti tahtoisinkin pitää yhteyttä, mutta joihin yhteyden pitämisestä olisi vaan haittaa. Ja surua. Toisaalta näin.
Tahtoisin sanoa pari valittua asiaa joillekin ihmisille. Mutta en sano. Koska he eivät tahdo niitä kuulla, eikä heitä vois vähempää kiinnostaa. Tunnenpa olevani välitetty. En jaksa enää kuunnella yhden sanan vastauksia tärkeisiin kysymyksiin ja tarkoin mietittyihin lauseisiin. Se ei vaan ole reilua. Mutta en osaa silti sanoa "hei hei, parempi ettei nähdä enää". Tai "ei pidetä enää yhteyttä". Itseäni siinä enemmän satuttaisin, sillä kuten todettua, he eivät välitä.

Näin. Ehkä keitän vaan teetä ja leikin onnellista. Niinhän se menee.

Niitä tein tänään. Teen varmaan vielä lisääkin kun jaksan taas ajatella. Pitäis jaksaa laittaa asiat kuntoon, soitella miljoonaan paikkaan ja hoitaa kaikki rästiin jäänyt. Pitäis tiskata ja imuroida, käydä kaupassa, pestä pyykkiä... Ja ainut mitä tahtois tehdä on maata sängyssä kunnes tulee niin pimeetä että saa unta. Pitäis tehdä suunnitelmia seuraaville päiville että olis joku syy nousta ylös aamulla. Pitäis osata päästää irti vanhoista typeristä asioista jotka vaan satuttaa.

Poistumme kohti Citynestettä aamiaiselle, jotta voimme katsoa Tuttisoturin videolta, jotta voimme mennä Mäkkiin syömään, jotta pääsen töihin. Elämän kiertokulku. :)

Rikoin puhelimeni toissapäivänä. Tai siis se rikkoutu. Virtanappi lakkas yhtäkkiä toimimasta, just sopivasti kun puhelimesta loppu akku kesken puhelun. Eli siis koko rakkine ei menny enää edes päälle. Nyt on lainassa joku porukoiden testipuhelin, jei. =) Saan uuden sitten ens kuussa. Kaikki numerot siis katos, elikkä ei kannata kenenkään ihmetellä jos en pidä yhteyttä. :D
Hain tänään antibioottisteroidikortisoonimömmöä apteekista. Jos se vaikka auttais, ei tarttis lähteä enää uudestaan ravaamaan kalliilla lääkäreillä hakemassa sitä ja tätä ja tota antibioottia.
Nyt me keskustellaan salasuhteista ja pettämisestä. Pitää mennä.