IRC-Galleria

Illalla peiton alle nopsaa ja huomena ensimmäinen koulu päivä

Jeba jeba jee... Unirytmi päi peetä. Maanantaina alkais koulu. Nyt vain tuntuu koko ajan ettei mitään tapahdu.. Tulee yö, tulee aamu. Mutta yhä tunnen samanlailla.. Mikään ei muutu.. Kuu nousee taivaalle, yö kestää ikuisuuden, päivä hetken. Yksin. Keskellä suurta maailmankaikkeutta. Tyhjässä avaruudessa. Istumassa yhdellä planeetalla katsellen muita. Kuuta, tähtiä, ja kaikkea muuta ihmeellistä... Ehkä jossain joku muukin katselee samoja tähtiä kuin minä täällä.. Ehkä en ole ainoa. Tai sitten.. Yö vetää vain syvemmälle yksinäisyyteen... Saisi vain nukahtaa. Herätä uuteen aamuun.. Aurinko nousee ja pimeys pakenee.. Saapuu linnut, perhoset. Mutta en voi kuulla niiden laulua, en nähdä kirkkaita värejä. Päivät vain kuluvat.. Kesäiset päivät haihtuvat pois. Ilmat kylmenevät.. Mikään ei muutu. Lehdet tippuvat puista, syksy tuoksuu ilmassa. Katuvalot loistavat iltahämärässä. Onnelliset käsikädessä. Suljen silmäni, suljen kaiken.. Mikään ei muutu. Kynttilä palaa iltahämärässä.. Palaa hiljaa tuoden valoa pimeyteen. Ehkä olen vain kuin kynttilä.. Loppuun palanut.. Nyt on vain pimeys.. Syksy kaatuu, saapuu marraskuu. Kävelen ja tunnen raikkaan ilman keuhkoissani.. Tunnen kylmyyttä ulkopuolella mutta sisälläni palaa tuli.. Jäätyisin kai ellei näin olisi...Päivä päivältä Kaikki se mitä menetin, kaikki ne kauniit päivät valuivat ohitseni.. Vain koska olin olin jäätynyt sisältä. Puotan panssarini, herään ja tunnen kylmyyttä.


It's only lies that I'm living
It's only tears that I'm crying
It's only you that I'm losing
Guess I'm doing fine....


http://www.youtube.com/watch?v=als_-cTQALQ&ob=av2e

En koskaan uskaltanut puhua sulle. Ehkä haavan oisit tehnyt sormeen mulle. Tai laastarin sydämeeni laittanut. Kerran viestin sulle laitoin, viikon päätä seinään sen jälkeen pistin. Itseäni hereille kai nipistin. Mut en herännyt, yhä mielessäni pyörit en pois sua saanut, vain patteja päähäni. Monia öitä istuin yksinäni, sua miettien. Yritin unohtaa, mutta vielä öisin unissa sut kohtaan. Eilen tulit mua kadulla vastaan. Sydämeni hakkasi ja hakkasi multa melkein jalat alta. Jalkani nousi, mutta pidin kontrollin ja pysyin kuin pysyin maassa. Vietin hetken taivaassa. Kai silmäsi syypäät, mutta ei haittaa laisinkaan. sitten sekosin, vedin viikon viinaa, vedin viikon liimaa, kolmannesta en muista laisinkaan, nyt iltaisin tuosta pienestä ikkunasta ulos katselen ja sua ajattelen. Hoitajat ovat täällä mukavia, ne tuo mulle jäätelöä jos on erittäin kuuma päivä. Ei täällä huolen häivä. Nuo pienet pillerit saavat mut hymyilemään. Ja hetken taas pilviin käyn lentämään. On kaikki niin epä aitoa. Rasvatonta maitoa, joskus myös saan ja iltaisin teetä vihreää, ja on olo niin lempeää, mutta kaipaan lempeä. Kaipaan yhä sinua. Vaikken enää muista sinua. Muistan vain idean. Ehkä olen rakastunutkin vain ideaan rakkaudesta. Niin kummallista. Onko tää todellista. On hullujen huone outo paikka pääni kuin palikka, leego palikka. Joka joskus rikkoontuu ja sen voi kasata uudelleen.

Jos voisin menneet muuttaa, sen tekisin vuokses....

Where do I take this pain of mine
I run but it stays right by my side
So tear me open, pour me out
The things inside that scream and shout
And the pain still hates me, so hold me until it sleeps

Just like a curse, just like a stray
You feed it once and now it stays
How it stays

2-So tear me open, but beware
The things inside without a care
And the dirt still stains me
So wash me until I'm clean

1-It grips you solely, it stains you solely
It hates you solely, it holds you solely
Until it sleeps...

So tell me why you've choosen me
Don't want your grip, don't want your greed
Don't want it
Tear me open, make you gone, no more can you hurt anyone
And the fear still shakes me, so hold me until it sleeps

MEtallica - Until it Sleeps

Kaukaa kaikki näyttää niin tavalliselta... Auto joka hiljaa rullailee tietä pitkin ilta-aurinkoon... Mutta kun zoomaamme lähemmäs, astumme auton sisään, on kaikki toisin. Outoja muminoita, pakkoliikkeitä, hikivirtaa, syvää katatonista epätoivoa, aivan... Kaikki merkit viittaavaat sunnuntaihin.. Vaikeaa keskittymishäiriötä, muutenkin kaikki on niin sekavaa. Pienetkin asiat ärsyttävät, yksi epätavallinen ääni radiosta ja luulet itseäsi skitsofreenikoksi. Kaikki on pahan henkisen sekä fyysisen krapulan ansiota, luulet ettet koskaan selviä, aivot eivät tunnu välittävän käskyjä sormille, käsille.. Ehkä jonain samanlaisena sunnuntaina vain herää eikä pysty enää liikkumaan. Mitä helvettiä sitten tapahtuisi? Kuitenkin... Palataan ajassa taakse päin edelliseen iltaan josta kaikki alkoi.... Sateinen ilta... 80 volttinen taluviin. Yllättävä puhelu, jonkun naapuri seonnut, kuistilla toinen mies pelkää lastensa puolesta sylissään haulikko. Syys ilta pimenee.. Tunti rauhanturvaajana.. Sen jälkeen, disko. Musiikkia, tanssia ihmisiä, kaikkea mitä aivonsa pehmentänyt kahdella jalalla horjuva otus tarvitseekaan. Lattialla tanssii hullun raivolla joku outo hyypiö joka vain yhtäkkiä istahtaa pöytään ja hänen silmät sulkeutuu suu nousee hymyyn korviin asti ja suu päästää sanat taivaallista ja sen jälkeen tuo outo hyypiö vain nukahtaa 3minuutiksi, herää sekä jatkaa normaalisti keskustelua.. Outoa niin outoa.. Hyvin outoa miten kaikki voi aina kiteytyä niin lyhyeen iltaan. Niin paljon käsittämättömiä juttuja. ei jaksa kirjottaa edes, jote morjesta

http://www.youtube.com/watch?v=_H1dKwaA9lQ


Sun veresi virtaa mun suonissani
Sun äänesi kuuluu mun puheessani
Taivuin samaan suuntaan mihin olit taipunut
Vaivuin samaan huumaan mihin olit vaipunut

En taistele vastaan vaikka pitäisikin
Sillä ainoastaan häviäisin
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Musta aukko minut haukko hymyili kuu ukko suussaan tukko, ruoho tuppo, uiskenteli halki avaruuden upponalle jäi tähdenlennon alle, planeetat pyörivät tähtien kanssa hyörivät, vaimeana humisi sävel avaruuden loputtoman suuren ihmiselle tuntemattoman ulottuvuuden, räjähti galaksit vinkui halki katujen new yorkin taksit, heräsin manhattanilta kädessäni olut... Taisin kiertää kaikki polut, päädyin tänne päätyyn, tuli muutoksia siviilisäätyyn, vaimo lähti, kissa koiralle ärähti, koira hölmistyi ja eksyi, nyt sateessa ulvoo, ei löydä tietä kotia jotain rotia, rottia kiipeilee pitkin viemäreitä, tyhjennetty ämpäreitä, kaipaan himaan, peiton alle, turvaan paikkaan paremmalle, siellä sinä odotat ikkunassa minulle huiskutat, onkin kädessäsi kirves, juoksee perässäni ilves, tuo petoverenhimoinen niin janoinen, kuin minäkin tuona synkkänä yönä, itsetuho työnä, tahtoo koneet pysättää, valto sammuttaa, ajan seisauttaa, tajunnan kadottaa, vain iloa ja hymyä jossain syvällä loistaa valoa, katson pellon reunalla palavaa taloa, se kaikki on tuhottu, tähänkö minut on luotu, kaikki mitä suotu pois annetaan, lopulta arkussa toiseen maailmaan kannetaan, mullan alle, ehkä siellä elämä maistuu paremmalle, kuuluu ääntä, joku arkkuun koputtaa, avaan kannen, näen Jannen, tuon vanhan kaiman, syömme yhdessä Pertun haiman, aivan, olemme siis zombeja, yhdessä ympäri katuja astelemme, hieman horjuen. vielä kuolleen oluen, tuon viininpunaisen niin punaisen, verisen tuopin juomme, ja kauhua tähän maailmaan tuomme, jahtaamme nyt jokaista, jokaista elävää, kahdella jalalla kulkevaa, on yö niin tumma, mieleni kumma, tekee vain mieleni repiä ja raadella ja pohjaton vatsa täyttää, mustalta maailman tulevaisuus näyttää, herään sätkien, hiki otsaltani valuu, ei käy edes mielessäni takaisin paluu, tuohon uneen hirveään, viereesi jään, on mulla yhä vaimo, ja sekopäisenä juo tuo naapurin Aimo, silitän hiuksiasi, on kaikki niinkuin ennenkin, on elämä kaunis, onneksi tiedän nyt senkin, sinä senkin. Paha uni.

Auttakaa mut pois tästä tuhansien alkoholistien maasta. Kaikki vaan ryyppää ryyppää ryyppää, eikä kukaan tiedä kuka on syyppää syy ehkä päässä? Viikonloppuna si

Yksinäinen kesä... Hmm ehkä joskus syksyn loputtua havahdun todellisuuteen jostain lattialta seasta pullojen ja lääkepurkkien ja tanssin pihalla ilman paitaa kanssa tuhansien pienten urkkien.. Tai sitten en... Elämäni raskain painavin kesä. Ehkä intti haavoitti minua niin syvästi ja nyt olen "sotaveteraani" ja kieriskelen traumoissa ja hukun itsesääliin. Mutta vitut. Tuulet ovat vaihtaneet suuntaansa... Hetken jo luulin että sekoan tänne taloon.. Päivät tuntuivat pitenevän ja pitenevän ja noi valkoiset seinät heijastivat katsettani ja saivat sen kimpoilemaan ympäri seiniä josta syntyi tavallaan noidankehä josta oli helvetin vaikea irrottautua. Mikä vitun noidankehä :DDD Tää viimeiset puolivuotta oli yhtä noidankehää... Välillä oli kyllä hyviäkin aikoja mutta enemmän niitä huonoja... Kunnes viimein.. Viimein saapuivat raikkaammat tuulet kun ilmat viilenivät ja viilensivät villiä mieltäni kuin se olisi upotettu viileää viileämpään viileen eli aika viileetä hieman kuin cool. Kuitenkin eipä seota. Onneksi saapuu syksy tämän pahan kesän jälkeen.. Illat pimenee ja se tuo outoa tunnelmaa aina :) Voi vaikka kippailla teetä kuistilla iltojen pimentyessä öljylampun loisteessa ja hengittää sisään raikasta ilmaa ja tuntea hetken elävänsä :) Hetken luulin jo ajan pysähtyvän mutta sitten heräsin ja tajusin sen liikkuvan kun huomasin vuodenajan vaihtuvan. Erikoinen herätys, mutta hyvä nii.. Vielä kun saisi kaikki vittumaiset muistot kasattua yhteen läjään ja kannettua ne takapihalle ja ampua ne täyteen reikiä ja polttaa nuotiossa kaikki olisi erittäin hyvin. Täydellistä... Eiköhän aika paranna haavat.. Jopa arvetkin... Kaikki on mahdollista kun vain uskoo. Ja vaikka Toivon joskus kadottaa kyllä se Toivo jostain aina löytyy... Viimeistään Toivolasta. Tai jostain katkaisuhoidosta.... Ei sitä tiedä.. Mutta onneks on Elokuu ja asiat alkaa näyttää paremmalta kun niitä tarkemmin tutkailee.. Koulutkin alkais parin viikon päästä :) Ehkä joku päivä pääsen kirjoittelemaan lehtiin päättömiä juttujani tai yöllä puhumaan sekavia radioon.... No aika näyttää mitä tuleman :) Vaikka karu totuus että kaikki on oikeastaan päin helvettiä, silti hymyilyttää koska tiedän että joskus asiat ovat vain vitullaan eikä niille voi silloin mitään muuta kuin kääntää selkänsä todeta että V.I.T.T.U ja kävellä pois :) Ei ole pitkään aikaan tullut kirjoitettuakaan mitään kun ei ole vain yksin kertaisesti ollut mitään kirjoitettavaa kun kaikki on ollut yhtä vitun paskaa vittua. Ja nyt puran näitä agressioita vittu vittu vittu. Elämäni paskin vitun vuosi 2010 alkaa olla takana ja voin olla vitun onnellinen siitä VITTU. Toivottavasti loppuvuosi on nyt parempi näiden viime päivien havaintojen perusteella joista olen tieteellisiä analyysejä öisin tehnyt ja tutkiskellut löytyjäni maanalaisessa laboratoriossa mikroskoopin ja muiden dna analyysien kanssa.. Luulen että se on ja jos väärin luulen niin... Tulkoon minusta vaikka luulosairas. Mutta toivotaan että aurinko alkaa paistaa kirkkaammin ja öisin tähdet loistavat minulle kirkkaammin imettyään aurinkoisista päivistä voimaa pimeisiin syys öihin :) Ja niin yötkin ovat kirkkaita. Vaikka oikeastaan voisin sanoa tähtien olevan aurinkojani tän unirytmini perusteella joka on ollut taas aika vampire meininkiä intin jälkee... Mutta ehkä olisi syytä naulata arkku kiinni ja tunkia se vampyyri sisälle ja unohtaa sellainen unirytmi koska huomenna pitäs herätä aamukasilta ja käydä nappaamassa taskuun tulityökortti jos sitä joskus raksalla sattus tarttemaan :) Jos ny tän koulun jälkee enään raksalle menen :D but we must remember... We never know what future holds... Never... Ever....