IRC-Galleria

Tässä tärkeä pieni tarina meille jokaiselle. Pidetään huolta
siitä,ettei tule naulanreikiä.
Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti
malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa.
Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään
kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.Hän huomasi,
että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt
malttiaan.Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti,
että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei
kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa
isälleen,että hän oli poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.
Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa
olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.Vihapäi ssäsi sanomat sanat
jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen
ulos. On ihan samantekevää,kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi-
haava on yhä olemassa.'Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha
kuin ruumiillinenkin. Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään
ja rohkaisevat sinua onnistumaan.
He kuuntelevat meitä,he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat
aina avata sydämensä meille.