IRC-Galleria

-


Nukahdin ja valvoin,
taas nukuin,
mikä havahdutti,
kauhea tunne,
hukun sisältäpäin.
Kuristun.
Uni ei suo suojaa
eikä liioin unohdusta,
huoli rakkaasta
ei liimaa
silmäluomia umpeen,
ei laske nukkumaan.
Valvon.
Näen pahimman,
kuoleman, kärsimyksen,
tuskan.
Elän uudestaan
kauniimpia muistoja.
Itkettää.
Odotan tietoa,
kaipaan lohdutusta,
syytä onko rauhoittumiseen.
Kärsin syyllisyyden tunteet,
raivon ja kaipauksen,
surun ja murheen.
Ikävöin.
Elän toivossa,
kaikki ei ole ohi,
viimeistä sanaa
ei ole lausuttu,
ei viimeistä naurua naurettu,
ei kyyneltä vieritetty.
Nyyhkytän.
Olemme vielä tapaava,
sen vannon itkuisesti.
Rukoilen tuntemattomilta apua,
anelen jumalilta voimaa ja armoa.
Pelottaa.
Aamuaurinko nousee
levottomuuteni ylle,
pakottaa öiset varjot
nurkkiinsa,
käännän katseeni ikkunaan,
kuulen lintujen serenadin.
Hengähdän hiljaa.


-


Sille yhdelle yölle jolloin sain harmaita hiuksia, ja sille yhdelle, jota kaipasin, ja sille toiselle, ketä valvoi kanssani aamuun, unohtamatta kolmatta, joka kipitti koroissaan pelastamaan päivän. Kiitos kaikille mun ihanille ystäville! Asioilla on tapana järjestyä.


-

xxx [maanikko]