IRC-Galleria

- - - - - - - -

Hmm'm. Tämä viikonloppu avasi silmäni monelle asialle. Kuten sille, että ystävä ja vihamies ovat käsitteet jotka kulkee käsi kädessä. Kun on tarpeeksi lähellä toista ei riitaa yksinkertaisesti voi välttää.

Siksi aloin miettimään, millaisia ihmisiä (ystävät ja vihamiehet) olen onnistunut haalimaan ympärilleni. Eivätkä he ole tässä missään järjestyksessä. Tiedän, että oikeat ystäväni tunnistavat itsensä.. Muista ei ole niin väliäkään ; D

On aina olemassa rakkaat bestikseni. Ne ihmiset, joiden kanssa voin itkeä ja nauraa, huutaa ja raivota sekä rakastaa. Eikä kaikkia yksitellen. Joskus kaikki tapahtuu lyhyen ajan sisään, puolessa tunnissa saa aikaan draaman tai hysteerisen naurukohtauksen. Olemme kaikki neljä naisia eikä välistä ole lainkaan tavatonta, että asiat tapahtuvat selän takana - milloin joku on loukkaantunut jostain täysin mitättömästä asiasta kuten siitä, että toiset ovat tavanneet muille infoamatta, milloin jonkun tapaa elää elämäänsä ihmetellään kyseisen eläjän läsnä olematta. Silti olemme selvinneet jokaisesta vaikeasta päivästä ystävinä, usein kukkean huumorin avustuksella. Ryhmämme sisällä syntyy luonnollisesti kaksi klikkiä, parit niistä ihmisistä jotka toimivat tiimissä parhaiten. Ja tämä ei rassaa ketään, se on luonnollista. Se on kirjoittamaton laki josta kukaan ei vedä hernettä nenäänsä.

Tällä hetkellä tunnen kaksi hyvää ystävää lisää jotka ovat "omituista" kyllä naisia. Molempien kanssa olen nauranut ja itkenyt, ja ikävä kyllä loukannut myös kumpaakin, enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. Äänenikin olen joskus huutanut käheäksi pelkästään siksi että vaikka olen sanonut monia asioita, olen sisimmissäni tiennyt että nämä ystävyydet kestävät sen. Meillä on useimmiten kuitenkin hauskaa vaikka joskus tuleekin tiuskaistua suotta jotain täysin tyhmää. Elämäni parhaita bileitä olen viettänyt näiden ihmisten kanssa, ja heidän kanssaan en tunne olevani "vieraalla maalla" pienessä paikassa jossa usein vietän viikonloppuja.. Haluaisin kyllä tavata myös heitä useammin, mutta toinen asuu jumalan selän takana (hee, en ole ainut joka asuu laittoman kaukana kavereistaan) ja toinen on innokas intteilijä. Mutta toivon törmääväni molempiin taas piakkoin. Viimeistään tupereissani..

Joskus, kun tunnen oloni äijäksi kaipaan rakkaita miespuolisia vosujani. Molemmat asuvat aika kaukana ja tapaan heitä harvoin, joskus yhteydenpito voi katketa pitkäksikin aikaa. Mutta miesten kohdalla se on mutkatonta, kukaan ei ala pitämään mykkäkoulua vaikka voisi vierähtää kuukausia sanaakaan toisesta kuulematta. Kun tavataan, kaikki jatkuu samasta kohtaa kuin aina ennenkin. Vaivautuneisuus on vieras käsite. Mutta vaikka miehet ovatkin ajattelultaan hieman naisia simppelimpiä (sori mussut!!!) en koskaan ole sanonut että ystävyys kumpaankaan uroistani on ollut koko aikaa pelkkää ruusuilla tanssimista. Molemmille olen huutanut pää punaisena, ja molempien takia repinyt ison tukon hiuksia muutenkin jo ohuesta tukastani. He ovat kuin yö ja päivä, ja niin sen pitääkin olla. Kaipaan usein molempia, mutta miesten kanssa se on niin, että harvoimmin tulee sanottua että olet tärkeä minulle, kaipaan sinua. Useimmiten tulee kysyttyä että mitäs sulle kuuluu. Heikkoina hetkinä intoudun halaamaan. Vain toinen herroistani halaa minua takaisin, toinen nolostuu ja kasvot vaihtavat sävyä punaisempaan. Toinen on aiheuttanut tavallista enemmän minulle tuskaa sillä mitä päänsä sisällä tapahtuu ja monta kertaa olen sanonut etten halua enää koskaan kuulla hänestä. Mutta silti, hän on minulle se isoveli jota mulla ei koskaan ole ollut.

Elämäni kolmas mies on paras ystäväni sekä rakastajani että luotettuni, meidän kolmivuotisen suhteemme aikana olen aina tuntenut olevani kotona hänen sylissään. Hän on niitä harvoja ihmisiä jotka ovat nähneet minut heikoimmillani, kun pelkkä sängystä nouseminen on ollut liikaa ja tämä ponnistus saa minut itkemään pelkästä henkisen voimani olemattomuudesta. Häntä olen puukottanut tahtomattani (vaikkakin joskus tahallani henkisen heikkouteni vuoksi) mutta vaikka olen mitä tehnyt, polttanut koko suhteemme savuaviksi raunioiksi, hän on tullut takaisin ja antanut anteeksi enemmän kuin laki sallii. Hän on minulle se ankkuri joka jarruttaa tuuliajoani. Hänen kanssaan olen myös nauranut kippurassa kaikkea mahdollista, jopa vaikeiden hetkien keskellä. Toivoisin useammin etten satuttaisi häntä teoillani ja että hän olisi minusta ylpeä, vaikken todellakaan anna siihen aina aihetta. Rakastan häntä.

Vanhat ystäväni ovat niitä joita mietin iltaisin. Mitä tapahtui, minne hävisivät ne hetket jolloin oltiin kuin peppu ja paita? Uskon että näitä ihmisiä erottaa itsestäni vain elämä, ei niinkään kilometrit. Kaikki kasvoivat aikuisiksi, minä putosin pulkasta tässä kehitysvaiheessa. En tapaa heitä usein, mutta silloin kun se tapahtuu, tuntuu kuin koittais puhaltaa hehkuviin hiilloksiin elvyttääkseen tulen. Tiedän onneksi että kuilu välillämme on täynnä lämpimiä (ja joskus kipeitäkin) muistoja jotka ovat silta ja pehmentävät putoamista reunan yli. Sitä sanotaan, että ystävät ovat kuin tähtiä, heitä ei aina näe mutta tiedät, että he ovat aina siellä.

Vihamieheni.. Heitä on muutamia. Aikuisiän kynnyksellä on tullut pahimmat, he jotka eivät tyydy helposti sivuutettavaan kiusantekoon, eivät huuda läski-läski-läski kun kuljet ohi eivätkä suo sinulle mahdollisuutta ylenkatseeseen. Heidän tapansa tehdä väkivaltaa on hakata toisen sielu pehmeästi tunnottomaksi, he ovat susia lampaiden vaatteissa. Sielu sinertyy ja vaikka mustelmat lähtevät paranemaan, niiden haamut ovat iholla monta päivää. Syvimmistä puukotuksista jää pysyvät jäljet, arvet, jotka harvoin paranevat loppuun vaan ne revitään aina uudestaan auki - vuosien jälkeen, kun puukottaja on kadonnut elämästäsi. Heidän katseidensa alla tunnet olosi mitättömäksi ja likaiseksi, hyvin väsyneeksi ja voimattomaksi. Ei ole olemassa sanoja joita voisit huutaa heille päin naamaa. Mikään ei auta. Pahimpia ovat he jotka saavat sinut ensin kiintymään ja luottamaan. Vihaan heistä jokaista, mutten enää tee sitä virhettä että alentuisin heidän tasolleen. Olen onnellinen, että he ovat kaukana minusta.

- - - - - - - -

Ystävät, rakastan teitä..!

- - - - - - - -

Syväluotaavasti analysoiden,
xxx [maanikko]