IRC-Galleria

[maanikko]

[maanikko]

Child is my name.

[Aamuinen kahvitauko]Perjantai 16.11.2007 11:49

- - - - - - - - - -

Eli siis teetauko, mussutan ärrän ruisleipää (TAAS) ja se on pahaa (yllättäenkin TAAS). Ilmeisestikkin en näinä päivinä osaa muuta kuin syödä : D

Olen mitä ilmeisimmin vajonnut pohjamutiin. Kun katselee peiliin ei oikein osaa sanoa kuka vastaa katseeseen. Enkä nyt siis sano että olisin paha tai pimeä ihminen, tämä vuosi on sen sijaan on ollut. Olen tehnyt liian monta asiaa ja satuttanut ihmisiä, ei ole ollut väliä kenen sydämen on tallannut. Pahinta kaikessa on että olen saanut anteeksi (tai siis ainakin näin minulle on vakuutettu) enkä kaikissa tilanteissa olisi ansainnut sitä.

Kävin eilen keskustelua tuntemattoman kanssa ja tajusin olevani kaukana siitä mikä haaveilin pikkutyttönä olevani. Kävin tästä aiheesta myös taannoin keskustelun hyvän ystäväni kanssa - missä mentiin vikaan, miksi kävi niin kuin kävi ja ihminen muuttuu häilyväksi? Minä olen levoton, ja se levottomuus on alkukantaista. Mieli tuntuu vaistoavan, että on aika lähteä kun vielä voi, kun lumi tulee maahan, katoa matkallesi (etelään).

On niin monia ihmisiä elämässäni, heistä jokainen tuntuu osaavan sanoa minua paremmin miten eloni tulisi mennä. Hyväähän he tietysti tarkoittavat. Minä itse henkilökohtaisesti toivoisin vain saavani vaikka töppäillä läpi koko kaaoksen jota elämäksi kutsutaan (jota loppujen lopuksi kuitenkin rakastan, onhan se minun kanssani niin myötä- kuin vastoinkäymisissä) niin kuin itse näen parhaaksi. Koska tunnen itseni ainakin jotenkin, voin sanoa suoraan että tuskin koskaan tulen olemaan onnellinen. Sen sijaan voin kertoa olevani tyytyväinen ja utelias elämän suhteen - olen tässä ja nyt, mitä huomenna. Tänään ei vielä taivas pudonnut niskaan, en siis ole kokonaan kadonnut. En minäkään edes yritä elää sinun elämääsi, ja niin sen tuleekin olla.

- - - - - - - - - -

Mitä tulee alkoholin käyttöön, on se oma asiani, ja siinä olen kohtuuden pitänyt. Suojattu teini-ikä jonka vietin sinä lihavana luuserina jota kiusattiin (okei, edelleen lihava mutta..) vei ilon elää kuin normaali ikäiseni; en minä bailannut, enkä pukeutunut seksikkäästi, en osannut flirttailla pojille ja muutenkin vihasin koko systeemiä. Luokan pojat määräsivät sen, kuka on kaunis ja mukava ihminen, minä vihasin jokaista ja vihasin ja häpesin myös itseäni ja taustaani (tulin siis täysin pusikoista "kaupunkiin", nykyisin nauran koko ajatukselle, Rauma on säälittävä tuppukylä siinä missä muutkin, paikallinen nuoriso vain uskoi olevansa niin helvetin paljon fiinimpää väkeä). Nykyään saan ottaa (myös laillisesti) ilon irti elämästäni kuin normaalit nuoret ikään. Saan bailata pikkutunneille ja olla liian huppelissa parhaiden ystävieni seurassa. Kyllä, nykyisin saan jopa itse valita nuo ihmiset joiden kanssa kuljen, ja he arvostavat minua minun itseni vuoksi eikä esim. siksi että minulla on aineellista hyvää. Helvetin kauas on jäänyt tuo viidesluokka enkä sitä kaipaa. Minä olen nyt vahvempi vihassani kuin monet ikäiseni yhteensä, ja tosiaankin vihaan mennyttä itseäni. Pidän tästä uudesta, en ole kynnysmatto kenellekkään vaan voin sanoa mitä tunnen ja seistä niiden asioiden takana.

- - - - - - - - - -

Älä siis usko että olen heikko koska näet kyyneleeni. On ajanjaksoja jolloin en tunne mitään. Niistä olen ylpeä, sillä voin nostaa nenäni pystyyn ja antaa sieraimieni kostua sateesta, silloin minä olen oikeasti se hemmoteltu prinsessa joka olen saanut niin monesti kuulla olevani. Kun mikään ei kosketa, ei tarvitse tuntea ihmisten heikkoutta eli inhimillisyyttä. Jatkuisivatpa nuo ajanjaksot kauemmin; tässä maailmassa tulee olla tunteeton ja piinkova kestääkseen (Ihailen siis suuresti Dexteriä jota eilen katsoin, tosin en sitä murhaus-härpäkettä ; D ).

- - - - - - - - - -

Tänään rakastan elämääni, olen agressiivinen ja voimakas. Illalla on bileet ja suuntaan kaiken tarmoni niihin, olen kuin höyryveturi, saan aikaan vaikka mitä! : D

- - - - - - - - - -

Ystävät ja perhe, eripuolilla Suomea ja muita maita, rakastan teitä, rakastakaa tekin minua sellaisena kuin olen. En voi luvata muuttuvani tästä koskaan muuksi, tottakai joinain hetkinä toivon sitä - mutta en siksi että MINÄ tarvitsisin sitä, luulen että ympäristöni kaipaa sitä enemmän. Palataan toki astialle viikonlopun jälkeen. En tiedä mitä vielä teen mutta samapa tuo, huomenna tietää paremmin minne suuntaa. Raumalle kenties? : )

- - - - - - - - - -

Teini-angstia ja agressiota pursuen,
xxx [maanikko]

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.