IRC-Galleria

Oonkohan minä liian huoleton? Mä mietin tosi paljon asioita, vaikka sitä ei uskoiskaan.. mä vain harvoin osaan pukea ajatukseni sanoiksi, sen takia uskonkin, että kukaan ei todella tunne mua. Puhun paljon mutta en juuri asiaa.. Johtuu varmaan siitä, että mulla on liian monta asiaa mielessä koko ajan tai sitten vain yksi ainoa, mutta en pysty pukemaan sitä kunnon ajatukseksi.

Hassua olla koko ajan esimerkiksi rakastunut mutta kun juttu ei näytä vaan sujuvan kahden ihmisen välillä niin ei kai se sitten suju. Ikävä kyllä rakkautta vain ei pysty pyyhkimään pois sielusta, se pitää vain kestää ja antaa hiipua pois hitaasti, jos vain pystyy siihen.. en tiedä vielä..

Lueskelin tossa mun vanhoja lukio aikaisia novelleja ja kaikki oli todella melankolisia, ei ainuttakaan iloista tarinaa. Toisaalta kaikissa tarinoissa näkyi ehkä jonkinlainen toivo paremmasta vaikka tarina päättyikin aina surullisesti. Mä oon pohjimmiltani äärettömän melankolinen vaikka monet ihmiset harvoin näkee mua mitenkään apaattisena.

Mä kerron ehkä joskus jollekin pitääkö toi otsikko paikkansa..

T: Melankolinen taivaanrannanmaalari