IRC-Galleria

Tänään tuli surullinen olo kun tajusin että pitäisi kai päästää irti... Muttaku ihmisen mieli ja tunteet eivät tunnu (huomaa ei ikinä) pelaavan yksiin. Miten voi kieltää itseään rakastamasta jotain minkä varmasti tietää olevan mennyttä koska toisella on jo uusi elämä. Toisaalta niin minullaki mutta inhoan toisaalta muutoksia elämässäni tai minua pelottaa ne todella paljon.

Nyt lähden kuukauden kuluttua pois puoleksi vuodeksi ja täällä on varmaan moni asia muuttunut sinä aikan. Minäkin olen varmaan muuttunut tuon puolen vuoden jälkeen. Toivottavasti tietysti parempaan suuntaan ja yhtä kokemusta rikkaampana. Mutta välillä vain pelkään niin kovaa, että mikään tässä elämässä ei tule menemään niin kuin toivoo ja rakastaa.

Toivon ihmiselle joka on nyt mielessäni kaikkea hyvää ja oikeasti onnellista elämää. Toivottavasti joskus tapaamme ja voimme puhua asioista ja olla ystäviä.

Rakkaudella Niko