IRC-Galleria

Uusia kuvatekstejä yms.Tiistai 20.11.2007 11:47

Jos joku ihmettelee noita Kyösti Pöystin tai muiden sitaatteja/kuvatekstejä ym., niin ne on sitten lainattu Pasila-sarjasta... Tässä lisää muutamia helmiä:

*Joo, kyllä mua seksi kiinnostais. Ai sanoinks mä sen ääneen?! En tarkottanu... Tai siis että ei kiinnosta. Eikun kiinnostaa. Ei! Tai, joo, mutta sitten vasta kun sä olet valmis antamaan... siis rakastelemaan. Eih! Jumalauta, sori, sitä rakkaus sotkee sanat. Ei! Ei rakkaus, mehän vasta tavattiin, en tietenkään ole rakastunut, ei paineita siitä. Öh, sori, mä sönkötän taas. Tätä se kiima teettää... Ei kiima, rakkaus! Ei, ei, ei kumpikaan. Yömyssy! Yömyssy kiinnostaa, kyllä. Vastauksena siihen sun kysymykseen: yömyssy kiinnostaa.
(Kyösti Pöysti)

*Tottakai mua kiinnostaa rakastella! Ei! Sanoinks mä sen ääneen? Ei rakastella vaan keskustella! Keskustella syvällisesti. Panemisen ohessa. Ei panemisen, vaan rakastelun. Rakastelun... EI. Sori. Sä oot niin kaunis ja ihana... EI, olen mä parempiakin nähnyt... EN OLE! Tai siis olen, mutta niihin mulla ei ollu mahkuja. Sori... Sitä ihminen puhuu sekavia, kun on tissit mielessä. Keskustelu! Ja yömyssy, KYLLÄ!
(Kyösti Pöysti)

*Tämä asia painetaan sitten villasella. Villasella painetaan. Sormien läpi katsotaan tätä sitten. Koirana veräjästä pääsen minä tästä. Veräjästä singahtaa koira. Villasella painettu koira. Sormien läpi näkee sen villasella painetun koiran kun se menee sieltä veräjästä. Villakoira menee. Sen näkee sitten silmällä siitä.
(Rauno Repomies)

*Oho! Nämähän on kalojen ruokaa! JUMALAUTA! Kalojen ruokaa söin! Mitähän minä sitten kaloille annoin? Lääkkeet annoin kaloille! Mielialalääkkeet kaloille minä syötin.. En syö kalojen lääkettä.. ... Lääkkeet, tyhjä.. Kaiken kaloille annoin ko? Koko lääkityksen sai kala... Ratkaisu: syö kala!
(Rauno Repomies)

*Tässä on sun sukupolvi omasta mielestään: Aina on ollut rankkaa. Isä raataa päivät pellolla ja illat tehtaassa. Viikonloppuisin hän käy sodassa. Äiti synnyttää kolmasti päivässä, kaikilla lapsilla on rutto. Leluja ei ole, ruuaksi on kaarnaa ja tervaa ja navetta palaa JOKA yö. Tässä on mun sukupolvi: Tyhmä, kiittämätön, laiska ja ruma. No, onhan se, mutta niin olisitte olleet tekin, teillä vaan ei ollut fyrkkaa!
(Kyösti Pöysti)

*Marjukka, mä olen viime aikoina käynyt saamarin monilla treffeillä, joten mä kysyn suoraan: olet sä läheisriippuvainen, tai kiinni edellisessä suhteessa? Entä olet sä nisti? Juotsä liikaa? Keskeytteletkö sä toisia ihmisiä? Nauratko sä omille jutuilles? Haluatko sä aina kännissä laulaa Aikuista naista? Käytätsä hymiöitä? Oletko sä nähnyt Amelien sata kertaa eikä riitä? Oletsä hullu? Sairaalloisen mustasukkanen? Oletsä Shania Twain -fani? Onks sulle orvot koirat jotenkin loputtoman tärkeitä? Onks sulla kuppa, ebola tai ootsä jotenkin muulla tavalla sekasin?
(Kyösti Pöysti)

Meillä on uusia lemmikkejä!Tiistai 30.10.2007 15:15

Eilen koiranjalostus-tunnilla mun puhelin soi - päiväkodista soitettiin. Sydän hyppäs kurkkuun ja sanoin et sori, pitää mennä ulos soittaa, päiväkodista koitettiin tavottaa... Kestää piinaavan kauan että luuri alkaa hälyttää, koululla kun on niin huonot kuuluvuudet. Kerkeen miettiä kaikki kamaluudet mitä on voinu sattua. Päiväkodin täti sanoo "Taisin nähdä Hetan päässä täin, voisitko sä hakea sen tänään aiemmin kotiin?" Taisin vastata että voi paska, mutta samalla olin helpottunut että kyseessä oli "VAIN" täi. Päiväkodista kun oltiin jo aiemmin varoiteltu täiepidemiasta, mutta samalla painettu villaisella "kyse on vain yksittäistapauksista, mutta kannattaa silti tarkkailla oman lapsen päänahkaa"... Tulin heti vainoharhaiseksi ja palasin tunnille päätä raapien... Selitin, että päiväkodissa on tavattu täitä ja nyt niitä on nähtävästi Hetalla. Opettajakin rauhoitteli että "Mari hei, sun päätä ei kutittanu ollenkaan ennen tuota puhelua" - ei niin mutta lopputunnin olin ihan varma että joku hitvelsi päänahassa. Onneks olin tullu omalla (lue:porukoiden) autolla kouluun, eikä mulla ollu edes kyydittäviä, koska mun oli tarkotus jäädä koulun jälkeen oppilaskunnan kokoukseen.
Jotenkin olin varma ettei Hetan päässä voisi olla täitä, vaan kyse olis väärinkäsityksestä. Mutta pakko se sitten oli uskoa kun menin sen omin silmin toteamaan. Iljetti ajatus, että ollaan nukuttu vierekkäin samassa sängyssä, joten varmasti minunkin pää kuhisi elämää. Tässä pieni varoituksen sana: täit voi esiintyä oireettomana ja vaikka on vaaleat hiukset ja hiuspohja, niin niitä ei välttämättä huomaa! Mentiin apteekkiin, ostettiin täisampoota. Kaupasta kävin ostaa jätesäkkejä, että voidaan pakastaa kamoja. Heta tiedotti kaupan tädille reippaalla ja kuuluvalla äänellä "Mullapa on täitä päässä" - onneks meidän takana ei ollu jonoa :D Tultiin kotiin ja aloin etsii netistä tietoo. Ennenkaikkee mua kiinnosti pitääkö mun pestä kani ja kissakin, että tarttuuko täit niihinkin. Mietin että täisampoon vaikutus kestää 14vrk päänahassa ja sekä kissa että kani nuolee turkkiaan, joten ei voi olla kovin terveellistä pestä niitä sillä, varsinkaan turhaan. Toisaalta teki mieli heti ryhtyä operaatioon täihäätö - mielellään valella koko kämppä bensalla ja sytyttää tuleen, mutta toisaalta tarvitsin aikaa rauhoittua ja miettiä. Heta tuli "äiti ota mut sylkkyyn" ja mä kavahdin inhoten "Tuota, miten jos ottaisin vasta hiustenpesun jälkeen?"... Netistä löytyi artikkeli, jossa eräs äiti oli kokenut saman kohtalon ja osasi etsiä asiasta postiviisia puolia:
*Joulutortut ja –pullat otetaan sulamaan. Pakastimeen tarvitaan tilaa.
*Meillä on todella puhdasta
*Kaikki on pyykätty
*Hiukset kammattu
*ja aamuisin saa päälleen virkistävän aamutakin – suoraan pakastimesta.
Että tällasta :D Mä löysin sellasen postiivisen puolen, että mä sain häipyä kesken päivän koulusta ja pitää seuraavan päivän vapaata, koska kaikki meidän ulkovaatteet on pakkasessa...
Todellisuudessa mä friikkasin täysin. Vaikka netissä kehotetaan välttämään ylilyöntejä, mun teki mieli myrkyttää kämppä lattiasta kattoon. Kaikki varisseesta ripsiväristä hiekanjyväsiin oli mun silmissä täitä ja näin niitä joka puolella. Väsytti ja ahdisti tuleva rumba. Aloitin pesemällä Hetan tukan. Ällötti koskea, olisin mielelläni varustautunu jollain ydinvoimalan suojapuvulla. Mielessä kävi myös, että Hetalle vois sittenkin sopia lyhyet hiukset, vaikka joku millin sänki :D Omakin hiustenkasvatus-ajatus pyyhkiytyi haaveista. Koitin löytää valoisia puolia ja ajattelin että onneks ei oo ku yks lapsi... Kun molempien päät oli käyty läpi, alkoi pakastus ja pyykkirumba. Itketti. Mietin mistä mua rankaistaan, mitä pahaa mä oon tehny (tähän eräs ystävällinen vastasi puolestani: lapsen)... Illalla piti lähteä palauttamaan leffoja Filmtowniin. Jäin tavoistani poiketen veivaamaan pilistä, koska ei huvittanut palata kotiin imurin varteen... Tilitin parkissa parille tuttavalle (kumma juttu että kaikkia alkaa heti kutittaa kun kerron niille tästä - raavitko sinäkin päätäsi juuri nyt?). Kotiin oli kuitenkin palattava ja päätin kammata molempien päät vielä tiheällä kammalla ennen nukkumaanmenoa. Pyysin Hetaa menemään lavuaarin päälle pää alaspäin ja selitin että jos sieltä irtoaa täitä tai niiden munia, niin Heta näkee ne lavuaarista. Lopetettuani Heta hihkaisee "Tuossa on yks poikanen - voooi miten söpö!" Mietin että seuraavaks se varmaan haluaa lemmikiks täitä... Se on ottanu tän ruljanssin hiukan lunkimmin.
Mä saan neuvoja joka puolelta: toinen kehottaa pakastamaan patjatkin (haloo: mihin pakastimeen mahtuu 160 cm jenkkisängyn patjat?!? ja kai sillon sama pitäs tehdä sohvallekin???) ja toinen sanoo että petivaatteiden pesu 60:ssä, vaihto ja sängyn imurointi riittää. Nice... Nyt myös ristiriitaista tietoo täiden tarttumisesta eläimiin. Netissä sanotaan niiden voivan elää n. vuorokauden lemmikin turkissa (eli periaatteessa ne voi sieltä palata ihmiseen, mutta meillähän on 14 vrk ajan täisampoon tappava vaikutus). Ei huvittas turhaan myrkyttää noita elukoita. Taidan laittaa ne vuorokaudeks pakkaseen :D
Joko olen irc-galleriassa kaverilistallasi?
Jos olen, niin haluaisitko ilmoittaa siitä minulle?
Katso kuinka monen kaverilistalla olet.

Kun olet lukenut tämän, niin lisääthän omaan blogiisi

INTERESTING! 8]

[Ei aihetta]Lauantai 24.02.2007 15:00

Klikkaa kymmenen satunnaista galleriasta ja laita niiden oletuksen kuvatekstit numeroiduille paikoille klikkailu järjestyksessä heittomerkkien väliin.

1. Heräsin tänään aamulla ja totesin:"immortal,"
2. Toistelin:"rautakampela"
3. Sanoin luokkatoverilleni:"Onks tukka hyvin?Näkyyks kello?"
4. Sitten piti tehdä: "T.Haapman/finnfashion.fi "
5. Joka kerta kun oon kännissä sanon: "hullu kalajoki kuski,siis mä :)"
6. Vaihdan ehkä oletuskuvani tekstiksi: "Henna muokkas, sille siis. <3"
7. Oon saletisti:"pöydän alla"
8. Kiljasin eilen kaupungilla: "ei se kaunein pariskunta. MALEKSI JEE"
9. Ensivuoden tuleva mottoni on: "I was so happy here.. "
10. Viimeiset sanani tulevat olemaan : "ääääääääääääääääääää............. "

Leidit landella osa IIITorstai 18.01.2007 00:09

Meinasin jo mennä kerää huomisen kamiksia valmiiks ja painua lampaita laskemaan, mut aattelin jotain käydä rustaa tästäkin päivästä. Aamulla navetalla aattelin et koitetaankohan multa ottaa luulot pois kun tuntu et saan kaikki raskaimmat hommat, niin sit kuuluu "Mari, pääset bodaushommiin"... Siinä tuli aamun bodybumpit kun nostelin itteni kokoisen keon päältä 25 kiloo painavia purusäkkejä ja kärräsin niitä navetan puolelle. Sano et jos kymmenen sellasta jaksat niin olis hyvä, mut kärräsin vielä toiset mokomat kun vauhtiin pääsin... :) Tää päivä oli vähän sellanen, et tekemistä ei tuntunu riittävän, joten pääsin harjaamaan ja paijaamaan lehmiä. Harmittaa kun ne toisen siiven hiehot tahtoo jäädä huomiotta, kun ne on siellä erillään. Kävin heti aamusta niille seurustelemassa. Siivoilin Nasulan (entisen sikalan) karsinoita, sekottelin rehuja, kärräilin niitä purusäkkejä, jaoin heinää, juotin vasikoita ja jotain sellasta pientä. Saa nähdä mitä se huominen tuo tullessaan.

Leidit landella osa IITiistai 16.01.2007 20:09

Meinasin eilen vielä iltanavetan jälkeen kirjotella, mut eipä sitä jaksanu kun tais olla kello jotain viis kun päästiin kotiin. Piti alkaa heti pyykkäämään kamppeita, kun muutama ämmy väänsi protestiksi sonnat lypsyasemalle enkä onnistunu välttymään ihan kaikilta roiskeilta :D Eläinlääkärin piti tulla lopettamaan se yks toipilas kun sillä oli kolibakteeri, eikä se antibiootista huolimatta alkanu tervehtymään. Se vaan makas sairaskarsinassaan ja sen vatsa oli turvonnu valtavasti. Olin katsomassa lopetusta, kun se nätisti piikillä nukutettiin pois. Jos se olis ollu jalkeilla, niin se ois ammuttu joko naulapyssyllä tai hirvikiväärillä... :(

Mä jatkoin eilen lypsyasemalla ja tänään pääsin ruokintapuolelle. Jaoin sekä aamulla että illalla hamsterilla heinät, rehu-matilla säilörehun, käsin väkirehut, viljat ja kivennäiset. Sit juotin vasikoita tuttisankolla. Täyttelin ruokintakärryjä ja rehu-mattia, siivoilin ruokintapöytää ja käytäviä ja vähän piti käydä siistimässä karsinoitakin, mut todellinen paskan siivous lienee edessä mulla huomenna, ou jeah. Tosin sain minäkin taas osani siitä kun lehmät lantasilla hännillään piiskasivat :D Tänään päästiin jo neljän jälkeen pois mutta, nytpä ei kerennykään käymään kotona aamunavetan ja koulun välissä.

Eilen tuli tekstiviesti et paketti ois noudettavissa postista huomenna (eli tänään) klo 16 jälkeen ja mä mietin et viitsisinkö suoraan navetan jälkeen käydä noutaa sen paketin. Tulin siihen tulokseen et kyllä viitin jos vaihdan vaatteet, niin en ihan hirveesti löyhkää. Mut kyllä mua nolotti mennä navetalta haisevana keskustan postiin :D Toivoin vaan et jospa mulla ei ois kauheesti lehmän paskaa naamassa, kun ei siellä navetalla tuu paljoo peiliin katottua :) Kylläpä piristi päästä heti suihkun jälkeen sovittelee uusia vaatteita! Eka pelkäsin et kaikki on väärää kokoo ja sit harmittaa, mut kaikki olikin just hyviä ja lopulta aloin jo toivoo et olis edes joku vikaostos, et vois jonku palauttaa eikä tartteis koko laskua maksaa :D Heh, löyty vielä aurinkolasitkin tuolta kun meinasin jo roskiin heittää tuon paketin. En muistanutkaan niitä :)

Mut nyt pitää mennä!

PS.Ai niin, aamulla tossa puol viiden aikaan särpin kahvia ja menin keittiön ikkunan ääreen, niin meidän pihassa oli pari city-jänöjussia :) Ne pomppi menemään tuolla pihalla <3 Pitäsköhän viedä parit porkkanat ja kattoo käyks ne syömässä :P

Leidit landella osa IMaanantai 15.01.2007 09:59

Huomenta! Tänään alkoi navettavuoro ja jännitin niin kovasti etten osannu yöllä nukkua :) En tiedä jännitinkö enemmän itse aamunavettaa vai sitä, heräänkö kellon soittoon :D No joka tapauksessa heräilin puoli neljästä saakka viiden minuutin välein, kunnes vähän ennen neljää luovutin ja nousin kahville. Varttia vaille viis hypättiin Hannan kyytiin ja matka meni rattosasti vitsaillessa tyyliin "Kuolen jos se navetan "isäntä" on komee eikä mulla oo meikkiä" heh heh :D Meitä olikin viis(!) henkee navettavuorossa, kun normaalisti taitaa olla kolme. Mä menin lypsyasemalle ja pääsin heti hommiin. Hiukan kyllä jännäsin, mut ihan suotta! Hyvin se lähti sujumaan ja opin paljon. Kerkes tälle aamulle sattua mun kohdalle vielä semmonen lehmä et piti solutesti ottaa ja positiivinenhan se oli. Niinpä piti lypsää se yks neljännes eri tankkiin. Sitten voitelin utareen lämmittävällä voiteella. Sitten pääsin hoivaamaan sairasta ämmyä. Tai kun siinä ei ollu oikeen mitään hommaa, niin kysyin voiko sen sairaskarsinaan mennä. Paijailin siellä sitä ja juttelin mukavia. Kyllä se sitten mun mielestä osottikin piristymisen merkkejä - alko jopa vähän syömään kun tarjosin seosta. Seurailin sivusta kun sille pistettiin antibioottia ja mittasin kuumetta. Ihan huumorintajusta väkee oli navetan henkilökunta, naureskelivat kun huvittuneena kyselin kuinka syvälle sen mittarin uskaltaa työntää ettei tarvii kohta kyynärpäitä myöten työntää kättä ja ettiä et mihin sen hukku :D

Sit kotiuduin ja Lilli ihmeissään nuuhkutti mun navettavaatteita. Kun pääsin suihkusta, niin Hanna soitti et sen koira oli yksinollessaan syöny sen suklaakonvehteja, eikä se nyt oikeen tienny mitä tehdä. Yritettiin eläinlääkäreitä tavotella, mutta toistaseks ei saatu ketään kiinni. Saa nähdä uskaltaako se Hanna jättää sitä koiraa nyt yksin. Mutta tämmöinen alku siis meidän navettavuorolle. Kahdelta uudestaan navetalle, sitä ennen metallitöihin muutamaks tunniks!
Niinkuin osa varmaan tietääkin, olen saanut opiskelupaikan Iisalmesta ja nyt siis pitäis löytää sieltä asunto ja päivähoitopaikka Hetalle. Se ei vaan oo niin yksinkertasta ku mitä luulis. Varsinkaan kun nykyinen asunto on ollut jo yli kolme viikkoo asumiskelvoton sauna/kylpyhuoneremontin takia... Eli meidän on pitäny asua rempan ajan evakossa porukoiden luona. Muutenkin Kajaanista käsin hankala hoitaa asioita Iisalmen suunnalle, saati sitten niiden hoitaminen muualta kuin omasta kotoa käsin (kaikki tärkeet paperit ja tiedot kun tahtoo olla kotona). Vielä kun ei tiedä millä mallilla oma nykynen asunto on ja pitäs uskaltaa irtisanoo se tän kuun loppuun, koska 1.8 alkaen mulla on pakko olla kämppä Iisalmessa (koulu alkaa 14.8). Luulis et kesällä ois helpompi löytää asunto, mut jos se on jo nyt näin tappista, niin en halua edes kuvitella millasta se on sitten syksyllä... Oon kirjannu tietoni jokaikiseen netistä löytyvään asuntovahtiin ja lähettänyt vuokrahakemukset varmaan kaikille iisalmen kiinteistöfirmoille... Lisäks päivittäin tarkastan netistä vapaat/vapautuvat asunnot ja soittelen niiden perään. Eilen kävin kattoo yhtä saunallista kaksioo, mutta ei se ollutkaan niin lupaava kuin mitä odotin. Tänään soitin yhdelle nimeltämainitsemattomalle kiinteistöfirmalle, jonne olin jo aiemmin lähettänyt hakemuksen. Ensimmäinen viisi minuuttia meni kommunikoidessa automaatin kanssa, joka arvuutteli mitä asiani koski ("asuntoasioissa, valitse numero 1, isännöintiasioissa 2 jne..."), lopulta sain kuulla, että on ruuhkaa ja minun täytyy odottaa. Vihdoin oikea ihminen langan päässä! ...kylläkin vain todetakseen, että kaipaamani henkilö on varattu, mutta sain sen verran jalkaa ovenrakoon, että jätin soittopyynnön. Myöhemmin puhelin soi ja kuulen Iisalmessa olevan 4 vapautuvaa kaksiota. Yksi niistä on liian iso ja aivan liian kallis. Yksi on rivitaloasunto, joka on liian syrjässä ja sille on sitäpaitsi jo yksi varaus. Kaksi kerrostalokaksiota keskustassa, mutta molemmissa on vielä asukkaat. Saan asukkaiden yhteystiedot ja minun täytyy itse ottaa heihin yhteyttää ja pyytää pääsisinkö katsomaan asunnot. Soitan ensin siihen, joka kiinnostaa minua enemmän. "Valitsemanne numero ei ole käytössä..." Argh!! Soitan toiseen asuntoon, tavoitan asukkaan, joka lupaa että voin käydä huomenna katsomassa huoneistoa. Sitten yritän soittaa takaisin kiinteistöfirmaan mutta siellä on ruuhkaa (yllätys yllätys) ja pyydetään soittamaan myöhemmin uudelleen. Hetken kuluttua... "Tavoittelemanne henkilö on hetken poissa ja palaa kello 14:31" hmm? Melko tarkkaan määritelty ajankohta :D Yritän omatoimisesti selvittää asukkaan uutta numeroa. Nimeä vastaavia tuloksia oli yksi. Osoite ei täsmännyt, mutta ajattelin että ehkä hän on tehnyt jo osoitteenmuutoksen ja päätän soittaa numeroon. Kerron etten ole varma onko langan päässä oikea henkilö, sillä minulle ensin annettu numero oli väärä. Esitän asiani ja naishenkilö langan päässä kertoo olevansa Turkissa eikä siis ole etsimäni henkilö. Mutta sanoo, että näin käy usein kun on sama nimi :) Niinpä soitan taas kiinteistöfirmaan ja lopulta tavoitan naisen joka antoi väärän numeron. Hän tarkistaa Fonectan finderista ja saa saman tuloksen kuin minä. Kerron, että olen jo testannut numeron ja se meni turkkiin... Niinpä neuvoton virkailija antaa minulle huoltomiehen numeron ja pyytää minua kääntymän hänen puoleensa. Sovin huoltomiehen kanssa, että menen käymään asunnossa ensin yksin. Jos asukkaat ovat kotona, pyydän saanko käydä katsomassa asuntoa. Jos ketään ei ole kotona, soitan huoltomiehelle, joka tulee yleisavaimella näyttämään asuntoa. Inhottava ajatus tunkeutua jonkun kotiin ilmoittamatta... :S Mutta inhottavaa ja turhauttavaa on myös koko tämä asunnon haku. Käy kyllä ihan kokopäivätyöstä. Päivähoitoasioista puhumattakaan! Ennen juhannusta soitin Iisalmen kaupungin vaihteeseen ja kysyin kenen puoleen kääntyä lastenhoitoasiassa ja sieltä yhdistettiin eräälle henkilölle, joka ei kuitenkaan vastannnut. Niinpä vaihteesta annettiin matkapuhelinnumero. Soitin siihen. Odotin naishenkilön vastaavan, mutta langan päästä kuulen nuoren miehen äänen. Alan änkyttää. Kysyn tavoittelemaani henkilöä nimeltä. Mies epäröi ja toteaa ettei sen nimistä henkilöä tavoita kyseisestä numerosta. Pyytelen anteeksi ja ryhdyn tarkistamaan numeroa. Sama numero löytyy luettelosta, joten sen pitäisi olla oikea. Soitan uudelleen vaihteeseen ja kerron tapahtuneesta. Siellä suhtaudutaan hieman epäuskoisesti ja todetaan ettei muita numeroita ole. Niinpä koitan vielä myöhemmin soittaa toimistonumeroon ja kuten toivoinkin, siellä vastaa automaatti, joka kertoo henkilön olevan lomalla ja antaa kahden tuuraajan nimet ja numerot. Soitan ensimmäiselle tuuraajalle (toinen tuuraaja kun aloittaa työnsä vasta myöhemmin). Numerossa automaatti kertoo saman tarinan, eri äänellä. Taas kaksi uutta tuurajan numeroa. Tuuraajan tuuraajan tuuraaja kuitenkin ilmoittaa olevansa lomalla ja neuvoo ottamaan yhteyttä kahteen edelliseen, eli juuri niihin, joita hänen tulisi aikaisempien viestien perusteella tuurata. Aika hyvin organisoitua, ajattelin ironisesti. Päätin ottaa juhannuksen jälkeen uudelleen yhteyttä, mutta yhtä vaikeasti tavoiteltavia ovat kuin tähänkin saakka. Niinpä soitin suoraan keskustan päiväkotiin ja kerroin kuinka minua on jo pompoteltu riittävästi. Sieltä luvattiin välittää viestiä ja soittopyyntöä oikealle henkilölle. Neuvoivat myös täyttämään päivähoitohakemuksen, mutta en usko siitä olevan hyötyä, koska en ole vielä löytänyt asuntoakaan. Asuinsijainnin mukaanhan päivähoitopaikat jaetaan... No mutta eipä ole kuulunut soittoakaan. Että tällaista. Onko mulla jotenkin tavallista huonompi onni vai onko tämä ihan arkipäiväistä? No mutta huomenna menen tsekkaamaan ne pari asuntoo ja vaikka olenkin aika varma, ettei ne täytä mun vaatimuksia, niin pääsenpähän taas tutustumaan Iisalmen kaupunkiin :) Ei se viime reissukaan ihan turha ollu - löysinhän mä sieltä farkut, saappaat ja sarjiksia :)

Orkku-Orava :DPerjantai 26.05.2006 23:21

Tänään Heta havaitsi olkkarin ikkunasta oravan ja sattuipa olemaan kamera kerrankin käden ulottuvilla. Hiukan meitä nauratti kun kurre roikkui pää alaspäin talipallon kimpussa :) Pahoittelen huonoa kuvan laatua...

Hauskaa Vappua! <:)Sunnuntai 30.04.2006 20:28

Täällä ollaan jo sen verran vappufiiliksissä, että Heta ilmeisesti ehti työntää nenäänsä ilmapallon riekaleen. Piti ihan soittaa päivystävälle sairaanhoitajalle, että mitä tehdä... Kun toinen itkee, että "Iimapallo meni nennään, ota se pois", eikä mitään kuitenkaan näy. Ja hetkee aikasemmin sillä oli ollu ilmapallon riekaleita käsissään... Varmaan jää tästä nyt jotkut ikuiset traumat raukalle. No mulle ainakin jää! :)

Heta taas väläytti yks päivä. Oltiin pyörällä menossa kaupunkiin ja ajettiin sossun ohi. Tämä alkaa huutelee sieltä mun takaa et "Ei mennä sinne sossuun!" ja mä olin ihan et "WTF?!?" :D Mistä se muka tiesi, että just siinä kohtaa oli sossu? Ja ihan ku mä oisin useesti ollu menossa Hetan kans sinne :D Ehkä kerran käyny Hetan kans siellä ja sillonkin se nukku ja heräs vasta ulkona, eikä varmaan edes tienny missä käytiin. Lapset ne osaa aina yllättää :) Ei ehkä pikkasen hävettäny, kun siinä kuitenkin oli ihmisiä näkemässä ja kuulemassa... =)

Mut juu, hauskaa vappua kaikille! Älkää juoko liikaa simaa ja varokaa: serpentiineistä voi saada ikäviä paperihaavoja - niin ja älkää työntäkö ilmapallon riekaleita nenäänne! :)