IRC-Galleria

Ihmisestä ei kovin paljoa jää jäljelle, kourallinen tuhkaa, pieni perintö, velkoja kenties joistakin jopa haituva surua.
Millainen voima onkaan elävällä, miten paljon saatamme pahaa tähän maailmaan, itsellemme, lähimmäisillemme. Pieniltä tuntuvilla sanoilla muserramme hentoja ihmisen alkuja, sanelemme tulevaisuuden kohtaloita ja ohjaamme lapsiamme. Hämmästyttävintä on se miten vähän siihen vaadittaisiin, että kaikki menisi tai olisi mennyt paremmin. Ihminen on pelottavan lyhytnäköinen ja itsekäs...
Miten paljon meistä onkaan murhetta muille.

järvet, lammet ja pikkupurot jäätyivät. Kokonainen kirjo liikettä ja elämää tyrehtyi yhden päivän aikana. Puut olivat jo menettäneet oman liikkeensä lehtien pudottua. Metsät seisoivat jähmettyneenä paikoilleen. Oli saavutettu talvi ja seesteisen hiljainen maisema. Luonto seisahtuu pimeän vuodenajan painosta. Jäätävää ilmaa on kevyt hengittää.

Muorilan rappusilta lähti talvisin pieni polku rantaan. Joulun alla meidän serkusten oli tapana käydä luistelemassa lammen jäällä. Kirmasimme kierien ja pyörien luistimet lennellen mäen alas, ohi marjapensaiden ja omenapuiden. Teimme lumienkeleitä rantaniitylle talventörröttäjien sekaan. Oltiin aika viattomia ja onnellisia. Elämä koostui vaatimattomista jutuista, siitä miltä suussa maistuivat lumi ja piparit tai muorin kuorimat porkkanat. On uskomattoman ihanaa, kun lumi natisee taas saappaiden alla.