IRC-Galleria

Avenier

Avenier

He called me sunshine

[Ei aihetta]Tiistai 01.01.2008 18:22

Pitkin metsän polkua
rannan viertä
kylmästä huurteisten puiden suojassa
kuljen odottaen auringon säteitä

Puhallan ulos turhia ajatuksia
niitä sanoja joita en tahtoisi muistaa
kuvia joita en tahtoisi nähdä

Hengitän pihkan tuoksua
raikasta ja rauhoittavaa
Kuristavat sanat
sekavat kuvat haihtuvat
haalistuvat

Pitkin polkua
rannan viertä
kysyn kuinka pitkälle
rauha kantaa

Kuulen Ikiaikaisen vastauksen
niin pitkälle kuin polkuja riittää
niin kauas kuin kuljen
niin kauan rauha
RAKKAUS kantaa

Nih!Maanantai 20.08.2007 14:39

Mun kummipoika on maailman paras. Ja se on varmaan aika harvinainen muksu kun mulla on sitä ikävä.

Siis kyllä mä rakastan lapsia mutta ei mulla usein tule niitä ikävä. Paitsi tuota vaaleatukkaista sulosta taapertajaa, jonka kutrit kääntyy niskasta rullalle.

[Ei aihetta]Torstai 09.08.2007 14:15

Minä yritin etsiä ja löytää
niin kovasti yritin
sateenkaaren päätä
jonka näkyvistäni kadotin

Liian nopeasti se haalistui
häipyi pois
Minä liian kauan odotin
enää en sitä nähdä vois

Sinne meni Menninkäiseni
jota niin paljon rakastin
sateenkaaren päähän
liian nopein askelin

Vaikka päivänsäde olinkin
en perässä pysynyt
Jäin odottamaan kättäsi
johon olisin tarttunut...

[Ei aihetta]Keskiviikko 11.07.2007 17:25

Silitä mun pientä päätä.
Tähän päivään ei järki riitä.

Anna mun mennä...Keskiviikko 02.05.2007 15:40

Anna mun juosta
metsän synkkään syleilyyn
taakse tuuheiden
turvallisten puiden.
Anna mun löytää
ne kesän ensi kukkaset
kantaa niitä hellästi kämmenellä
ja unohtaa...
...unohtaa kipu ja kyyneleet.

Anna mun nähdä aurinko,
joka kurkistaa oksien lomasta
ja hyväilee ihoa.
Anna mun tuntea,
että vielä hengitän,
ettei talvi ole kylmällä henkäyksellään
saanut sydäntäni jäätymään.
Anna mun löytää sun kätesi,
pitää kiinni lujasti ja uskoa
etten menetä sua milloinkaan...
...ja ajatella, mun on hyvä tässä.

Tänään on tässäPerjantai 20.04.2007 00:53

Teettekö te koskaan mitään pöhlöä ja tavallisesta poikkeavaa?
Siis sinusta poikkeava voi olla toisen normaalielämää... mutta siis teetkö?
Vai tallustatko vaan päivästä toiseen tehden niitä juttuja, jotka on sulle tuttuja?

...minä tein. Jatkoa seuraa.

Niin että!Perjantai 29.12.2006 15:58

Jos sä luulet että jaksan
hymyilen ja nauran
sä luulet vaan,
niin luulet vaan.

Ei elämä aina olekaan yhtä elokuvaa, jossa sankarit voittaa ja kruunun saa.

Heihoi!Perjantai 26.05.2006 00:57

Jos sul lysti on
niin päätäs seinään lyö!

Pakastan sinua.Perjantai 19.05.2006 14:42

Minä niin toivoin, että tänään olisi ollut lämmin - korjaan kuuma - kesäpäivä. Vaikkei vielä kesä olekaan... ainakin niin ne väittävät, että kevättä vielä eletään.

Niin toivoin, että olisin saanut istua nurmikolla, tehdä tuttavuutta ärsyttävien muurahaisten kanssa, tappaa ne kaikki. Minulla kun tunnetusti ei ole armoa ihan kaikkea elävää kohtaan.

Toivoin, että olisin saanut ihastella tuota kuumaa, keltaista mollukkaa taivaalla - sitä kun näkee välillä liian harvoin - ja kertoa sille, kuinka olen sitä kaivannut. Ihan sydämen pohjasta saakka.

Eniten toivoin, että tämän kaiken lisäksi olisin voinut noukkia kaupan pakastealtaasta sen pingviinituutin, joka aina huutelee mulle ohi kävellessäni: "pakastan sinua."

Onkohan sillä r-vika vai haluaako se saada mut kohmeeseen? Mitä lie, mutta meikätyttöön se tepsii.

Oli lämmintä tai ei, jätski on hyvää.

Onko sulla koskaan niin...Tiistai 25.04.2006 04:03

paha olla heti aamusta, että tuntuu et sut nielastaan elävältä?
Ja vaikka kuinka yrität järkeillä ja aatella mukavia, sua jahtaa kumma tunne?
Sellainen mörkö, joka puristaa vedet silmiin, saa suun irvistykseen ja sanat töksähteleviks...?

Mulla oli taas tänään sellanen päivä.

Sekopää.

Mut kyllä se taas siitä tasottuu. Kun vaan oppis listimään tuon örrimöykyn ku se tepastelee paikalle. Se kun on aika sikamainen, saa epäilemään kaikkea. Sitäkin, onko Jumalaa ja että onko elämässä mitään järkeä. Se yrittää sitten vielä uskotella, että ei Jumala välitä - jos sitä on olemassakaan - ja että mikään ei tunnu miltään eikä mistään oo mitään hyötyä.

On pakko ajatella toisin. Miksi mä muuten olisin nyt tässä?

En halua unohtaa sitä kaikkea kaunista ja hyvää, mitä mun elämässä on tapahtunut sen jälkeen ku tutustuin Jeesukseen. Osaisinpa vaan aina muistaa... ja kiittää niistäkin päivistä, mitkä pelottaa. Osaisinpa muistaa sen, että mua rakastetaan ja kannetaan joka sekunti. Olinpa mä sitten oikeassa tai väärässä, sen Suuren rakkaus eikä voimat lopu.