IRC-Galleria

paha olla heti aamusta, että tuntuu et sut nielastaan elävältä?
Ja vaikka kuinka yrität järkeillä ja aatella mukavia, sua jahtaa kumma tunne?
Sellainen mörkö, joka puristaa vedet silmiin, saa suun irvistykseen ja sanat töksähteleviks...?

Mulla oli taas tänään sellanen päivä.

Sekopää.

Mut kyllä se taas siitä tasottuu. Kun vaan oppis listimään tuon örrimöykyn ku se tepastelee paikalle. Se kun on aika sikamainen, saa epäilemään kaikkea. Sitäkin, onko Jumalaa ja että onko elämässä mitään järkeä. Se yrittää sitten vielä uskotella, että ei Jumala välitä - jos sitä on olemassakaan - ja että mikään ei tunnu miltään eikä mistään oo mitään hyötyä.

On pakko ajatella toisin. Miksi mä muuten olisin nyt tässä?

En halua unohtaa sitä kaikkea kaunista ja hyvää, mitä mun elämässä on tapahtunut sen jälkeen ku tutustuin Jeesukseen. Osaisinpa vaan aina muistaa... ja kiittää niistäkin päivistä, mitkä pelottaa. Osaisinpa muistaa sen, että mua rakastetaan ja kannetaan joka sekunti. Olinpa mä sitten oikeassa tai väärässä, sen Suuren rakkaus eikä voimat lopu.

Siellä oli hurjan kivaa. Vieläkin kävelen Nyali Beachin valkoisella hiekalla ihaillen palmuja... auringon lämmittäessä ja kostean ilman hyväillessä ihoa.

Sinne takaisin.