IRC-Galleria

Kohta minun valmistua lähihoitajaksi. Hienointa siinä on se, että olen löytänyt alan minkä parissa alan tehdä pitkään työtä. Mutta minua käynyt pelottamaan osaanko tehdä työtäni tarpeeksi hyvin, että pääsen työpaikkoihn mihin haluan ja pystyn niissä työskentelemään. Minua myös pelottaa jo pelkästään tammikuu, mistä saan rahat vuokraan ja laskuihin. Ruokaakin pitäisi syödä ja vähän elääkki. Pelottaa. Kuten viimeksikin olen jättänyt valmistumiseni niin viime tippaan kun sen voi vaan jättää. Miksi näin taas tein. En tiedä. mutta se on selvä, etten oppinut ensimmäisestä virheestäni. Opinko toisesta. Sen näyttää tulevaisuus. Täytin 25-vuotta täällä viikolla. Hieno ikä mutta niin paljon. Tai vähän. Mutta mitä olen saavuttanut elämässäni tähän mennessä?!?

Olen käynyt peruskoulun pakollisen semmoisen sieltä kauppaoppilaitokseen mistä valmistuin tietohallinnon merkonoomiksi. Sieltä armeijaan jossa olin 9kk lääkintämiehenä. Melkein kaksi vuotta olin työttömänä mitä nyt olin työkkärin projekteissa mukana. Yksi mielenkiintoisin ja paras paikka missä olin työkkärin ja ja Liikuunalla työhön projektin kautta koulunkäyntiavustajana Lotilan ala-asteella. Se oli hienoa aikaa. Tykkäsin olla siellä kaipa ne "pikku-ihmisetki" minustakin tykkäsi kun ovat vielä jossain väleissä minun kanssa. Kunnia heille ja he eivät ole enää mitään "pikkuihmisiä". He ovat nuoria. Se oli jotenki turvallista aikaa kun kelan tuet tuli ja laskut sauin maksettua. Sitten puolittain lensin pois kotoa jossa olin asunut äitini kanssa. No välit oli tulehtuneet joten parempi molemmille. Piti opetella elämään oman talouduen mukaan. Se onnistui paremmin ja välillä huonommin. No jotkut teistä tietää minun heikkouteni. =)
Sitten pääsin kouluun mistä olen valmistumassa kohta. Nyt olen kohta kolme vuotta elänyt vanhempieni ja kelan rahoilla. Varma tulon lähde joka katkeaa. Pelottaa ja samalla ärsyttää. Raha määrää niin paljon meidän elämäämme.

Futista olen pelannut kohta 15 vuotta enkä ole siinä saavuttanut oikein mitään semmoista mitä viitsisi mainita suurelle yleisölle. Paitsi sen että olin lupaus joka ei koskaan täyttänyt niitä toiveita mitä minuun joskus on laskettu. No välillä se ahdistaa, mutta tällä hetkellä nautin jalkapallon pelaamisesta enemmän kun koskaan ja se on paljon se. Mutta olisko minusta tullut suomailainen huippufutari sitä emme tiedä koskaan. . .
Aikoinaan minua kysyttiin mallikoulun tapaiseen juttuun. En koskaan minut koska oma naama ei mielyttänyt sillo niin miksi olisin mennyt näyttää sitä muille. Ei kait ole vieläkään liian myöhä mennä yrittää mallimaailmaa pääsyä joten arvoitukseksi jää tuleeko minusta mallia koskaan. . .
Kirjan olen kirjoittanu ja siitä tehtiin oma kustanteinen painoerä. Se on saavutus. Koska kärsin ala-asteella luki ja-kirjoitusvaikeuksista. On minulta pyydetty että kirjoittaisin toisen kirjan mutta kirjoitanko sitä ja julkaistaanko sitä tai mitään muuta, en tiedä sitä. . .

Sitten jollainlailla minun lempiaiheeni minun ihmissuhteet tai no mitkä ihmissuhteet. Olen tähän päivään menessä seurutellut elämässäni kolme kertaa. Pisin niistä on neljä kuukautta. Hei tosi VAU. No ei todellakaan VAU vaan apua. Mutta onhan siihen syynsä miksi minulla ei ole pitempää suhdetta on ollut elämässäni paljon aikoja jolloin en ole halunnut seurustella. Mutta luulisi että tähän ikää menessä olisi edes yksi pitempi suhde. Mutta kun ei ole niin ei ole. ELÄMÄ ON. Mutta olen aika hyvin erikoistunut epämääräsin ihmissuhteisiin, niissä minä olen hyvä. Ei ehkä ylpeilyn aihe ole mutta silti. Ystävät ja kaverit ympärillä ovat olleet pitkissä suhteissa ja minä en. Ahdista tosiasia ja se myös pelottaa.

Olen vaan huomannut kuinka olen muuttunut valittavaksi pikkupojaksi. Valitan joka asiasta ja valitan jopa ihmisille jolla on oikeesti syy valittaa elämän epärieluudesta. Hävettää nyt jälkikäteen. ANTEEKSI, vielä kerran jos ikinä luet tätä.

Koskaan ennen ei tulevaisuus ei ole tuntunut näin pelottavalta kun nyt. . .!!