IRC-Galleria

En kai ole tyypillinen girly girl siinä mielessä, että romanttiset komediat ovat minusta
a) arsesta b) syvältä c) totaalisen turha tapa käyttää suuria summia rahaa.

Toisinaan kuitenkin yritän siedättää itseäni kyseisen lajityypin elokuville. Tätä tapahtuu muutaman kerran vuodessa, silloinkin yksin,( jotta voin rauhassa metelöidä ja huutaa naurettavuuksia kuten "Oh ComeoN!" "Et ole tosissasi" "Mä en kestä", yökkiä teatraalisesti ja pudota sohvalta, ei naurusta vaan järkytyksestä) ja viinipullon kera (jotta en heittäisi kaukosäätimiä seinään ja pehmenisin).

Ajattelin eilen, että tänään olen tarpeeksi väsynyt yrittämään kohdata potentiaalisen romantikkoni. Katsomiskokemus kuitenkin päätyi yökkimiseen ja valtaisaan ärsytykseen jälleen kerran.

Keille nämä elokuvat sitten on tehty ?

Useat asiakkaani ja tytöt joiden kanssa aiheesta yleisesti olen keskustellut, ovat sanoneet että haluavat katsoa näitä elokuvia koska "Ne on niiin ihanaa ja ennalta-arvattavaa hömppää jota katsellessa ei tarvitse ajatella".
-Okei, tämän mä voin ehkä ymmärtää, vaikka musta itsestäni tuntuu että aikaa on liian vähän tuhlattavaksi "taiteelle" josta ei saa mitään. Mutta se mikä eniten itseäni mietityttää on: Miten välttyä ärtymykseltä jota sokeroitujen illuusioiden katsominen itsessäni ainakin aiheuttaa?

Eniten median luomissa romanttisisssa kuvitelmissa pelottaa se, että niitä katsovat/niiden kanssa tekemisiin joutuvat ihmiset alkavat etsiä noita illuusioita arkielämästä. -Ja mehän kaikki tiedämme, että nykypäivänä romanttista on, jos joku avaa sinulle oven.

Olen törmännyt muutamaan ihmiseen, jotka tuntuvat etsivän epärealistista ja täydellistä, sokeroitua kumppania ja rakkautta sekä intohimoa, jota en valitettavasti irl usko olevan.
Syytän tästä osaksi mediaa, osaksi henkilön omaa realismintajun puutetta.

Jos ymmärtää kaiken olevan vain aikuisten satua, niin ok, mutta eikö se suututa?

Minua on pienestä pitäen ärsyttäneet satujen ja elokuvien tuomat epärealistiset haaveet, joten en todellakaan halua katsoa elokuvia, jossa mies selittää ystävälleen ikävöivänsä naista johon on vasta tutustunut. Itse seurustelin neljä vuotta ihmisen kanssa, jolle tunnuin vuosienkin jälkeen olevan vain joku henkilö kaapissa hänen elämässään, en missään nimessä osa sitä, joten minun olisi lähes mahdoton kuvitella hänen ikinä avautuneen ystävilleen minusta, saatikaan sitten vuodattamaan mitään tunteenkuvausten tapaista. -Eli siis, ärsyttää.

Se henkilökohtaisesta elämästäni.

Suhtaudun ehkä romantiikanhakuisuuteen liiankin sukupuolisidonnaisena ominaisuutena. Olen tavannut useita miehiä, jotka ovat romanttisempia kuin minä. Mutta ovatko he oikeasti romanttisia vai kuvittelivatko he minun halunneen noita kliseisiä eleitä ?
-Jos minua yhtään tunsivat, niin eivät.

Uskallan kuitenkin väittää, että naiset ovat pääasiassa näiden elokuvien kohdeyleisö.

Loppuun yksi tunnustus, Romantiikkakammoisena henkilönä, olen kuitenkin lukenut kaikki Jane Austenit ja pitänytkin niistä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Austen on kirjoittanut romaaninsa paetakseen aikuisten satufantasiamaailmaan pakkoavioliittojen tuomaa karua totuutta, jossa naista liehitellään, jotta säädyllinen säädytön seksi olisi mahdollista ja luvallista. Noniin, tässä teille :P I killed romance.