IRC-Galleria

Mä en ole koskaan osannut kirjoittaa päiväkirjaa kuten päiväkirjaa kuuluisi yleensä pitää. Eli heräsin tänään, tein sitä ja tätä jei ja nyt surettaa se ja se, ja voi jum*lauta kun taas se kundi on paska... Ei, mulla on kyllä hyvä määrä paperia täytettynä sanoilla mutta kun sitä lukee niin ei oikeastaan tiedä minkä ikäinen mä olen ja mitä oikeastaan elämässäni tapahtuu...

Mun nykypäiväkirjastani tulisi muutenkin aika lyhyt ja tyly. En mieti enää lainkaan niin paljon
ja halu kyseenalaistaa asioita kuolee hitaasti päivien mukana. En tiedä pitäisikö tätä tyytymistä surra vai olla iloinen, sillä tiedän pari ihmistä jotka ovat jumiutuneet mun 16-vee identiteettikriisitasolle vielä kolmenkympin lähestyessäkin ja se todella syö ihmistä... Se että jumiutuu siihen kuka on, mitä on, mitä täällä tekee. Parempi vain lakata kysymästä niin voi elääkin.