Tuhisen tohkeissani. Etelään. Koko syksyn painoin läpi sillä voimalla et tammikuussa mennään. Viel nyt mun kalenteri on vapaana sinne asti, mut pakko ois varata ennen joulua. Matkat kallistuu ja mun ajat täyttyy.
Kukaan vaan ei tunnu tarttuvan syöttiin. Opiskellaan, duunaillaan tai hifistellään jonku maaliskuun kanssa. Ei ku nyt, tammikuussa. Mun synttärien kunniaks jooko?
Reissuun vaan reissun vuoks. Kanaria, Egypti, Goa, whatever! Matkaan alle 500e ja budjetti tripillä 400e. Pitäis piisata.
--
Kipristelee vatsaa ku ajattelen sitä kosteata ilmaa ja polttavaa aurinkoa. Vetäisin keuhkot täyteen rentoutta ja sivelisin huurteista drinkkilasia. Keikauttaisin pleksit silmille ja nauttisin näkymistä. Hymyilisin, flirttailisin ja eläisin eri elämää, jonkun muun.
Söisin aamupalaksi kuivia sämpylöitä ja lounaaksi salaatin. Illalla pihvin ja paljon kylmää tummaa olutta.
Liikkuisin silmät avoinna tilaisuuksille, ottaisin vastaan ja nauraisin. Tyhmille, pienille asioille, joille Suomessa vaan hymähtäisin. Käyttäisin lipilapeja vaikka ne hiertää ja keimailisin aamusta iltaan hameessa.
Heräisin aamulla ajoissa altaalle, lojuisin, nukkuisin, siemailisin, valmistelisin. Nauttisin, hikoilisin, huokailisin, hymyilisin ja lataisin. Hyräilisinkin. Tuoksuisin auringolle.
Katselisin ihmisiä, pohtisin taustoja ja tulevaisuutta. Juttelisin, kuuntelisin ja hymyilisin. Ammentaisin ja antaisin lipua sormien välistä. Tallettaisin sen mitä pitää, loput jättäisin ilmaan. En katuisi. En muuttuisi, vain vähän. Jaksaisin. Osaisin olla taas läsnä.
Ehkä välillä lipsuisin, miettisin liikaa. Saisin sen oluen ja muistaisin taas miksi. Katsoisin hyväntahtoisesti palanutta nenänpäätä ja söpöilisin.
Ottaisin irti. Koko sen edestä.
Pakkaisin rauhassa ja hymyilisin. Pelkäisin matkalla niin kuin ennenkin mutten enää. Jaksaisin.
Hymyilisin.
--
..höperö kökkii juomassa kaljaa keskellä viikkoa ja hymyilee yksinään. Tehkää jotain.