Päivät vaan kuluu eikä mitään saa aikaiseksi, kun odottaa jotain suurempaa ja parempaa. Olen melkein täydellisesti kadottanut lapsenmielisen taitoni innostua pikkuasioista. Mistä sen saa lunastaa takaisin?
Taas on kulunut kolme viikkoa siitä kun viimeksi ajattelin "Huomenna". Miksei "Tänään"? Puhelimeen on vaikea tarttua, ja muutenkin kaikki mikä vaatii ylimääräistä aikatauluttamista työn lisäksi, tuntuu ylivoimaiselta. Hävettää olla näin saamaton. Kaverit tuntuvat etäiseltä voimavaralta, jonka ajattelu kyllä tuo lämpöä vaikeina hetkinä, mutta jota on vaikea konkreettisesti ylläpitää. Joka kerta kun jonkinlainen tapaaminen onnistuu, olen hyvällä tuulella monta päivää. Miksi en saa puristettua sitä tapahtumaan useammin?
Nytkin mielessä on jo seuraava etappi, johon asti kaikki kulunut aika on vain odottelua. Mä haluan eroon tästä piirteestä. Aamuhetki heräilevässä kaupungissa tai kunnon naurut asiakkaan kanssa, ei sen niin vaikeaa pitäisi olla.
Kämppäkin on kamalassa kaaoksessa, kun kaikkea epämiellyttävää tulee lykättyä herkästi eteenpäin. Vitutuskerroin kasvaa samassa suhteessa kasaantuvien pyykkien ja tiskien kanssa kun tietää, että joskus nekin on purettava.
Haluaisin nauttia hetkistä. Lyhyistä, kummallisista, itsestäänselvistä.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tää ois nyt sit opiskelija 08.07.
- P!nk vaan osaa.. :) 21.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Hiphei hippi 01.01.
- :) 28.12.
- Joo 28.12.
- [Ei aihetta] 26.12.
- Kutsu 22.12.
- Apisihqihqihqihq 13.12.
- Juuri näin 06.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
-
▼
2008 (109)
- ▶ joulukuu 2008 (8)
- ▶ marraskuu 2008 (12)
- ▶ lokakuu 2008 (8)
- ▶ syyskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (5)
- ▶ heinäkuu 2008 (9)
- ▶ kesäkuu 2008 (10)
- ▶ toukokuu 2008 (3)
- ▶ huhtikuu 2008 (14)
- ▶ maaliskuu 2008 (12)
- ▶ helmikuu 2008 (12)
- ▶ tammikuu 2008 (14)
- ▶ 2007 (334)
- ▶ 2006 (91)