IRC-Galleria

Sisäinen rauhaTiistai 17.07.2007 00:47

Miten hienolta voikaan tuntua täydellinen katkeroitumattomuus. Asia, joka vuosi sitten repi aorttaa ja kammiota erilleen, tuntuu nyt kaukaiselta muistolta. Ilman minkäänlaista - korostan, pienintäkään - katkeruuden hiventä, ahdistuksen hippusta tai vitutuksen haituvaa pystyn käymään keskusteluja henkilön kanssa, jonka pelkkä ajatteleminen sai kyynelhanat aukeamaan vielä tämän vuoden puolella.

Voin katsoa suoraan silmiin, hymyillä varauksettomasti ja nauraa aidosti asioille, jotka meidät aikojen alussa yhdistivät. Huumorille, jota tänäkään päivänä ei ymmärrä kukaan muu. Puhua uudesta parisuhteesta tai viitata yhteiseen elämäämme samassa lauseessa. Eikä satu. Ei kirvele, pistele eikä nipistä. Raasta, riko tai runno.

Minä olen päässyt yli. Päässyt yli ja ystävyyteen.

Pari viikkoa vajaa vuosi meni toipumiseen, mut tässä ollaan. Kaikki vanhat viestit poistettu, eikä missään kostokännissä, vaan seesteisen rauhallisin mielin, hymy huulilla. Meillä oli ja on edelleen. Eri tavalla joskin.

"We had joy we had fun we had seasons in the sun"

Tyytyväisenä eteenpäin. Tämä valaistuminen auttaa monessa.

Mun sydän ei tarvi enää kypärää.

-- Eikä mua kaada edes se, et niiden seksielämä on kuulemma Loistavaa --

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.