IRC-Galleria

IisibiisiSunnuntai 30.09.2007 19:52

Kilttinä taasen.

En siis ollu koko viikonloppuna missään ja tänään heti aamusta ryykäsin kahden tunnin lenkin. Jääkaapissa odottaa muutaman päivän satsi pirun hyvää - vaikka itse sanonkin - kanasalaattia ja mutenki kaikki pikkujutut on hoideltu kohdilleen. Rahat nyt meni lauantana ku innostuin vähän shoppailemaan. Sen siitä saa kun ei vuoteen osta uusia vaatteita, niin sit karkaa lapasesta kun lähtee vähän kattelemaan.

Hetkisen päästä siskolle ATK-tueksi (joo naurakaa vaan) ja sit illalla ehkä telkkaria, leffaa, kattoo nyt miten huvittaa.

Se leppoisa fiilis, josta mainitsin joku aika sitten, on ja pysyy. Ei oo hinkua mihinkään baaritouhuihin eikä oo enää semmosta pakottavaa yksinäisyyden tunnettakaan. Mä pärjään yksin loistavasti ja täytyy myöntää et nautin siitä et saan tehdä asiat omalla tavallani ja omalla ajallani. Jos olisin parisuhteessa, ni tää ois se himanysväämisen aika. Mut enpä ole ja hyvä niin.

Tuntuu et kriteerit on hirveen korkeella nykyään. Tai vaihtoehtoisesti oma itsetunto niin matalalla, et edes mitään yritystä ei oo ollu pitkään aikaan. Siis ei oo semmosta Iik oon ruma, läski ja toisessa silmässä kaihi -fiilistä vaan ehkä ennemminkin tai no en mä osaa oikein selittää. Pää pysyy kasassa ja hymy huulilla ilman miestäkin, ni ehkä sitä sit ajattelee et sen pitäis olla jotain tosi erikoista ennenkuin kiinnostus heräis. Ja toisaalta oon aina ollu huono lähestymään ketään sillä mielellä, mikä nyt entisestään kulminoituu kun en jaksa mitään turhanpäiväisiä säätöjä. Arvostan itseäni ihan uudella tavalla nykyään, mikä on tietty vähän ristiriidassa tapahtuneiden asioiden ja huonon itsetunnon kanssa, mut on vaan semmonen olo, et ansaitsen jotain hyvää. En osaa määritellä mitä se olis, mut kai sen sit tietää kun kohdalle osuu?

Joka tapauksessa nyt on loistava aika tehdä semmosia juttuja mitä on tullut laiskuutta ja saamattomutta ruokkien lykättyä. Tää liikunta on loistava esimerkki. Askel on kevyempi ja mieli paljon virkeämpi kun piipahtelee vähän rasittamassa kroppaansa. Ihan uutta mulle. Uutta ja ihanaa. Täytyy toivoa et mun ja mun kropan uudessa suhteessa ei alkuhuuma jäähdy arkiseksi välttelyksi. Kämpän oon jaksanu pitää siistinä ja terveellistä ruokaa löytyy jääkaapista. Oon jopa ruvennu kokkailemaan. Siis minä! Kokeilemaan ja muuntelemaan reseptejä ja kehitelemään omia. Uutta nimittäin sekin. Juoksevat asiat kuten hieroja, pysäköintiluvat, hammaslääkärit jne. on kaikki hoidossa. Voisin melkein ylpistyä omasta ahkeruudestani.

Eihän mikään onni koskaan oo täydellistä, mikä kyl tuntuu tässäkin. Aina on joku pieni asia, mikä kaivertaa vähän, mut jonka saa halutessaan nostettua jalustalle jakamaan ylenpalttista alemmuudentunnettaan. Mä oon urheasti taistellut tämän asian kanssa jo hetken, mut täytyy myöntää et kyl se taas puski pintaan. Haukkas hetken happea, mut sain sen upotettua. Siellä se mulkoilee, muiden hylkyjen seassa. Odottaa hetkeä, jolloin raivata tiensä koko kansan tietoisuuteen. Nolata, nöyryyttää ja rusikoida. Odottakoon. Ei ainakaan ihan vielä. Ei taas hetkeen.

Jepjep. Tän tilityksen jälkeen onkin hyvä taas sulkea kansi ja siirtyä miettimään ihan muita kuvioita. Kuten sitä, et miks hemmetissä mä jätin auton parkkiin kortteleiden päähän, vaikka tiesin sitä tänään viel tarvitsevani? Sama kuula kesät talvet.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.