En ikinä ollut valmis tähän, viipyisit luonani vielä edes vähän..
Nappisilmät ja se hymyilevä suu, voi Vili pieni takaisin jo tuu.
13 vuotta meni liian pian, nyt putoavien lehtien alle isä tekee sinulle viimeisen sijan.
Valkoisessa arkussa pieni poika nukkuu, sydämeni tähän suruun hukkuu.
Olit niin tärkeä ettei sanat kertomaan riitä, kauniita muistoja on tuhansia niitä.
Miksi juuri nyt olen niin kaukana, täällä monien merien takana..
Kun tahtoisin nyt olla vierelläsi sun, olet rakkain ystäväni mun.
Rintaani vasten painaisin sinun pienen pään, nyt jään vain satuttavaan ikävään.
En koskaan sinua unohtaa voisi, kunpa joku voima sinut takaisin toisi.
Rakastan sinua VILI!
Pitäkää Vilistä hyvää huolta siellä jossain. Ottakaa se syliin ja silittäkää.
Vili - Often wild
† 17.4.1996 - 16.9.2009