IRC-Galleria

Herään kamalaan päänsärkyyn (lue krapulaan), jossain aivan tuntemattomassa paikassa. Ed. iltana jo jännitti niin paljon etten maltanut (osanut/halunut) istua kotona, vaan ryntäsin baariin kavereiden kanssa. Hetken päätä pyöriteltyään alan tajuamaan missä olen. Kello näyttää jo 14.17 ja mulla kamala darra! Kun salama taivaalta päähän iske todellisuus - lähtö on tänään, mitään en ole pakannut, matkavakuutus ostamatta ja tilillä 20€! Eiku housut kuntuhiin ja menoks. Pihalla tajuan, että olo on liian heikko tähän tahtiin. Silmissä pimeni... Seuraava muistikuva on jo siitä että olen kotona, kamala nälkä ja kello jotain 3 yötä. Mitä siinä välissä tein, en muista, mut vakuutus oli taskussa. Ja eiku pakkamaan, suihkuun ja kentälle. Pelkäsin kovasti, että myöhästyn bussista joten lähdin hyvinkin ajoissa, erittäin ajoissa, odotin pysäkillä sitten tunnin verran sitä dösää, hih.
En oikeastaan muista taas kunnolla miten pääsin Parisiin, mutta lennon Pariisistä Atlantaan en unohda koskaan! Toisella puolella istui tyypillinen NY:n tai LA:n spurgu, joka levisi (muuta sanaa en löydä) tuolilleen niin etten minä ees mahtunut omaalleni. Koko matkan odotin, millo hän vetää "luontais tupakkaa" esille ja pistä sätkäks. Hän oli ymmärtäkseni Intialainen, eikä osanut englantia yhtään. Oli tilannut kasvisruoan ja lentoemäntä merkkasi istuimen pienellä vihreällä tarralla. Hänen reaktoita ei voi kuvailla! Hän repii sitä lappua irti, huusi etei mikään terroristi ole yms. Toisella puolella istui tyypillinen Kitty Montgomery, 10 vuotta iäkkämpi vaan. Tietysti kasvoilla enemmän leikkausjälkejä, jotka eivät peitä kuitenkaan sen viinan ja pillereidän ikuista eroosioota! Täti avasi ekan gintonikin jo enne kun lentokonen moottorit käynistettiin. Pillerit hän sekoitti suoraan drinkkiin! Perillä, laskin 16 eri tableettiä hänen istuimen alta, ne jotka hän päissä pudotti avatessaan purkkeja.
Atlantaan saavutettuaan, väsynenä en aluksi tajunut minne jouduin. Lentokentä oli kun oma pieni kaupunki, tai ei niinkään pieni, sillä siell on 55 300 työntekijä (vrt Kotkan asukasluku on 54 759 ja Haminan 47 178!) ja viikossa kentän läpi kulkee miljoona matkustajaa! Minun käskettiin menemään viimeiseen terminaaliin, minähän menin, kävelleen. Kuljettuani puolisen tuntia suoraa käytävä aloin epäillä, olenkohan menossa oikeeseen suuntan. Myös metro pysäkki alkoi vahvistaa epäilyksiäni, myöhemmin tuli toinen ja sitten kolmas. Pysäytin jonkun työntekijän ja loistavalla engannin kielelläni kysyin minne pitäis täst mennä, täti näytti mulle metroa. HÄÄ? Metrolla? Siis eikös mun vaihtokone lähdekkään samalta lentokentältä?! Pyörittelin päätäni hetken ja päätin jatkaa matkaa alkuperäissunnitelman mukaan, täti mulkasi mua tyylin "no onpa idiootti". Jonkun ajan päästä päädyin oikeeseen terminaaliin, löysin laukkuni ja lähdin etsimään bussia hotellille. Myöhemmin minulle selvisi että kysessä oli lentokentän ihan oma metrolinja, viidellä pysäkillä. Dummy me :o)