IRC-Galleria

Mun kamera on rikki. =( Äiti tilasi uuden. =)


Päivän miete:
The flower said I wish I was a tree,
the tree said I wish I could be a different kind of tree,
the cat wished that it was a bee,
the turtle wished that it could fly really high into the sky over rooftops and then dive deep into the sea.

Vihaan katuojia. Miksi niitten ylipäätään pitää olla siellä? Miksei kaikki vaan vois olla kivaa ja tasaista, ettei tarvitsisi pöhnäpäiten pyörällä kaatuessaan joutua ojanpohjalle? Ja vielä sen niin rakastettavan nokkospuskan läpi. Sairaalloinen turvotus ja poltto ovat jo onneksi poistuneet raajoista, mutta jäätävä kutina senkun pahenee. Tartten oikeesti jonkun alkolukon mun pyörään, huom. siihen "uuteen" pyörään, etten pysty aamun varhaisina tunteina toteuttamaan ainuttakaan pyöräilysuunnitelmaani enää ikinä.
Lisäksi vihaan vanhuutta. Juhannus loppui kuin seinään tai paremmin sanottuna yhteen päivään, koska ei vanha vaan enää kykene uuteen nousuun oksennettuaan ensin oman huoneensa lattialle (Kyllä, pääsin sieltä katuojasta vielä kotiinkin näköjään!) ja sen jälkeen humalassa ja krapulaisena yhteensä yli 20 kertaa yhden vuorokauden sisällä. Pari vuotta ikää pois niin eipä olis tehtävä eikä mikään siivota yrjöjään pois ja painua takasin radalle. Tällä kertaa en edes siivonnut ylläreitä lattialta pois. Että voi Sami parkaa, kyllä sua vaan sääliksi käy.
En myös kovastikkaan pidä neitsyyksien menettämisistä. Tällä kertaa meni moottoripyöräneitsyys ja täytyy sanoa, että jokaisessa kurvissa tai kiihdytyksessä luulin joko tippuvani tai kuolevani. Mulle koneella käyvä pyörä ei ole vapaus, se on pakokauhu.


Päivän miete:
Always think like a fish, no matter how stupid it gets.

Tämän kaunokaisen saattelemana lopetin työni ja painelin sinne ns. ihanaakin ihanempaan soveltuvuuskokeeseen ihan vaan esittämään pupua ja hyppelemään kuvitteellisen teepannun ympärillä. Ei ollut ihan täysi kymppi se roolivalinta, alkoi vammaisen polvet pettää siinä hetken hyppelyn jälkeen. Mutta opettaahan se rampa kanikin sitä suvaitsevaisuutta.
Tänään ohjelmassa ollut muutto, vihdoinkin kun kolmelta jaksoi nousta lattialta, patjojen pohjalta. Mutta tehokkaasti se kuitenkin saatiin hoidettua, pari laatikkoa enää purkamatta ja Niilokin kävi siinä sekoamisen porteilla. Mitään hajua kuitenkaan oo, miksi oon vielä tähän aikaan hereillä, koska väsyttääkin nii pirun vietävästi. Kai tää jotain alitajuntasta taktikointia on, millä nukun sitten huomenna koko päivän ja lähden reippaasti yövuoroon. Kirosana. Mut iskä ressaa Aken tarkastajaa nii paljon, pakko olla hyvä lapsi tähän väliin :D


Päivän miete:
Vemppaa sä vaan ni mä voin vaikka nukkuu.

Ima ihmismuusia. Leftside on ihan turvoksissa. Ei kannata ihan oikeesti jäädä kampattavaks.
Plus 2 varsinaista työpäivää enää ja sitte oon ulkona. Ulkona siitä totaalisesta anemiasta, mikä meillä nyt vallitsee. Kaipaan sitä sekasortoa, mikä sillon vallitsi kun ne oikeet kultamussukat oli kaikki koolla. Nyt on enää jäljellä tylsyys, hyvä ettei istualteen nukahda.


Päivän miete:
Oli.

Täytys varmaan satsata johonkin sadeasuun, l. housut, takki, kintaat, hattu, koska vaikka varustauduin aamulla saappailla ja sateenvarjolla olin silti litimärkä. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli riepotteli sateenvarjoa niin paljon, että ajatukset seikkaili Maija Poppasen kohtalon ja varjon rikkoutumisen välillä. Kauhukuvat eivät kuitenkaan toteutuneet, mutta jopa taskussaollut mp3 oli märkä. Enkä meinaa kostea, vaan siinä oli ihan ihka oikeita isoja pisaroita. Päätti sitte sataa taskuun.


Päivän miete:
Nooralla on kivat alushousut.

Kevätjuhla poiki sitten muun muassa amppelin ja nimekkeen varaäiti. Ihan normipäivä selvästi. Tänään on vielä normimpaa, eli privaatti Poritar tulee meidät hakemaan ja ajellaan sillä ja syödään jätskiä. Aikasemmat kokemukset lapsesta ja jäätelöstä on enemmän tai vielä enemmän sottaisia ja nyt kyseessä ei ole lapsi, vaan noin parikymmentä tahmatassua. Vois varautua talouspaperipaketilla.


Vuoden lastenlaulu:
Puff the Magic Dragon lived by the sea
And frolicked in the autumn mist in a land called Honah Lee
Little Jackie Paper loved that rascal puff
And brought him strings and sealing wax and other fancy stuff
OH!

"Kokeen raakapisteet: 109.17
Sinut on hyväksytty Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan varhaiskasvatuksen koulutuksen soveltuvuuskokeisiin,"

Sain postia. Oho.

Teen kuolemaa. Kirjaimellisesti lauseen jokaisessa merkityksessä. Elin jo ihan siinä uskossa, että pahin allergia-aika meni ohi. Toisin kävi. Lopullinen tuomio tuli, kun olin ollut lasten kanssa tunnin eilen pihalla, en nähny enää eteenkään, saatikka saanu henkeä. Vedin varmaan kymmenen hönkäystä piipusta ja rukoilin pelastusta. Kyllä ne oireet siitä sitte helpotti, mutta kun ne pirulaiset ei lähde pois. Oon ollu 15 minuuttia jalkeilla ja silmät kutisee taas enemmän kun laki sallii. Sorrun siis Duactiin, eli Nooraa saa taas herätellä koko ajan, koska se nukkuu. Nam nam, vahvaa antihistamiinia <3


Päivän miete:
Tää on mahdollisimman homomainen.

Tein tänä aamusti jotain tosihienoa. Heitin neitsyt kiesin mun PYÖRÄLLÄ! Olin torstaina ekaa kertaa jakamassa ruokaa mummeleille ihan ite ja oli siinäki pirun hedelmällinen kiesi. Vielä sen lisäksi, että saan siitä palkan ja sain syödä omavalvontalaatikon ruoat, ilmaiseksi tietenkin, bongasin vielä pyörän ojasta. Ruokalenkin jälkeen kävin nuotamassa aarteeni tien poskesta, kiisin kotiin ja "pyöränkorjaajani" kunnosti pyörän viikonlopun aikana. Nyt se on entistä upeempi, maantieden vihreä menninkäinen <3_<3 Vaikkei siinä oo niitä mattamustia lokareita.
Mutta muuten on menny liiankin rauhallisesti. Vaikkei hyvin oo mennykkä, paremmin silti kun kolmella pulsulla, jotka veti, taitaa vieläki vetää, Doorista tossa puistojen risteyksessä. MITÄ VITTUA?! Itse äidyin sentää vaan maalaamaan ja kännäämään koko lauantain yksinäni. Ei oo kauheen hyvä yhdistelmä kylläkään, olin kyynärpäitä myöten maalissa. Ja teltta on vieläkin pystyttämättä, on yöpakkaset, ehehehehehehehehehehehehe....................................


Päivän miete:
Onko paavilla iso hattu paskooko karhu metsään?

Päivän opetus:
Älä ikinä laita TET-tyttöjä asialle.


Sen karmasevan totuuden joutu eilen lopullisesti kohtaamaan. Olishan se pitänyt arvata, että kun se toinen ei ees tajunnut imuroida ruokapöytien alta, haloo missä sun silmät, niin ei niiltä toi muukaan siivous luonistu. Kuurasin eilen omaksi huvikseni pukeutumishuoneen yli-tidyksi ja samalla huomasin, että tyttöjen lokerikoitten pyyhintä oli ihan jymymenestys näköjään ollu. Kuivuneita kurasia rätin jälkiä kaikki täynnä. Ei sitten ikinä näköjään oo kuulleet huuhtelusta.
Ja sitten siihen kantavaan jutun juureen eli teltan pystyttämiseen. Teltta roikkuu edelleenkin autokatoksessa. Liian kiireisiä noi viikonloput, ei kerkee lainkaan telttaileen. Perjantaina lähti taju kun pääsin kotiin, vielä väärinpäinkin sänkyyn eikä alkoholilla ollut tekemistä asian kanssa. Lauantaina meni koko päivä siinä kun piti käydä Kuhmoisissa. Oli vaan pakko ajaa rapiat 200 kilometriä suunta vaan sen takia, että pääsee kerran kiertämään put-put-paatilla saaren ympäri. Perslihasten puutuminen aiheutti taas sen, että koko sunnuntain tuli nukuttua. Ja nyt ollaan taas 50 kilometrin päässä teltasta ja töihinkin pitäs lähteillä. Oon jo taitavasti lykänny herätystäkin viimiset puoltoista tuntia <3